Junamatkaa Kandystä Ellaan kuvataan maailman kauneimmaksi. Legendaaristen Hill Countryn maisemien vuoksi kyseisellä välillä junat ovatkin lähes poikkeuksetta aivan tupaten täynnä. Tämän vuoksi yritimme ostaa lippuja Kandyn juna-asemalta etukäteen, jotta saisimme varmasti istumapaikat. Ellan junissa on aina muutama vaunu, joihin on mahdollista ostaa liput etukäteen. Olimme ostohousut jalassa jo kolme päivää ennen lähtöä, emmekä silti saaneet ennakkolippuja ostettua. Lähtöpäivänä menimme aseman lippuluukulle kärkkymään lippuja jo melkein tunnin ennen junan lähtöä. Saimme kuin saimmekin liput haltuumme ja siirryimme laiturille liioittelematta miljoonan muun turistin joukkoon odottelemaan junaa. Oli itsestään selvää, että junassa ei olisi istumapaikkoja jokaiselle Canonia kantavalle valkonaamalle. Lähtöhetken lähestyessä jännitys tiivistyi, edessä olisi sota istumapaikoista. Junan saapuessa laiturille turistilauma lähti rynnistämään kohti ovia muita tönien ja tuuppien. Kyynärpäätaktiikalla saimme itsellemme istumapaikat ja pääsimme nauttimaan mahtavista maisemista rauhassa. Ennakkoon myytävät liput voi ostaa 30 päivää ennen lähtöä ja ne tosiaankin kannattaa ostaa heti, kun suunnitelmat ovat selvillä. Todella moni nimittäin joutui istumaan koko seitsemän tunnin matkan lattialla.

Ellan suuri suosio perustuu alueen upeaan luontoon, teeviljelmien päällystämiin vihreisiin vuoriin ja näyttäviin vesiputouksiin. Ellasta löytyy monia upeita patikkareittejä, jotka vetävät puoleensa reippailijoita ympäri maailmaa. Syyskuu on Sri Lankalla matalan sesongin aikaa, sillä se on koko saaren sateisin kuukausi. Vaikka siis olimme liikkeellä vuoden hiljaisimpaan aikaan, kaupunki oli aivan ratkeamaisillaan turistien määrästä. Tai siltä meistä tuntui, kunnes erään ravintolan työntekijä kertoi, että tämä ei ole vielä mitään. Korkean sesongin aikaan, eli joulu-tammikuussa kaikki Ellan 1200 majapaikkaa ovat jokaista huonetta myöten täynnä. Silloin kiirettä vasta pitääkin. Meidän makuumme turisteja oli jo nyt aivan liikaa ja odottamamme pikku vuoristokylä olikin kuin Sunny Beachin rantakatu (vähän kärjistettynä).

Ellan keskusta koostuu käytännössä yhdestä kadunpätkästä, joka on molemmin puolin täynnä baareja, ravintoloita, majataloja sekä tuktuk- kuskeja kauppaamassa palveluitaan. Budjettimme meinasi lähteä luisumaan sivuraiteille Ellassa, sillä se oli kallein kaupunki, mitä meillä on Sri Lankan reissullamme tullut vastaan. Esimerkiksi perinteisen rice & curry- annoksen löysimme Negombosta halvimmillaan noin kahdella eurolla, kun taas Ellassa vastaava annos kustansi reilun neljä euroa lähes kaikissa keskustan ravintoloissa. Kahvikupillisestakin joutui pulittamaan puolet enemmän kuin muissa vierailemissamme kaupungeissa. Myös tuktukila ajelu Ellassa kevensi lompakkoa kummasti, lähtöhinnat olivat huomattavasti kovemmat kuin muualla. Turistien määrä on selvästi vaikuttanut Ellassa hintojen lisäksi myös palvelukulttuurin laatuun. Sydämellinen ja aito palvelu ei ollut niin itsestäänselvyys kuin muualla Sri Lankassa.

Ensimmäiset kaksi yötä majoituimme noin kahden kilometrin päässä Ellan keskustan vilinästä. Dream Mount- majatalo tarjosi koko matkan tähän asti parhaat yöunet. Sijainti oli todella rauhallinen, lukuun ottamatta muutamaa katolla rymistelevää oravaa. Ympäriltä ei kuulunut kuin hiljaista sirkkojen siritystä ja aamuisin auringonnousua Ellan vuorilla sai ihailla omalta parvekkeelta. Hintakin oli hyvin edullinen, vain 20 euroa yltä, sisältäen yltäkylläisen aamiaisen. Lisäksi Dream Mountin isäntä pyöräytti meille koko Sri Lankan visiitin maukkaimmat rice and curryt! Vaikka majapaikka olikin täydellinen, siirryimme kolmeksi viimeiseksi yöksi laiskuuden nimissä aivan keskustaan, Rock Face- nimiseen hotelliin. Rock Face maksoi noin 15 euroa yöltä ilman aamiaista. Majoituimme Deluxe- huoneessa, joka ei aivan yltänyt nimensä veroiseksi. Patja oli hädin tuskin paksumpi kuin A4- arkki ja tyyny tuntui kuin betoniharkolta korvaa vasten. Öisin saimme kuunnella baarien jumputusta ja katukoirien konsertointia. Tokihan hyvän sijainnin tuoma meteli oli tiedossa, mutta jäimme silti katumaan päätöstämme hylätä täydellinen majapaikka tuktuk- kyytien välttämiseksi. Ajattelimme säästävämme rahaa, kun ei tarvitse suhata majapaikan ja keskustan väliä tuktukilla, mutta ravintoloista ostettujen aamiaisten takia jälkimmäinen majapaikka koituikin kalliimmaksi ratkaisuksi.

Vaikka emme Ellan kaupungista niin riemastuneetkaan, oli sitä ympäröivä luonto kaiken hehkutuksen veroista. Ellan upeista patikkamaisemista lisää seuraavassa postauksessa!