Terveisiä Filippiinien läkähdyttävän auringon alta! Blogi on nyt viime aikoina ollut hiljaisempi ihan vaan siksi, koska kumpaakaan ei ole kiinnostanut pätkääkään kirjoittaa. Katsotaan, josko se inspiraatio kuitenkin tästä vielä palaisi ja runosuoni alkaisi taas sykkimään. Tässä vaiheessa ollaan keretty vietellä Filippiineillä jo yli toista viikkoa ja ollaan hullaannuttu tähän paikkaan täysin!

Filippiinit eksyi matkasuunnitelmaamme extempore- tyylillä. Alun perin meidän piti suunnata Nepalin jälkeen Indonesiaan Balille sekä Gili- saarille. Purkausta jo pidemmän aikaa hautonut Agung- tulivuori Balilla sai meidät kuitenkin puntaroimaan suunnitelmiamme uudestaan. Emme halunneet ottaa riskiä, että jäisimme tuhkapilven takia jumiin Balille. Indonesiassa meitä houkutteli etenkin upeat rannat, vehreä luonto, vesiputoukset ja ennen kaikkea sukeltaminen. Filippiinejä tutkiessamme ilmeni, että näitä kaikkia olisi tarjolla myös tällä saariryhmällä. Etenkään sukeltajille aika ei käy Filippiineillä pitkäksi, sillä maan sukelluskohteet ovat maailman parhaiden joukossa ja sukeltaminen on vieläpä halpaa kuin saippua. Arvoimme pitkään Cebu- ja Palawan- saarten välillä, mutta lopulta vaakakuppi kallistui Cebun puolelle, sillä sinne löytyi suora ja edullinen lento Kuala Lumpurista. Ennen filippiinien lentojen ostamista meillä oli hankittuna lennot Nepalista Kuala Lumpuriin 20.11 sekä Ho Chi Minhistä Melbourneen 17.12. Meidän piti siis saada ängettyä sekä Filippiinit, että Vietnam vajaaseen kuukauteen. Matkasuunnitelman kokoaminen tuotti tässä vaiheessa läjäpäin harmaita hiuksia, sillä tiesimme, että kiirehän tässä taas tulisi. Emme kuitenkaan uskaltaneet jättää Ho Chi Minh – Melbourne- lennon ostamista viime tinkaan, sillä joulukuussa lentojen hinnat tuppaavat syöksähtämään taivaisiin.

Varasimme Filippiineille kaksi viikkoa ja sinä aikana meidän oli tarkoitus käydä Cebun saaren lisäksi läheisillä Boholin sekä Malapascuan saarilla. Varasimme majoituksetkin heti siinä vaiheessa, kun keksimme matkustaa Filippiineille. Tämä siksi, että etenkin Moalboalin ja Malapascuan sukellusresortit ovat ympäri vuoden sen verran haluttuja, että hinnat saattavat nousta paljonkin majoitusajankohdan lähestyessä ja pahimmassa tapauksessa sitä saattaa jäädä kokonaan nuolemaan näppejään. Toki kyllä hostellien dormeja yms. löytää lähestulkoon aina, mutta meidän majoituskriteereihin ne eivät sovi. 😀 Lensimme Kuala Lumpurista Cebun pääkaupunkiin Cebu Cityyn, jossa vietimme ensimmäisen yön ennen Malapascualle suunnistamista. Cebu City oli melkoisen ankea tapaus. Se oli itse asiassa ainoa reitillemme osunut paikka, joka suoraan sanottuna puistatti molempia. Kaupunki oli todella karu pelleistä rakennettuine hökkelikylineen, roskavuorineen ja lapsikerjäläisineen. Lapsikerjäläisiä ja pienikokoisia matkamuistokauppiaita sietää muuten varoa; he ovat äärimmäisen ovelia pitkäkyntisiä.

Vaikka emme Cebu Citystä niin innostuneetkaan, niin majapaikan valinta osui meillä kyllä nappiin! Yövyimme nimittäin kapselihostellissa, joka kustansi vain 16 euroa yöltä. Shejoje Hostel Poshtelissa  on noin tusinan verran kapseleita, jotka majoittavat yhden tai kaksi henkilöä. Kapselissa ei ole mitään muuta kuin parivuoteen patja, lamppu, tuuletin sekä kaksi pistorasiaa. Eli kaikki mitä ihminen voi tarvita. 😀 Kokonaisuudessaan hostellissa on tilaa vain 50 neliön verran, joten kaikki oli todella kompaktia. Vessan ja suihkun yhdistelmä oli vähättelemättä lentokoneen vessan kokoinen. Mutta konsepti oli mielestämme todella hauska ja kokeilemisen arvoinen, vaikka ahtaassa kapselissa ei kovin montaa yötä haluaisikaan majailla.

