Uusi-Seelanti tunnetaan varsinaisena huimapäiden pyhiinvaelluskohteena. Ne, jotka himoitsevat lentokoneesta hyppäämisestä tai sillalta rotkoon heittäytymisestä, suuntaavat eteläsaaren Queenstowniin tai pohjoissaarella esimerkiksi Taupolle tai Aucklandiin toteuttamaan unelmansa. Kaikenlaista extreme- aktiviteetia löytyy aina maailman suurimmasta, rotkon yllä heiluvasta keinusta laskuvarjo- ja benjihyppyihin. Kyseisistä touhuista saa meidän makuun vähän liikaa sydämentykytyksiä niin aktiviteeteista itsestään, kuin myös niiden tähtitieteellisistä hintalapuista. Onneksi Uudesta-Seelannista kuitenkin löytyy paljon tekemistä myös meille hieman nössöimmille yksilöille.

Australiassa ja Uudessa-Seelannissa ollessamme meidän tuli usein turvauduttua bookme.com- sivustoon. Sivusto tarjoaa viime hetken diilejä erilaisiin aktiviteetteihin ja sieltä voi bongata vaikka mitä tekemistä riemastuttavan halvalla. Meillä oli Uudessa-Seelannissa vaikka kuinka monta aktiviteettia, joita kyttäsimme sivustolta päivittäin kieli pitkällä. Vanha heppatyttö Lina on haaveillut koko matkan ajan pääsevänsä ratsastamaan ja Uuden-Seelannin upeissa maisemissa tämä haave piti päästä viimein toteuttamaan. Wanakassa ollessamme bongasimme kahden tunnin maastoratsastuksen hintaan 90 dollaria per naama. Varasimme hevostelun heti samalle päivälle Backcountry Saddle Expeditions- firmasta.

Backcountry Saddle Expeditions sijaitsee Cardronan kylässä, noin 20 kilometrin päässä Wanakasta. Tallia asuttavat täplikkäät inkkarihevoset, Appaloosat. Hevosten amerikkalaista alkuperää kunnioitetaan cowboylle ominaisella lännenratsastustyylillä, joka eroaa isosti klassisesta ratsastustyylistä. Rennolla maastoratsastuksella tosin tyyli ja kokemuksen määrä ei ole niin justiinsa. Meidän ryhmässä oli ohjaajien lisäksi yhteensä kuusi henkilöä, joilla kaikilla oli hyvin erilaiset taustat ratsastuksen suhteen. Mekin pystyimme olemaan samassa ryhmässä sulassa sovussa, vaikka Lina on ratsastanut säännöllisesti 10 vuotta ja Antti vain muutamia kertoja.

Kahden tunnin vaelluksen ajan saimme ihailla Chardronan upeita maisemia nojatuolimaisen mukavasta lännensatulasta käsin. Maisemat oli kuorrutettu söpöillä pupuilla, joita loikki valtavat määrät kaikkialla minne katsoi. Vaikka söpöjä ovatkin, niin alun perin brittien maahan tuomat jänöjussit ovat nykyään aikamoinen riesa Uudelle-Seelannille. Koska ne eivät ole maan natiiviasukkaita, niillä ei ole myöskään luontaisia vihollisia. Ja puput kun ovat tunnetusti kovia lisääntymään, niin nyt ne mellastavat valtoimenaan mussuttaen kaiken kasvillisuuden mennessään. Tässä yksi hyvä esimerkki siitä, miksi Uuden-Seelannin rajalla ollaan niin tarkkoja kaiken orgaanisen aineksen ja eläinten kuljettamisen suhteen. Ratsastusretken ohjaaja kirosi pupuja kovin sanoin, sillä niiden kaivamat kuopat ovat suuri uhka hevosille. Siinä saikin olla tarkkana, että oma hevonen pysyy polulla, eikä laukkaa suin päin kaninkoloon ja katkaise kinttuaan. Tarkemmin nimittäin kun katsoi, niin maa tosiaan oli aivan täynnä jänöjen kaivamia reikiä.

Ratsastuksen jälkeen raahasimme satuloista kipeytyneet ahterimme Uuden-Seelannin toisiksi vanhimpaan baariin, joka sijaitsee myös Cardronan kylässä. Cardrona Hotel on ollut toiminnassa vuodesta 1863 lähtien ja nykyään se on yksi maan ikonisimmista hotelleista. Uusi- Seelanti oli siideriä rakastavan Linan paratiisi, sillä siellä tuotetaan aivan järjettömän hyviä siidereitä. Esimerkiksi Cardrona Hotelin baarista tilattu Mac’s cloudy apple cider oli tosiaankin suosituksen arvoista! Baari oli todella viihtyisä ja tunnelmallinen, kannattaa ehdottomasti piipahtaa, mikäli Wanakaan tai Cardronan suunnilla liikuskelee!

Yöksi saimme napattua viimeisen autopaikan Wanakan edullisimmalta leirintäalueelta ja seuraavalle aamulle varasimme kajakin kahdeksi tunniksi Wanaka- järvelle. Paddle Wanaka vuokraa tuplakajakkeja normaalisti 30 dollarin hintaan per naama, per tunti. Budjettimatkaajan paras kaveri, bookme.com kuitenkin tarjosi kajakin hintaan 20 euroa tunnilta, yhteensä meiltä molemmilta. Lisätunnin sai varattua 40 euron hintaan, joten sivuston kautta saimme käytännössä yhden tunnin ilmaiseksi. Kajakointi oli paitsi tehokasta liikuntaa, mutta myös hauska tapa kierrellä kristallinkirkkaan Wanaka- järven saaria ja rantoja. Meillä olikin harvinaisen tehokkaat 1,5 päivää Wanakassa, kokovartalojumi toteutettiin ratsastuksella, kajakoinnilla ja 16 kilometrin mittaisella Roy’s Peak- vaelluksella (vaelluksesta voit lukea edellisestä postauksesta). Seuraavat päivät oltiinkin melko liikuntakyvyttömiä! 😀