In a hole in the ground there lived a hobbit.

Näillä sanoilla alkaa J.R.R. Tolkienin klassikkoteos Hobitti. Taru Sormusten Herrasta- ja Hobitti- kirjojen filmatisoinnit ovat nostaneet kyseisen herran elämäntyön kaikkien tietoisuuteen ja elokuvat ovat saavuttaneet maailmanlaajuisen suosion. Molemmat elokuvatrilogiat on kuvattu Uuden-Seelannin upeissa maisemissa ja monet matkustavatkin maahan ihan vain tutustumaan elokuvien kuvauspaikkoihin.

Vuonna 1998 ohjaaja Peter Jackson työryhmineen bongasi pienen Matamatan kylän lähistöltä täydellisen sijainnin Hobittilalle. Ennen Sormusten Herran kuvausten alkua Matamatan vihreille kukkuloille rakennettiin 39 kertakäyttöisistä materiaaleista valmistettua hobitinkoloa. Kuvausten päätyttyä kolmen kuukauden jälkeen hobitinkolot purettiin ja pelto palautettiin takaisin alkuperäiseen tilaansa.

Matamatasta kehittyi kuitenkin hiljalleen TSH- fanien pyhiinvaelluspaikka; faneja saapui ympäri maailmaa kurkkimaan, josko näkisivät edes vilauksen yksityisellä maalla sijaitsevasta Hobittilan kuvauspaikasta. Tässä kohtaa Jackson haistoi hyvän bisneksen. Hobitti- trilogian kuvaukset alkoivat vuonna 2011 ja tällöin Hobittila rakennettiin kestävistä materiaaleista ja kuvausten jälkeen fanit pääsivät luvan kanssa (ja rahaa vastaan) kokemaan Keskimaan taian.

Hobittila on edelleen yksi suosituimmista (ellei jopa suosituin) kohde Uudessa-Seelannissa. Lina on TSH- fani henkeen ja vereen, joten Hobittila oli tietenkin kirjoitettuna himotuimpien kohteidemme listalle kissan kokoisin kirjaimin ja usealla huutomerkillä varustettuna. Hobittilaan ei kuitenkaan pääse noin vain kameran kanssa hortoilemaan, vaan paikkaan tutustuakseen pitää ostaa ohjattu turistikierros.

Varasimme paikat kierrokselle noin viikkoa aiemmin ja vaikka kyseessä onkin erittäin haluttu kohde, paikkoja oli jäljellä vielä ihan mukavasti. Retkiä järjestetään joka päivä, sesongista riippuen noin 10-30 minuutin välein klo 9-17 välillä. Tavallinen, noin kahden tunnin mittainen ohjattu kierros maksaa 79 dollaria henkilöltä ja Evening banquet tour, joka sisältää kierroksen lisäksi runsaan illallisen Green Dragon Inn- ravintolassa, maksaa 190 dollaria. Mikäli haluaa illastaa evening banquet tourilla hobittityyliin, niin paikat retkelle kannattaa varata todella aikaisin, niitä nimittäin järjestetään vain muutaman kerran viikossa.

Retken aloituspaikaksi voi valita Rotoruan (tällöin retki kuljetuksineen on hieman kalliimpi), Matamatan visitor centerin tai Hobittilan vieressä sijaitsevan Shire’s Rest- kahvilan. Me valitsimme lähtöpaikaksi Shire’s Restin, ja retkeä edeltävän yön vietimme Brock’s Place- leirintäalueella, joka sijaitsi vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Hobittilasta. Lämmin suositus kyseiselle leirintäalueelle! Autopaikka maksoi vain kahdeksan dollaria henkilöltä ja suihkut sekä vessat olivat todella siistit. Leirintäaluetta ympäröi vehreät kumpuilevat, laitumet, joilla käyskenteli kymmeniä lampaita. Aivan kuin olisimme jo olleet Hobittilassa!

Varasimme retken alun perin ystävänpäivälle, mutta sääennustuksen ollessa aivan toivoton, jouduimme muuttamaan retken päivämäärää muutamaankin otteeseen. Onneksi säätämisemme suhteen oltiin todella joustavia ja päivämäärien puljaaminen onnistui mukisematta. Ja puljaaminen tosiaankin kannatti, yön aikana pilvet nimittäin väistyivät ja Hobittilassa saimme nauttia lämmöstä ja auringosta koko päivän.

On sanomattakin selvää, että Hobittilan kierrokset ovat turistisuuden multihuipentuma. Shire’s Rest- kahvilassa ja sen ulkopuolella parveili satoja turisteja odottaen kärsimättöminä Hobittilaan pääsyä. Kirjautuminen retkelle sujui modernisti check in- laitteella ja lippujen tulostuttua siirryttiin lähtökarsinoihin odottamaan oman lähdön alkua.

Hobittilaan pääsy on kuitenkin TSH- fanille jotain niin hienoa, että valtavat väkimassat eivät latista tunnelmaa (ainakaan paljoa…). Siinä vaiheessa, kun bussin televisiosta näkyi pätkä, jossa Gandalf ja Frodo saapuvat hevoskärryillä Hobittilaan, saman maiseman avautuessa bussin ikkunasta, niin alahuuli meinasi alkaa väpättämään silkasta liikutuksesta.

Jokainen Hobittilaan menevä bussi vetää noin 40 henkilöä ja ainakin sesonkikaudella 10 minuutin välein purkautuva uusi bussilastillinen takaa sen, että alue on todella ruuhkainen. Hobittila kiinnostaa kirjan ja elokuvien fanien lisäksi paikalle myös ihmisiä, jotka hädin tuskin tietävät mikä on hobitti. Oppaamme mukaan 40% vierailijoista ei ole koskaan nähnyt trilogian yhtäkään leffaa, tai lukenut kirjoista edes yhtä sivua.

Vaikka ryhmät liikkuvat oppaan johdatuksella melkoisen ripeää tahtia, upean yksityiskohtaisia hobitinkoloja kerkeää kuitenkin ihailla aivan riittävästi. Mikäli jotain koloa jää kuvailemaan liian pitkäksi aikaa, niin seuraava ryhmä jyrää jo päälle. Välillä kiire ja ruuhkaisuus ärsytti, mutta onneksi paikka oli niin taianomainen, että päällimmäinen tunne oli vain haltioituneisuus. Hobitinkolojen jälkeen retki etenee myllyn ja lammen kautta Green Dragon- pubiin, jossa saa nauttia yhden varta vasten Green Dragonia varten valmistetun oluen tai siiderin. Tuopin sai ryystää menemään melkoisen hyvällä tahdilla, sillä pubiin oli valitettavasti varattu vain todella vähän aikaa. Tämä pisti hieman harmittamaan, olisi ollut mukavaa istuskella hobittipubissa pidempäänkin. Jos siis retkeä voisi jotenkin parantaa, niin ryhmäkoot voisivat olla reilusti pienempiä ja aikaa Hobittilassa kiertelyyn saisi olla enemmän.

Vaikka retki Hobittilaan oli hieman hoputettu ja todella ruuhkainen, niin jokaisen TSH- fanin kannattaa ehdottomasti sisällyttää se Uuden-Seelannin lomaansa. Hobittila oli vain aivan upea! Siihen ei yksikään fani voi olla ihastumatta.