Polonnaruwasta hyppäsimme jälleen junan kyytiin ja suuntasimme kohti Kandy- nimistä kaupunkia. Viiden tunnin junamatkan ja tunnin tuktuk- ajelun jälkeen olimme viimein perillä. Kandy on maan vuoristoisessa keskiosassa sijaitseva Sri Lankan kulttuuripääkaupunki. Kandy on myös maan toiseksi suurin kaupunki Colombon jälkeen. Värikkään historiansa vuoksi Kandy on päässyt UNESCOn maailmanperintölistalle. Buddhalaisten keskuudessa Kandy on suosittu pyhiinvaelluskohde, sillä sieltä löytyy kuuluisa Temple of Tooth, jossa väitetysti asustelee Buddhan hammas. Tämän nähtävyyden osalta me olemme edelleen sivistymättömiä sikoja, sillä hammas ei tällä kertaa innostanut meitä sen enempää.

Meillä kummallakaan ei ollut varsinaisesti mitään erikoisempaa syytä, miksi halusimme vierailla Kandyssä. Se sattui sopivasti matkalle Polonnaruwasta seuraavaan kohteeseemme, vuorien ympärömään pikkukaupunkiin Ellaan. Lisäksi oli myös mukava päästä näkemään hieman isomman kaupungin elämää Sri Lankassa. Majapaikaksi valitsimme Bethel Rest- kotimajoituksen noin puolentoista kilometrin päästä Kandyn keskustasta. Kolmen yön majoitus aamiaisineen kustansi meille 57 dollaria yhteensä. Majataloa pyöritti viisihenkinen varsin ystävällinen ja avulias perhe. Heidän kauttaan saimme myös tuktuk- kyydit paikalliseen hintaan (normaalisti turisteilta veloitetaan vähintään kolmasosa enemmän). Homestayn käyttämä vakiokuski oli todella mukava miekkonen, aina kun köröttelimme hänen kyydissään Kandyn rinteitä ylös ja alas, hän opetti meille tamilin kieltä (emme tosin muista enää yhtäkään sanaa). Kielikoulun lisäksi hän kuskasi meidät viimeisenä iltanamme Kandyssä ilmaiseksi ihailemaan kaupunkia vuoren päältä vartioivaa Buddha- patsasta. Hän ei kestänyt ajatusta, että poistuisimme kaupungista patsasta näkemättä.

Kandy on varsin mukava ja kompakti kaupunki. Vietimme siellä yhteensä kolme päivää ja suurimmilta osin vain tutkimme kaupungin ruuhkaisia katuja ja kasvatimme mahojamme pikku kuppiloissa. Suurin osa käymistämme ruokapaikoista olivat melko mitäänsanomattomia kokemuksia, mutta onneksi löysimme muutaman suosituksen arvoisen kohteen. Kottu House- niminen pikkuinen street food- koju oli ehdottomasti Kandyn paras löytö. Kottu on sri lankalainen perinneruoka, joka valmistetaan rieskaa muistuttavasta roti- leivästä. Roti pilkotaan pieneksi silpuksi ja paistetaan pannulla kasvisten, mausteiden, kananmunan ja lihan kanssa. Paistettu leipäsilppu saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta on erittäin hyvä ja edullinen ruoka. Kottu Housessa jättiläismäinen annos kanakottua maksoi vain 1,90 euroa ja kasviskottu 1,40 euroa. Pulju sijaitsee hieman syrjässä Kandyn keskustasta, mutta sinne kannattaa ehdottomasti suunnata. Ruoka oli järjettömän hyvää ja annokset olivat niin isoja, etteivät meinanneet lautaselle mahtua.

Kottu Housen lisäksi Cool Corner- jäätelökuppila sai meiltä viisi tähteä ja papukaijamerkin. Jäätelövalikoima on todella mittava ja jokainen annos valmistetaan paikan päällä, asiakkaan valvovan silmän alla. Jätski on siis aina taatusti tuoretta. Tämä paikallisen perheen pyörittämä kuppila sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. Vahva suositus etenkin passionjäätelölle!

Majapaikkamme emäntä suositteli meille kovasti Udawatta Kele- luonnonsuojelualueella vierailua. Metsäalue sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Kandyn keskustasta ja siellä majailee apinoiden lisäksi villisikoja, sekä useita lintu- ja hyönteislajeja. Luonnonsuojelualue tunnettiin aikaisemmin historiassa kuninkaallisena pyhättönä, kiellettynä metsänä, johon kenelläkään muulla ei ole mitään asiaa. Nykyään puistoon pääsee kuka tahansa, maksettuaan vajaan neljän euron sisäänpääsymaksun. Varauduimme metsässä patikointiin vaelluskengillä ja pitkillä sukilla, sillä Sri Lankan keskiosa on valitettavan tunnettu iilimatopopulaatiostaan. Vaikka matoset liikuskelevat vain kostealla säällä, halusimme varautua näihin pieniin verenimijöihin, vaikka sateesta ei sinä päivänä ollut tietoakaan.

Puiston sisäänkäynti vaikutti erittäin lupaavalta, sillä portin ympärillä elämöi kymmeniä apinoita. Tämän jälkeen ei enää muuta elämää nähtykään, kyllästynyttä saksalaisparia lukuun ottamatta. Ei törmätty edes yhteenkään iilimatoon. Metsä jättiläisbambuineen oli kyllä ihan viihtyisä, mutta kovasti etukäteen mainostettua eläimistöä siellä ei kyllä näkynyt. Pienoisen pettymyksen aiheuttivat myös metsässä sijaitsevat historialliset temppelit ja luolat, jotka olivatkin todella epämääräisiä peltihökötyksiä. Temppelit olivat sitä paitsi aidattu ja varustettu ”pääsy kielletty”- kylteillä.

Udawatta Kele ei siis päässyt jatkoon, mutta Kandyyn tykästyimme. Kaupungissa oli juuri sopivasti elämää. Ympärillä oli jatkuvasti mukava hälinä, mutta katukauppiaat ja sisäänheittäjät eivät kuitenkaan olleet yli-innokkaita. Lisäksi vehreiden metsien ympäröimä kaupunki oli ilo silmälle, etenkin aivan keskustan tuntumassa sijaitseva järvi. Kuten muuallakin Sri Lankassa, myös Kandyssä oli erittäin paljon turisteja. Tämä valitettavasti näkyi etenkin aivan ydinkeskustan ravintoloissa ruokien hinnoissa ja laadussa, useassa paikassa oli tarjolla vain länsimaalaisille suunnattua turistihuttua. Onneksi Tripadvisor oli taas hyvä matkakumppani ja neuvoi meille myös hyviä paikkoja. Keskustan kaduilta kannattaa ehdottomasti siirtyä sivukujille tekemään ravintola- ja kahvilalöytöjä.