Kapselissa vietetyn yön jälkeen hyppäsimme aikaisin taksin kyytiin kohti bussiterminaalia. Taksien kanssa kannattaa olla myös täällä Filippiineillä tarkkana, kuskit tuppaavat nimittäin harrastamaan turistien vedättämistä. Hintaa ei kannata koskaan sopia etukäteen, vaan ennen kyytiin nousemista varmistaa, että kuski käyttää mittaria. Cebu Cityn sisällä matkojen hinnat liikkuvat ruuhkista riippuen noin 100-200 peson (1,50-3,50 euroa) välillä. Jos kuski sattuu olemaan oikein kehveli, niin mittari saattaa tosin olla peukaloitu. Meille onneksi on tähän mennessä osunut ainakin kohtuullisen rehtejä kuskeja kohdalle. Cebun eteläpuolella sijaitsevalle Malapascuan saarelle päästäksemme suuntasimme Cebu South- bussiterminaalille ja etsimme sieltä Ceres- yhtiön bussin kohti Maya- nimisen kylän satamaa, josta jatkaisimme veneellä kohti Malapscuaa. Ceres paistattelee saaren turvallisimman bussiyhtiön maineessa ja sen perusteella mekin hyppäsimme Ceresin kyytiin. Cebun bussiliikenteessä on sellainen hassunhauska piirre, että aikatauluja ei käytännössä ole, vaan bussi lähtee liikkeelle siinä vaiheessa, kun se on täynnä. Malapascua on onneksi sen verran suosittu kohde, että bussin täyttymistä ei tarvinnut odottaa kauaa. Bussiliput Mayan kylään kustansivat 205 pesoa per lärvi, eli euroissa vain 3,40. Tähän hintaan koko viiden tunnin ajomatkan sai vieläpä nauttia bussissa pyörivistä, tökeröistä kung fu- leffoista! Bussin päätepysäkki oli kätevästi aivan Mayan sataman vieressä. Mayan ja Malapascuan välillä liikennöivissä paateissa on sama homma kuin busseissa, eli aikatauluja ei ole. Paatteja liikkuu molempiin suuntiin jatkuvasti noin aamuseitsemän ja auringonlaskun välisen ajan. Paatti kustansi 100 pesoa yhteen suuntaan.

Malapascua on jokaisen rantaleijonan ja sukellusaddiktin paratiisi. Vesi on kristallinkirkasta, hiekka on valkoista ja sukelluskeskuksia löytyy joka makuun ja budjettiin. Komeat, mutta valitettavasti uhanalaiset kettuhait ovat saaren kuuluisin vetonaula, joka houkuttelee paikalle läjäpäin sukeltajia ympäri maailmaa. Sukellusturismi onkin haiden kannalta hyvä asia, sillä se takaa niille aktiivista suojelua. Me lähdimme tonkimaan saarelta SSI- sukelluskeskusta, mutta päädyimme lopulta PADIn Fun & Sun- sukelluskeskukseen. Innostuimme suorittamaan PADIn Advanced Open Water Diver -kurssin lähinnä sen vuoksi, että Malapascualla sen sai todella edulliseen hintaan. Kurssi kustansi vain noin 220 euroa, kun taas esimerkiksi Australiassa kyseisestä kurssista olisi saanut pulittaa noin 400 euroa. Lisäksi tämän kurssin jälkeen meille avautuu täysin uudet sukelluskohteet, sillä nyt voimme sukeltaa 30 metrin syvyyteen Open Water Diver -sertifikaatin salliman 18 metrin sijaan. Meidän valitsema sukelluskeskus osoittautui todella hyväksi valinnaksi ja meidän Divemaster Luwil oli loistava ja osaava tyyppi. Teimme Malapascualla yhteensä seitsemän sukellusta ja vaikka kohteet olivatkin upeita värikkäine koralleineen, näkyvyys oli valitettavan huono. GoPro ei meinaa oikein pelittää huonolla näkyvyydellä, joten sukelluskuvia on valitettavan vähän. 😦 Upeista kettuhaista ei saatu yhden yhtäkään kuvaa. Video tästä otuksesta kyllä löytyy, sen voi käydä kurkkaamassa meidän Facebook- sivulta tai Instagramista!

