Sri Lankalle saapuessamme olimme jo henkisesti valmistautuneita verbaaliseen sotaan huijaavien taksikuskien ja satojen hihasta nykivien kaupustelijoiden kanssa. Olimme nimittäin lukeneet saaren kaaottisuudesta ja paikallisten taidosta vedättää turisteja useammasta eri lähteestä. Lentokentällä meidät kuitenkin yllätti järjestelmällisyys ja asiallisuus. Pörräsimme lähtöaulassa uunon näköisinä etsimässä pankkiautomaattia, kun iloisesti hymyilevä hampaaton setä lähestyi meitä. Valmistauduimme sanomaan tiukasti EI, mitä näennäisesti harmiton setä yrittäisikin tyrkyttää. Mutta hän vain auttoikin meidät automaatille kädestä pitäen, kun kuuli ongelmamme. Johan nyt. Automaatin löytämisen jälkeen seuraava operaatio oli löytää taksi. Sekin hoitui todella vaivattomasti ja täysin netistä etukäteen tutkimamme virallisen taksihinnaston mukaisesti. Lähestyimme ulko-ovea laukkuja puristaen; nyt se kaaos puhkeaisi. Mutta ei. Ympäriltä kuului vain etäistä sirkkojen siritystä, kun hipsimme kuskimme perässä kohti autoa. Majapaikkakin löytyi tovin etsinnän jälkeen ja pääsimme viimein unten maille, vuorokauden valveilla olon jälkeen.

Herättyämme suunnistimme kohti Negombon rantakatua ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Katu oli reunustettu molemmin puolin rantaravintoloilla, Ayurveda- hoitoloilla ja erilaisia retkiä myyvillä puljuilla. Rantaa kävimme hieman vilkaisemassa, mutta sateen vuoksi emme tutustuneet siihen liiemmin. Vettä ja hiekkaa siellä näytti olevan, eli kaikki niin kuin pitääkin. Roskia tosin oli myös melkoisen paljon. Rantakatu itsessään ei ollut erityisen ihmeellinen, se oli hyvin samanlainen kuin rantakatu vaikkapa Teneriffalla tai Mallorcalla. Jostain syystä kuitenkin olemme tykästyneet Negomboon. Johtuu varmaan halvoista hinnoista, ystävällisistä ihmisistä ja hyvästä ruuasta. Meihin on ilmeisesti helppo tehdä vaikutus. 😀

Koko päivän satoi vettä, välillä paljon ja suurimman osan päivästä aivan kaatamalla. Otimme tietoisen riskin matkatessamme Sri Lankalle lounaismonsuunin aikaan. Sri Lankalla on käytännössä kaksi monsuunikautta. Lounaismonsuuni huuhtoo Länsi- ja Etelärannikkoa huhti-syyskuun ajan ja kaakkoismonsuuni kastelee Itä- ja pohjoisrannikkoa marraskuusta aina maaliskuulle. Monissa maissa monsuunikausi ei kuitenkaan sulje matkustamista pois, sillä se ei tarkoita jokapäiväistä, jatkuvaa sadetta. Etenkään nykyään, kun ilmastonmuutos on pistänyt ilmaston kaikkialla sen verran sekaisin. Kovasti ainakin toivomme, ettei koko aikaa sada niin paljoa kuin täällä Negombossa eilen. Vaelsimme koko päivän Negombon katuja tyylikkäissä mustissa sadekaavuissa Converset läpimärkinä. Sadetta tuli niin paljon, että huoneemme katto vuosi. Jouduimme majatalomme isännän kanssa suorittamaan huonekalujen siirto-operaation, jotta sängylle ei tulvisi vettä. Ongelma ratkaistiin tuomalla lattialle ämpäreitä vastaanottamaan katosta tippuvat vesipisarat. Tänään ei satanut aivan niin paljoa, mutta mustilta sadekaavuilta ei tänäänkään valitettavasti vältytty.

Ensivaikutelmamme Sri Lankasta oli kuitenkin niin yltiöpäisen positiivinen, ettei sade kyennyt huuhtomaan sitä pois. Odotamme malttamattomina, että pääsemme tutkimaan tätä Intian Valtameren helmeksi kutsuttua saarta lisää! Sri Lankalla on ihan hirveästi kaikkea nähtävää ja tekemistä. Vietimme käytännössä koko päivän Negombossa kartan äärellä suunnitellen seuraavaa siirtoamme. Suunnittelu osoittautui äärimmäisen haastavaksi operaatioksi, joten päädyimme varaamaan vielä kolmannen yön majapaikastamme Joseph Family villasta. Sri Lankalla nähtävyydet ovat jakautuneet tasaisesti ympäri saarta ja teiden huonon kuntotason vuoksi siirtymisiin saattaa kulua todella paljon aikaa. Teiden kunnon ja paikallisen liikennekulttuurin vuoksi kaikista edullisin kuljetusmuoto, eli bussi, on melko vaarallinen vaihtoehto. Suunnitelmia tehdessämme halusimmekin vältellä bussin valitsemista kuin ruttoa. Vaihtoehdoiksi jäivät junalla suhaaminen tai oman kuljettajan ja auton vuokraaminen. Vaikka oma kuljettaja kaikessa helppoudessaan houkuttelikin, olisivat kustannukset junaan verrattuna olleet ainakin satakertaiset. Huomenna meillä onkin edessä viiden tunnin junamatka kohti Polonnaruwan rauniokaupunkeja!

Pahoittelemme kuvien vähyyttä. 😦 Tässä on nyt tosiaan sadellut niin paljon, että kameraa ei ole paljoa uskaltanut ottaa laukusta…