Hullaannuimme Uuden-Seelannin eteläsaaresta aivan täysin ja odotimme malttamattomina pääsevämme tutkimaan myös pohjoissaarta. Ensimmäiselle yölle varasimme air b’n’b- kämpän Aucklandin keskustan ja lentokentän puolestavälistä, läheltä Wicked Campers- autovuokrausfirmaa, josta noutaisimme uuden moottoroidun kotimme seuraavana päivänä. Vaikka varasimme camperin todella viime tingassa, saimme onneksi todella hyvän diilin kyseisestä vuokrausfirmasta.

Ensimmäisen illan vietimme tyylikkäästi sipsiä mussuttaen ja viiniä litkien, sekä tutkien pohjoissaaren aktiviteetteja ja säätiedotusta tulevalle viikolle. Viiniryyppy jos toinen tulikin tarpeeseen säätiedotusta katsoessa; joka ikiselle päivälle luvattiin kaatosadetta ja ukkosmyrskyjä aamusta iltaan. Tongan saarella riehunut sykloni aiheutti pohjoissaarelle vähemmän mukavaa keliä ja vettä alkoikin tulla kuin saavista jo ensimmäisenä yönä.

Edelliset kaksi viikkoa vietimme eteläsaarella nauttien Uuden-Seelannin kuumimmasta kesästä vuosikausiin, ainoastaan muutamana päivänä satoi ja niinä päivinä ei oikeastaan pystynyt tekemään mitään. Odotimme kauhulla, mitä seuraavasta kahdeksasta päivästä tulisi, jos ennuste pitäisi paikkaansa. Tällä kertaa meillä oli nimittäin varattu camper, jonka keittiö (tai siis kaasulla toimiva retkikeitin) sijaitsee auton takakontissa, eli kokkailut tulisi siis hoitaa ulkosalla. Vaikka meillä oli eteläsaarella sisäkeittiöllä varustettu camper, niin totesimme leirielämän olevan aika kurjaa sadekelillä.

Aamulla lompsimme lätäköitä väistellen noutamaan camperiamme. Tällä kertaa auton hintaan ei kuulunut peittoja, tyynyjä, eikä lakanoita, joten ne jouduttaisiin hankkimaan erikseen. Wicked Camprsin työntekijä kehotti meitä käymään läpi edellisten asiakkaiden jälkeensä jättämät tavarat, josko sieltä löytyisi jotain meille tarpeellista käytettyä tavaraa.

Eräs nelihenkinen perhe hamstrasi parhaat päältä, mutta nappasimme matkaamme todella yrjöttävän näköiset, kaiken maailman länttejä täynnä olevat tyynyt ja peiton. Vinkki: kannattaa sopia auton nouto iltapäivälle, jolloin suuri osa kyseisen päivän autoista on keretty jo palauttaa. Silloin edellisten asiakkaiden jättämää ruokaa ja muuta roinaa on tarjolla paljon enemmän kuin aamuisin.

Saatuamme camperin allemme, suuntasimme Warehouseen kaasupullo- ja lakanaostoksille. Tulevien Uuden-Seelannin retkeilijöiden kannattaa pitää kyseinen kauppa mielessä, sillä sieltä saa retkeilytarvikkeita (ja ihan kaikkea muutakin) todella edulliseen hintaan. Sieltä löytyi onneksi myös uudet peitot ja tyynyt yhteensä 20 dollarin hintaan, joten Wickediltä löytämämme räkäiset yksilöt saivat lentää roskikseen. Poikkesimme myös Pak’N’Savessa täyttämässä kuppinuudelivarastomme.

Sadepisaroiden valuessa pitkin auton ikkunoita mietimme kuumeisesti, että mihin suuntaisimme ensimmäiseksi. Kaatosadetta oli luvattu saaren joka kolkkaan, joten päämäärällä ei siinä mielessä ollut niin väliä. Meillä oli ollut jo pitkään suunnitelmissa yksi Uuden-Seelannin suosituimmista vaellusreiteistä, Tongariro Alpine crossing. Noin 20 kilometrin mittainen reitti kiemurtelee Tongariro National parkin tulivuorten Ngaruhoen, Tongariron ja Ruapehun jylhissä maisemissa. Vaikka sääennuste oli huono, niin toivoimme sen muuttuvan ja lähdimme hiljalleen ajelemaan kohti noin 370 kilometrin päässä olevaa kansallispuistoa.

