Olisi suorastaan häpeä vierailla Sri Lankalla tutustumatta saaren mielenkiintoiseen historiaan. Koko reissua emme kuitenkaan halunneet viettää temppeleitä ja museoita kierrellen, joten valitsimme yhden, molempia kiinnostavan kohteen, jolla voisimme tyydyttää kulttuurin- ja historianjanomme. Polonnaruwan vanhan kuningaskunnan rauniot kuuluivat meidän ehdottomaan Sri Lankan must see- listaukseen. UNESCOn maailmanperintölistaltakin löytyvä rauniokaupunki pitää sisällään useita temppeleitä ja muita uskonnollisia kohteita, kuten Buddhaa esittäviä patsaita. Polonnaruwassa mielenkiintoista on se, miten Etelä- Intiasta peräisin oleva hindulaiskulttuuri ja Singaleenien buddhalainen kulttuuri ovat eläneet kaupungissa käsi kädessä. Polonnaruwasta tuli Anuradhapuran valloituksen jälkeen vuonna 993 Sri Lankan pääkaupunki, kunnes se valloitettiin vuonna 1293 Etelä- Intialaisten palkkasoturien toimesta ja jätettiin oman onnensa nojaan. Nykyään Polonnaruwa on yksi Sri Lankan tunnetuimmista turistien vetonauloista.

Tukikohdaksemme Polonnaruwan kaupungissa valitsimme Seyara Holiday Resortin, joka nimestään huolimatta oli pieni, paikallisen perheen pyörittämä majapaikka. Odotimme raunioiden kiertelyn helteessä olevan raskasta puuhaa, joten halusimme majapaikan, josta ei tarvitsisi lähteä etsimään illalla enää ruokapaikkaa. Plussaa oli myös uima-allas, johon pääsi pulahtamaan hikisen temppelikierroksen jälkeen. Vaikka uima-altaallinen resort kieltämättä kuulostaa kalliilta, tuli kolmen yön majoitukselle aamupaloineen hintaa ainoastaan 64 euroa. Hyvin passeli hinta myös budjettimatkailuun. Hotellia pyörittävä perhe oli todella ystävällistä ja auttavaista porukkaa. Heidän avullaan niin safariretki, kuin polkupörien vuokra raunioiden kiertelyyn järjestyi kätevästi.

Polonnaruwan kierros alkoi kieltämättä hieman puisevalla museokierroksella. Jokaisesta rauniosta oli kirjoitettu piiiitkät esittelytekstit, jotka olivat lähinnä yli hilseen menevää arkkitehtuurijargoniaa. Koitimme kärsivällisesti opiskella tekstejä, jotta emme olisi sitten raunioita kiertäessä aivan totaalisen pihalla. Muutaman käsittämättömän tekstinpätkän luettuamme kuitenkin ravasimme museon pikavauhtia loppuun ja siirryimme kyntämään Polonnaruwan pölyisiä teitä polkupyörillämme. Polkupyörät olivatkin aivan loistava tapa kiertää raunioita. Toki myös auton tai tuktukin vuokraaminen olisi ollut mahdollista, mutta kustannukset olisivat tietysti olleet kovemmat. Ja meidän kesämahatkin alkavat olla siinä kunnossa, että pyöräily teki varmasti ihan hyvää… Kävellen raunioille ei kannata lähteä, sillä rakennusten välillä on etäisyyttä pisimmillään jopa kolme kilometriä.

Päivä raunioilla oli todella mielenkiintoinen, vaikka jokaisen rakennuksen historiasta ei niin perillä oltukaan. Jos aikaa ja mielenkiintoa (ja arkkitehtuurislangin tuntemusta) riittää, niin museossa kannattaa ehdottomasti käydä ennen temppeleiden kiertelyä. Se toimii todella hyvänä pohjana sille, mitä rauniokaupungissa on edessä. Mutta jos et halua viettää raunioilla koko päivää, skippaa museo suosiolla. Rauniot ja temppelit ovat paljon parempia livenä koettuna, kuin kuvia ja pienoismalleja museossa katsellen. Historiaa voi opiskella sitten jälkeenpäin vaikka wikipediasta. 😀 Temppeleille suunnistaessa kannattaa pitää mielessä, että polvien ja olkapäiden tulisi olla peitettynä. Ihme kyllä, moni turisti oli liikenteessä sellaisissa hepeneissä, että polvien ja olkapäiden lisäksi myös lähes kaikki muukin niiden väliltä oli kaiken kansan nähtävissä… Myöhemmin meille selvisikin, että itse rauniokaupunkiin kyllä pääsee vaikka ilman rihman kiertämää, mutta temppeleihin ja pyhättöihin mennessä pitää olla verhotumpi. Mukaan voi siis ottaa vaikkapa huivin, jonka voi vetäistä ylleen pyhiin paikkoihin mennessä. Olisimmepa tienneet tämän aikaisemmin, etenkin Linalla oli melko kuuma pitkähihaisessa puuvillapaidassa 30 asteen helteessä…