Pelkäksi rantalomakohteeksi Malapascua ei kuitenkaan ehkä ole paras mahdollinen, sillä saaren eteläpuolta reunustava Bounty Beach on aivan täynnä merilevää. Rantahiekasta levät haravoitiin päivittäin, mutta meressä ei ollut kauhean kiva uida, kun limaiset levät nuolivat jalkoja. Saaren pohjoispäässä sijaitsevalla Langob beachilla levätilanne on parempi, mutta siellä ei ole käytännössä lainkaan palveluita, pientä rantabaaria lukuunottamatta. Bounty Beachilta ravintoloita löytyy yllin kyllin ja niissä kaikissa on filippiiniläisen ruuan lisäksi tarjolla runsaasti erilaisia länsimaisia ruokia. Ja Malapascualla länsimaisen ruuan valmistus jopa oikeasti osataan! Vaikka välillä vastaan tulikin aikamoisia pommeja, kaiken kaikkiaan ruoka, niin paikallinen kuin länsimainenkin, oli todella hyvää. Pääruoka- annokset kustansivat noin 2,50- 10 euroa. Alkomahooli on hyvin edullista ja sen vuoksi ollaan ensimmäistä kertaa reissun aikana sallittu ruokajuomiksi olutta tai viiniä ihan hyvällä omallatunnolla ilman budjetin käsiin räjäyttämistä. Olut maksaa noin euron ja happy hourin aikaan cocktaileja saa noin 1-2 eurolla. Pina Coladoja tulikin imeskeltyä posket lommolla yksi jos tonenkin!

Suunnitellun viiden yön visiitti saarella venyi lopulta yhdeksään yöhön. Ensinnäkin Linan kaamea ruokamyrkytys viivästytti lähtöä parilla päivällä ja sen jälkeen halusimme vielä suorittaa sukelluskurssin, joten jäimme vielä muutamaksi yöksi lisää. Viihdymme Malapascualla niin hyvin, ettei suunnitelmien muutos kauheasti edes haitannut. Malapascua onkin juuri sellainen kohde, minne voi helposti unohtua viikoiksi, ellei jopa kuukauksiksi. Kellonajalla tai päivämäärällä ei ole mitään väliä, ruoka on hyvää ja juoma halpaa. Tekemistä riittää, mikäli tykkää vesiurheilusta, eikä kenkiä ja sukkiakaan tarvitse käytännössä ollenkaan (ja se jos joku on mukavaa!) ja meininki on muutenkin rennonletkeää. Rantapummina olo selvästi sopii meille!

Malapascua, tai Filippiinit yleensä, ei kuitenkaan ole mikään ihan perinteinen rantalomakohde. Filippiineillä kukkotappelut ovat olleet koko kansan huvia ja viihdettä jo 500 vuoden ajan ja asia käy hyvin nopeasti selväksi maahan saapuessa. Kukkojen kiekumista kuuluu vuorokauden ympäri joka suunnasta ja jokaisesta kylästä löytyy jonkinlainen kukkotappeluareena. Ja nämä kukot eivät mölise vain aamunkoitteessa, vaan ihan koko ajan. Filippiinit on äärimmäisen köyhä maa ja vaikka me valkonaamat kovasti paheksummekin tätä lajia, on se monelle paikalliselle jopa ainoa tulonlähde. Voittajakukon omistaja korjaa itselleen sievoisen potin ja vedonlyönnissä liikkuvat suuret rahat. Vähintään yhtä suosittu (ja brutaali) laji on karaokelaulu. Filippiineille matkustaessa kannattaakin varautua jatkuvaan epävireiseen hoilantaan ja kukkojen mekastukseen. Meidän majapaikka oli onneksi aivan meren rannassa ja aaltojen kohina peitti niin siivekkäiden kuin karaoketähtien kiekaisut melko tehokkaasti.

Malapascualta matkan piti jatkua Cebun kautta Boholin saarelle, mutta ruokamyrkytyksen vuoksi päädyimme perumaan majoituksemme siellä. Emme halunneet joutua juoksemaan paikasta toiseen, sillä Filippiineillä saarelta toiselle matkustaminen on hyvin aikaa vievää touhua. Kaiken lisäksi olimme vielä suunnitelleet kolmannenkin kohteen Filippiineille; meidän oli ehdottomasti päästävä Moalboaliin ihailemaan siellä uiskentelevia jättimäisiä sardiiniparvia. Siispä jätimme Boholin kokonaan suunnitelmista pois ja pidensimme oleskelua myös Moalboalilla. Tämä osoittautuikin viisaaksi päätökseksi, sillä täällä Antille iski yli 39 asteen kuume ja sardiinit meinasivat jäädä kokonaan näkemättä. Moalboalista kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa!