Saavuimme Kathmandun pienehkölle lentokentälle pimeän jo laskeuduttua, joten odottamamme vuoristomaisemat jäivät näkemättä lentokoneen ikkunasta. Nepalin viisumi hankitaan lentokentälle saapuessa, joten ensimmäisenä marssimme automaatille, jossa viisumihakemus täytettiin. Tällaiseen masiinaan emme olleetkaan aikaisemmin törmänneet ja yllätyimme, että Nepalista löytyy moista high-techiä. Tietojen naputtelun jälkeen siirryimme jonottamaan maksutiskille. Nepalin viisumin hinta riippuu siitä, kuinka monta päivää maassa aikoo viettää. Esimerkiksi 15 päivän viisumi maksaa 25 dollaria ja 30 päivästä joutuu pulittamaan 40 dollaria. Meidän 20 päivän vierailumme vaati siis yhteensä 80 dollarin maksun. Viisumin maksamisen jälkeen siirryttiin rajavirkailijan kopille, jossa saimme leimat passeihin. Prosessi sujui yllättävän nopeasti ja helposti, ja rajavirkailijatkin olivat ystävällisiä. Kyseinen ammattikunta on yleensä äärimmäisen nyrpeää sakkia, joten oli suorastaan ihmeellistä nähdä hymyileviä ja vitsailevia yksilöitä. Nepalista muodostuikin heti todella positiivinen tunne.

Taksin löytäminen oli myöskin mutkatonta, sillä innokkaita kuskeja löytyi heti lentokentän ulkopuolelta useita kymmeniä. Ensimmäinen kyytiä tyrkyttämään tullut kuski tarjosi kyydin hotellillemme kohtuulliseen 600 rupian (noin kuusi dollaria) hintaan, joten hyppäsimme oitis kyytiin. Kuskin lisäksi kyytiin hyppäsi erään Annapurnan trekkausmatkoja järjestävän matkatoimiston edustaja, joka halusi esitellä meille palveluitaan. Suurin osa Nepaliin suuntaavista turisteista matkustavat maahan yksinomaan trekkauksen takia ja näinhän se asia on meidänkin kohdallamme. Pitkän matkustuspäivän jälkeen myyntipuheet ottivat kuitenkin lähinnä pannuun, joten 90% äijän höpötyksistä meni meiltä täysin ohi. Emme tosiaankaan olleet siinä mielentilassa, että olisimme alkaneet varailla vaellusta, joten lupasimme olla häneen yhteydessä myöhemmin. Trekkaaminen Annapurna Base Campille on sen verran ainutlaatuinen elämys, että halusimme valita sen järjestävän matkatoimiston huolella.

Noin 20 minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme Thamelin kaupunginosassa sijaitsevaan hotelliimme. Thamel tunnetaan Kathmandun kuuluisimpana reppureissaajakeskittymänä, josta kaikki trekkaukseen erikoistuneet matkatoimistot ja varusteliikkeet löytyvät. Halusimme pyhittää Kathmandussa viettämämme kaksi päivää trekin valmisteluun, joten Thamel oli meille paras vaihtoehto hotellin sijaintia pohtiessa. Hotellihuoneemme oli melko karsea, etenkin kun sitä vertasi Dohan viiden tähden luksuslukaaliin, jossa yövyimme ennen Nepaliin saapumista. Lämpötilaltaan jääkaappia vastaavan huoneen aromi oli sekoitus tupakkaa ja hometta. Kaikenlaisia länttejä täynnä oleva lattiamatto oli todella yrjöttävä ja kylpyhuone näytti siltä, kuin sitä ei olisi siivottu koskaan. Sen siitä saa, kun noudattaa kerrankin budjettia, huone nimittäin maksoi vain 10 dollaria yöltä. Hotellin sijainti oli kuitenkin hyvä ja kohtuu rauhallinen, lukuunottamatta ikkunan takana kurlaavaa puluarmeijaa sekä aamuviideltä haukkuvia kulkukoiria. Lisäksi meitä vastapäisessä talossa asusteli mummeli, joka poltteli suitsukkeita ja kilisteli kelloa aina auringon noustessa… Eipähän tarvinnut herätyskelloa!

Kathmandu on pullollaan roskia, ruuhkia ja saasteita, mutta positiivinen mielikuvamme Nepalista säilyi siitä huolimatta. Nepal on äärimmäisen köyhä ja vuonna 2015 maata koetelleista maanjäristyksistä ja niiden aiheuttamista tuhoista toivutaan edelleen. Siitä huolimatta nepalilaisista huokuu positiivisuus. Emme ole vielä missään törmänneet näin aidosti ystävällisiin ja avuliaisiin ihmisiin.

Kaikki Kathmandun nähtävyydet jäivät meiltä näkemättä, kun kiersimme aamusta iltaan retkeilytarvikemyymälöissä tinkimässä varusteiden hintoja ja vertailemassa trekkausmatkatoimistojen palveluja. Eräs yli-innokas mies huitoi meidät puoliväkisin hänen matkatoimistoonsa myyntipuhetta kuuntelemaan. Löntystimme vastahakoisesti miehen perässä hänen toimistoonsa. Yleensä nämä kaikista innokkaimmat ja sinnikkäimmät myyjät eivät tarjoa ihan sitä parasta A-luokkaa, kun joutuvat palveluitaan niin kovasti tyrkyttämään. Parhaiden ja arvostetuimpien matkanjärjestäjien ei tarvitse rymytä pitkin katuja etsimässä asiakkaita niska limassa. Tämä mielikuva vahvistui entisestään miehen esitellessä vaellusreittiä kartalta; äijällä meni sormi suuhun, kun ei meinannut paikantaa koko Annapurnaa. Kuuntelimme miekkosen myyntipuheet kiltisti loppuun, mutta jätimme hänet lopulta nuolemaan näppejään ja jatkoimme luotettavamman ehdokkaan etsintää. Kathmandun kaduilla valitsi matkanjärjestäjien suhteen runsaudenpula ja olimme aivan sekaisin vaihtoehtojen määrästä. Niinpä turvauduimme vanhaan kunnon Tripadvisoriin, josta bongasimme vuolaita kehuja haalineen Apex Himalaya- nimisen matkanjärjestäjän. Marssimme Apexin toimistoon ja pyysimme mukavalta nuorelta hepulta tarjouksen ABC- vaelluksesta. Apexin tarjous sisälsi oppaan vakuutuksineen kahdeksaksi päiväksi, majoitukset, ruuat (aamiainen, lounas, illallinen), vaellusluvat sekä kansallispuistomaksut veroineen, kuljetuksen Kathmandusta Pokharaan ja Pokharasta Nayapuliin, josta vaellus virallisesti alkaa. Lisäksi pakettiin kuului majoitus Pokharassa yhteensä kolmeksi yöksi (yksi yö ennen trekkiä ja kaksi sen jälkeen) hyviä arvosteluja saaneessa Grand Holiday- hotellissa. Koko setille tuli hintaa yhteensä 989 dollaria. Halpaahan tämä touhu siis tosiaankaan ei ole, mutta trekki on itselle mukavampi ja helpompi, jos kaikkea ei tarvitse järjestää itse. Etenkin tähän aikaan vuodesta majapaikat suosittujen vaellusreittien varrella ovat niin täynnä, että vuodepaikkaa voi olla vaikeaa löytää. Nyt meidän ei tarvitse huolehtia siitä, sillä opas varaa majoitukset puolestamme etukäteen. Apex Himalayasta jäi todella ammattimainen ja positiivinen kuva, joten ainakin toistaiseksi yritys saa meiltä suositukset!