Lähes kaikki Maafushin majapaikat ja retkiä järjestävät yritykset tekevät päiväretkiä kalliille resort- saarille. Retkien hinnat yhdeltä henkilöltä vaihtelevat resortista riippuen 90-300 dollarin välillä, sisältäen pikavenekuljetukset, lounaan, valikoidut (alkoholi)juomat ja aurinkotuolin sekä mahdollisen uima-altaan käytön.

Halusimme testata ökylomailua resortissa ja teimme päiväretken hotellimme kautta Aadaran Club Rannalhi- resortille. Halpaahan se lysti tosiaan ei ollut, sillä visiitti maksoi 105 dollaria per naama. Mielenkiinnosta tarkistimme booking.comista, kuinka paljon yksi yö kyseisellä saarella olisi kustantanut ja itse asiassa hintaero päiväretkeen ei ollut suuri. Kyseessä ei tosin ollut vedenpäälle rakennettu ökyhuvila, vaan ihan kuivalla maalla sijaitseva standard- huone. Melkein jo klikkasimme ”varaa”- nappia, kunnes huomasimme, että huonehinnan lisäksi pikavenekyydeistä saarelle tulisi maksaa 150 dollaria per naama molempiin suuntiin. Eli pelkistä kyydeistä olisi tullut 600 dollarin lisäkustannukset. Puhumattakaan siitä, miten kallista syöpöttely ja juopottelu lomasaarella olisi ollut. Resort- elämästä haaveillessa kannattaa siis olla todella tarkkana siitä, mitä hintaan kuuluu. Myös resortilla järjestettävät aktiviteetit olivat varustettu Maafushiin verrattuna kolminkertaisella hintalapulla. Kaikista eniten järkytyimme siitä, että Magnum- jäätelö maksoi seitsemän dollaria. Vesipullokin maksoi kohtuuttomat kolme dollaria. Vaikka resortista siis onnistuisikin löytää jokin edullinen diili, on hyvä pitää mielessä, että kaikesta ylimääräisestä joutuu maksamaan todella pitkän pennin. Malediiveilla ruoka tosin on muutenkin kallista, sillä elintarvikkeet tuodaan pienille saarille laivalla. Täällä Maafushilla jäätelöhimonsa saa onneksi kuitenkin taltutettua 1-3 dollarilla.

Ensivaikutelmamme resortin maaperälle astuessamme oli hieman tylsä. Asukkaat istuivat baarissa puhelinta näpyttäen ja drinkkejä litkien, rannalla keikisteltiin kameralle ja otettiin selfieitä. Snorklaajia ja uimareitakin näkyi yllättävän vähän. Vastaanotossa saimme rannekkeet ja resortin kartan maailman nyrpeimmältä mieheltä, jonka jälkeen suoritimme resortin sisäänpääsymaksun maailman toiseksi nyrpeimmälle miehelle. Oli todella yllättävää huomata, että kalliissa, neljän tähden luksusresortissa oli huomattavasti huonompaa palvelua kuin puoli-ilmaisissa kotimajoituksissa tai hostelleissa. Ehkä me päiväretkeläiset emme olleet niin vakavasti otettavia asiakkaita…

Vaikka hieman suivaannuimme huonosta palvelusta, oli saari itsessään kuitenkin hieno. Huoneita oli yllättävän paljon, saari oli täynnä kaksikerroksisia mökkejä, joissa oli aina kaksi parvekkeellista huonetta. Näiden lisäksi saarella oli kourallinen ylellisiä, veden päälle rakennettuja water bungaloweja. Sisältä emme valitettavasti päässeet niitä ihastelemaan, mutta ainakin ulkoa ne olivat todella upeita. Kyllä sellaisessa kelpaisi majailla!

