Matkamme kohti muinaista Angkorin kaupunkia alkoi jo klo 4.30 aamulla. Auringonnousu Angkor Watin takaa on upea elämys, emmekä halunneet jättää sitä näkemättä. Hyppäsimme tuk-tukin kyytiin ja lähdimme köröttelemään pomppuista tietä pitkin kohti raunioita. Vaikka auringonnousun oli vielä reilu tunti aikaa, hikoilimme kuin pienet possut. Etenkin näin sadekaudella kelit Siem Riepissä saattavat olla todella kuumia ja hiostavia, eikä tämä päivä ollut poikkeus. Ohitsemme huristeli useita tuk-tukkeja turistit kyydissään.

Odotimme kauhulla lippupisteen kilometrien mittaisia jonoja, mutta onneksi päästiinkin aika helpolla. Lippujen ostajia oli jo aamutuimaan todella paljon liikenteessä, mutta työntekijöitä oli niin paljon, että jonot liikkuivat liukkaasti. Vaikka temppeleillä olisi näkemistä useammaksikin päiväksi, emme raaskineet ostaa kuin yhden päivän lipun. Yhden päivän passi kustansi 37 euroa, eli ei aivan halvimmasta päästä tämä lysti. Tämän lisäksi tuk-tuk- kuski koko päivälle köyhdytti meitä 25 euron verran. Kuski järjestyi kätevästi (joskin hieman hintavammin) hotellimme kautta. Sovimme, että saamme pitää kuskin koko päivän ja käydä kaikilla haluamillamme temppeleillä.

Tuk-tuk- kuskin vuokraaminen temppeleiden kiertämiseen on tosiaankin tarpeellista, sillä kyseessä on todella iso alue. Angkorin arkeologinen puisto on kooltaan vaatimattomat 400 neliökilometriä ja se pitää sisällään yli tuhat temppeliä. Alueen kiertäminen vuokrapyörällä on myös mahdollista, mutta siinä vaaditaan jo melko teräksistä kuntoa, sillä temppeleillä saattaa olla parhaimmillaan välimatkaa 25 kilometriä.

Pohjois-Kambodzassa, Siem Reapin kaupungissa viidakon kätköksissä sijaitseva Angkorin puisto oli 800- luvulta 1400- luvulle Khmer- valtakunnan pääkaupunki. Eikä kyseessä ollut mikään pikkukylä, vaan parhaimmillaan jopa miljoonan asukkaan suurkaupunki. Nykyään Angkorin temppelit ovat Kambodzalaisten suuri ylpeydenaihe ja yksi maailman tärkeimmistä nähtävyyksistä, joka vetää puoleensa kävijöitä ympäri maailmaa. Vuonna 2016 Angkorin temppeleillä vieraili reilu kaksi miljoonaa kävijää. Puiston tärkein ja tunnetuin temppeli on massiivinen Angkor Wat, jonka legendaarinen siluetti koristaa myös Kambodzan lippua.

Saavuimme Angkor Watin edustalla sijaitsevalle parkkipaikalle pimeyden vallitessa. Soluttauduimme valtaisaan, temppeliä kohti valuvaan turistimassaan ja satojen älypuhelinten valaisemana reitti oli pimeydestä huolimatta helppo löytää. Temppelin edustalle olevalle pienelle lammelle oli kerääntynyt valtava määrä turisteja odottamaan auringonnousua kamerat ojossa. Liityimme heidän joukkoonsa ja virittelimme itsekin kameramme valmiiksi. Tunnelma oli kutkuttavan odottava.

Päivän pikkuhiljaa sarastaessa temppelin uljas siluetti alkoi piirtyä taivasta vasten. Kyllä tämän takia kannatti herätä neljältä aamulla. Vaikka juuri tuona päivänä auringonnousu ei kauhean värikäs ollutkaan, näky oli juuri niin upea kuin olimme odottaneet. Hetken mystiikkaa tosin hieman laimensi kahvia sinnikkäästi tyrkyttävä, kovaääninen Mrs. Black ja kymmenet muut kaupustelijat, sekä temppelin edessä poseeraavat turistit. Päivän valjettua 99% ihmisistä siirtyi tutkimaan Angkor Watin temppeliä.

Me hyppäsimme tuk-tukin kyytiin ja lähdimme köröttelemään kohti kaukaisempia temppeleitä. Ajattelimme välttyvämme suurimmilta ihmislaumoilta kiertämällä temppeleitä ikään kuin vastapäivään ja menemällä suurimmille temppeleille vasta päivän päätteeksi. Kuskimme ei ymmärtänyt englantia lähes lainkaan, mutta nyökytteli suunnitelmamme kuultuaan tarmokkaasti. Olimme aivan haltioissamme jo pienimmistä temppeleistä. Suuren vaikutuksen meihin teki etenkin Neak Pean, joka oli täysin erilainen kuin Angkorin muut temppelit.

Temppeli on rakennettu keinotekoiselle saarelle ja sitä ympäröi neljä, peruselementtejä kuvastavaa allasta. Hienointa temppelissä oli itse asiassa sinne vievä reitti, sinne nimittäin pääsee ainoastaan veden päälle rakennettua puista siltaa pitkin. Ta Som- temppelissä upein elementti oli puun juurien valtaama sisäänkäynti. Näky oli todella vaikuttava ja ilman yli-innokkaita lapsikaupustelijoita olisimme jääneet katselemaan tätä kohdetta pidemmäksikin aikaa.

Näiden kahden silmäkarkin jälkeen ehdotimme kuskille, josko voisimme seuraavaksi mennä katsomaan eniten himoitsemaamme temppeliä. Kyseessä oli Ta Phrom, joka on toiminut myös Indiana Jones- ja Tomb Raider- elokuvien kuvauspaikkana. Tästä alkoivat ongelmat kuskin kanssa. Hän nimittäin tokaisi ehdotukseemme vain ”No, back hotel”. Vai että hotellille pitäisi lähteä! Kello oli siinä vaiheessa hädin tuskin 10 aamulla, emme olleet nähneet kuin muutaman temppelin ja kuskin piti olla varattu meille koko päiväksi.

Yritimme vääntää kuskille rautalangasta, mitä meille oli hotellilta luvattu, mutta eihän raukka ymmärtänyt sanaakaan selostuksestamme. Kuski oli tietysti täysin syytön tähän surkuhupaisaan tilanteeseen, hänhän vain teki niin kuin hotellilta oli kerrottu. Koomisen pitkä vääntö päättyi siihen, että kuski soitti hotellillemme ja lopulta hän suostui viemään meidät katsomaan vielä Angkor Watin ja Angkor Thomin temppelikompleksit.

Näiden kahden valtavan temppelialueen kiertämiseen kului meiltä lähes neljä tuntia. Keskipäivän kuumimman auringon porottaessa temppeleiden koluaminen oli todella raskasta touhua. Jos vain budjetti antaa periksi, niin temppelivierailut kannattaa ehdottomasti jakaa useammalle eri päivälle. Fiksusta strategiastamme huolimatta Angkor Wat oli aivan pulloillaan turisteja silloin kun sinne suunnistimme. Vaikka Angkor Wat on koko Angkorin arkeologisen puiston suurin temppeli, vietimme siellä kaikista vähiten aikaa.

Monet upeat nähtävyydet menettävät hohtonsa, mikäli kokemusta on jakamassa liian monta ihmistä. Angkor Watin kohdalla kävi juuri näin. Tungeksivat turistit ja kovaan ääneen määkivät kauppiaat veivät meiltä mielenkiinnon tutustua temppeliin kunnolla. Angkor Thomin temppeleihin ja raunioihin sen sijaan saimme tutustua paljon rauhallisemmissa merkeissä. Etenkin salaperäisesti hymyilevistä kivikasvoistaan tunnettu Bayonin temppeli oli todella hieno näky. Mitä lie salaisuuksia piilottelevat virneidensä takana! Angkor Thomin muinaisen kaupungin alue on kooltaan kymmenen neliökilometriä ja sen upeissa temppeleissä ja monumenteissa riittää katseltavaa moneksi tunniksi.

Kahdeksan tuntia temppeleitä kierrettyämme meitä alkoi vaivata pahanlaatuinen temppeliähky ja väsymys. Lina meinasi itse asiassa tipahtaa tuk-tukin kyydistä nukahtaessaan matkalla takaisin hotellille. Perille päästyämme loikkasimme heti hotellin uima-altaaseen. Tärkeä vinkki kaikille tuleville temppelivierailijoille: varatkaa uima-altaalla varustettu majapaikka. Me saavuimme hotellille sopivasti happy hourin aikaan ja raskaan temppelipäivän jälkeen kyllä kelpasi litkiä jääkylmää drinkkiä altaan reunalla!