Ensimmäiset neljä päivää satoi käytännössä taukoamatta. Yritimme kuumeisesti keksiä jotain sisäaktiviteettia ja sadepäivien aikana tulikin käytyä Turangin kylässä Volcanic activity centerissä, joka ei ihan ollut 12 dollarin sisäänpääsymaksun arvoinen, vaikka mielenkiintoinen ja opettavainen olikin. Hyviä sadepäivien aktiviteettejä olivat oluen maistelu Taupon Crafty Trout- panimossa, sekä kuumissa lähteissä lilluminen Taupon Wairakei Thermal Springseillä. Lähteissä oli mukava lillua, paitsi yhdessä altaassa vesi oli niin kuumaa, että sinne meinasi paistua elävältä. Vulkaanisesti aktiivinen Uusi-Seelanti on pullollaan mineraalirikkaita kuumia lähteitä, etenkin pohjoissaarelta höyryäviä altaita ei tarvitse kauaa etsiä.

Leireily kaatosateella ja kurakelillä oli aika kamalaa. Sängyn kasaaminen ja ruuan laittaminen kuran roiskuessa oli kaukana luksuksesta. Kaksi yötä vietimme Taupon ainoalla ilmaisella leirintäalueella, joka oli molempina yönä mellastavien juoppojen kansoittama. Unta ei saanut käytännössä lainkaan ja bajamajoille piti laahustaa kuralätäköiden läpi, ja voitte arvata, että ne eivät olleet ilmaisella, humalaisia ihmisiä täynnä olevalla leirintäalueella kovin hehkeät. Kaiken sen masennuksen ja epätoivon keskellä heräsimme kuitenkin viidentenä päivänä kummalliseen valoilmiöön. Aurinko paistoi!

Hyökkäsimme heti herättyämme lähellä leirintäaluetta sijaitsevalle Huka Falls- vesiputoukselle ja varasimme itsellemme paikan seuraavaan Huka Falls Jet- vesijettiajeluun. Kyseinen kyyti oli ollut Linan to do- listalla jo pitkään ja vaikka 115 dollarin hintalappu vähän kirpaisikin, niin pakkohan se oli päästä testaamaan. Jetboat on kuuluisa 360- asteen hurjista pyörähdyksistään, joiden aikana turvakaiteessa saikin roikkua kaksin käsin. Ajelun aikana viiletimme aivan Huka Falssin juurelle ihailemaan maisemia. Jetboatilla kruisailu oli todella hauskaa, mutta olihan se todella kallis… Ajelu kuitenkin kesti vain puoli tuntia ja noin 10 minuuttia olimme vain paikoillamme ja kuuntelimme oppaan kertomuksia putouksista. Eli siis, suosittelemme, jos vain budjetti antaa periksi!

Halusimme ottaa aurinkoisesta päivästä kaiken ilon irti, joten seuraavaksi karautimme lähellä Rotoruan kaupunkia sijaitsevaan Wai-O-Tapu- luonnonpuistoon. Tämä geoterminen ihmemaa on täynnä pulppuavia muta-altaita, suihkuavia geysireitä ja erilaisten mineraalien värjäämiä, höyryäviä lampia. Geotermiset altaat olivat kaikessa väriloistossaan upeita, mutta järjettömän pahan hajuisia. 😀

Mädiltä kanamunilta haiskahtavat tuulahdukset saivat meidät välillä yökkimään, mutta paikka oli tosiaankin vierailun arvoinen. Uskomatonta, mitä maankuoren alla mylläävä kuuma laava saakaan aikaan! Puistossa vierailu kustantaa 32.50 dollaria per naama ja kiertelyyn kannattaa varata vähintään 2-3 tuntia aikaa, puisto on nimittäin valtava ja nähtävää riittää paljon.

Vaikka suuri osa ajasta pohjoissaarella meni sateen vuoksi hieman mönkään, kerkesimme onneksi kiertämään ainakin suurimman osan suunnittelemistamme paikoista meille osuneen kahden ja puolen aurinkoisen päivän aikana. Viimeisenä päivänä kävimme Cathedral Covessa katsomassa upeaa, punaista auringonnousua ennen lentokentälle suuntaamista. Tongariro Crossing- vaellus jäi valitettavasti tekemättä. Linan suurin unelma pohjoissaarella oli vierailla Hobittilassa ja silloin aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja keli oli aivan täydellinen. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!