Kaikki se vähä luksuksen tuntu kuitenkin varisi lounasbuffetissa, jossa auringonoton jäljiltä punakat turistit lastasivat makaroonia ja jauhelihapihvejä lautasilleen. Olimme odottaneet buffetlounasta kieli pitkällä, mutta odotukset eivät täyttyneet edes lähimäin. Emme ole Maafushilla kokeneet ruuan suhteen mitään kulinaarisia elämyksiä, mutta näin kalliissa paikassa odotimme makuhermojemme saavan viimein odottamaansa hemmottelua. Buffet vastasi maultaan ja laadultaan lähinnä ABC: n noutopöytää, yhtään ABC: ta siis vähättelemättä, mutta se ei ehkä kuitenkaan ollut mitä odotimme neljän tähden resortilta. Palvelu jatkui hyvin ynseänä myös lounaalla. Oranssi päiväretkeläisten ranneke erotti meidät sinistä ranneketta kantavista asukkaista, joten henkilökunta selvästi tiesi, keitä ei tarvitse mielistellä.

Ensimmäinen kohtaamamme mukava työntekijä, cocktail- baarin puhelias baarimikko kertoi meille, että saaren edustalla oleva riutta on erinomainen snorklauspaikka. Niin kuin vesipetojen kuuluu, olimme varautuneet päivään omilla maskeilla ja snorkkeleilla, räpylät saimme lainaan hotellimme ystävälliseltä työntekijältä. Pyyhkeet olimme ottaneet matkaan hotellilta ja hyvä niin, sillä mikäli resortin lainapyyhkeen olisi onnistunut hukkaamaan, niin siitä olisi joutunut pulittamaan 50 dollaria… Eihän noin arvokasta pyyhettä olisi uskaltanut edes jättää rannalle! Mutta, takaisin asiaan, eli snorklaamiseen. Itse riutta ei ollut kovin elävää, mutta heti veteen pulahdettuamme meidät ympäröi parvi toinen toistaan värikkäämpiä kaloja. Polskimme onnessamme kalojen seassa, kunnes huomasimme pohjasta pintaa kohti uivan merikilpikonnan. Hihkuimme ja ölisimme innosta snorkkeleihimme, kilpikonna ui nimittäin aivan vieressämme! Räiskimme konnasta GoProlla niin innoissamme kuvia, että akusta kului puolet kymmenen minuutin aikana. Happea haukattuaan kilpikonna lähti lipumaan kohti pohjaa, ja mitäs siellä näkyikään! Seitsemän delfiinin parvi! Olimme aivan haltioissamme. Delfiinien näkeminen, etenkin snorklatessa on todella harvinaista. Parvi uiskenteli alitsemme nopeasti, mutta onneksi kerkesimme napata delfiineistä edes muutaman, joskin suttuisen kuvan. Delfiinien jälkeen meitä saapui ilahduttamaan ja hämmästyttämään kotkarausku. Moista snorklauspaikkaa emme ole koskaan aikaisemmin kokeneet.

Ilman tajunnanräjäyttävää snorklauskokemusta retki ei olisi ollut hintansa väärtti. Cocktaileja oli toki mukava litkiä ja päivä oli muutenkin kaikin puolin onnistunut, mutta ainakin kyseisestä resortista jäi jotenkin hajuton ja mauton fiilis. Mutta toisaalta, mitä voisikaan odottaa täysin turisteja varten rakennetulta lomakeskukselta. Resorteissa ei paikallisesta kulttuurista ja elämänmenosta ole mitään tietoa, kaikki tuntui hieman keinotekoiselta. Yksityisillä lomasaarilla hyvä puoli on se, että niissä saa olla totaalisen rauhassa ja eristyksissä muussa maailmasta. Ei tarvitse kuunnella rakennustyömaiden nakutusta ja moskeijan minareeteista kajahtavia rukouskutsuja. Ei tarvitse miettiä mihin sitä tällä kertaa menisi syömään. Resortin asukkaiden tulee vain muistaa olla oikeaan aikaan buffetissa ja kääntää välillä kylkeä aurinkoa ottaessa. Toisaalta tällä tavalla ei saa myöskään minkäänlaista kosketuspintaa maan todelliseen elämään. Vaikka paikalliset saaret ovatkin hieman karskimpia kuin postikorttimaiset resort- saaret, niin kyllä me ainakin viihdymme paremmin näin. Mikäli olet suuntaamassa resortille lomailemaan, niin kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa jotain paikallisista saarista, vaikka vain muutaman päivän.

Mitä mieltä te olette? Kumpi vie voiton, paikalliset saaret vai resort?