Uudessa-Seelanissa vietimme viimeisen viikon enemmän ja vähemmän sateisissa merkeissä ja aloimme päivä päivältä odottamaan enemmän Havaijille pääsyä. Alun perin meillä oli kaikenlaisia suunnitelmia Hvaijille saarihyppelystä sukeltamiseen, mutta edelliset kaksi kuukautta oltiin paahdettu menemään niin kauhealla vauhdilla, että väsy alkoi painamaan päälle. Etenkin viimeiset kolme viikkoa autoiluelämää Uudessa-Seelannissa jatkuvassa liikkeessä rupesi kiristämään tunnelmaa ja viimeinen viikko pohjoissaaren jatkuvassa sateessa uuvutti meidät totaalisesti. Havaijin suunnitelmat lyötiin romukoppaan ja lähdimmekin sinne lähinnä rentoutumaan.

Havaiji tuli suunnitelmiin mukaan siinä vaiheessa, kun varasimme Hawaiian Airlinesin lennot Aucklandista Los Angelesiin, ja samalla rahalla sai stopoverin Oahun saarelle Honoluluun. Tähän tarjoukseen oli tietysti pakko tarttua ja venytimme välilaskun kymmenen vuorokauden mittaiseksi. Kuitenkin kymmenen päivää osoittautui vähän hölmöksi vaihtoehdoksi, sillä se vaikutti hieman liian pitkältä ajalta yhden pienen saaren tutkailuun, mutta toisaalta taas liian lyhyeltä ajalta kahden (tai useamman) eri saaren tutkimiseen. Havaijiin lukeutuu kahdeksan tuliperäistä saarta, joista todennäköisesti tunnetuin on juurikin Oahun saari. Havaijin osavaltion pääkaupunki ja taloudellinen keskus, Honolulu, sijaitsee Oahulla. Näin ollen Oahu on saarista myös turistisin ja helpoiten saavutettavissa. Olisi ollut mukavaa käydä esimerkiksi Big Islandilla ihailemassa aktiivisen Kilauea- tulivuoren purkausta, mutta lopulta olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä, että vietimme kaikki kymmenen päivää Oahun saarella rentoutuen. Saarihyppely jääköön sitten seuraavaan kertaan!

Saapuminen maihin oli tuskastuttava. Lento lähti puolenyön aikaan Aucklandista ja olimme heränneet samaisena aamuna ihmettelemään auringonnousua viiden aikoihin aamulla. Takana oli siis todella pitkä päivä ja erittäin huonosti nukuttu yö lentokoneessa. Perillä Honolulussa oltiin yhdentoista aikaan aamulla ja rajamuodollisuuksissa vierähtikin toista tuntia. Väsyneinä ja hermoja kiristellen jonotimme jonosta toiseen ja lopulta tarkastukset läpäistyämme pääsimme maihin. Lentokenttä oli melkoinen kaaos, moisia jonoja ei olla nähty vielä missään.

Lähdimme liikenteeseen hieman huonosti valmistautuneina, sillä emme ottaneet etukäteen lainkaan selvää, kuinka päästä lentokentältä air b’n’b- asunnollemme. Selvisi, että julkisen liikenteen busseihin ei saa viedä suuria matkatavaroita ja lentokentän wifi ei toiminut, joten Überiäkään emme saaneet tilattua. Bussi olisi kustantanut vain 2,5 dollaria per naama, joten se olisikin ollut aivan ihanteellinen ratkaisu… Lopulta maksoimme 16 dollaria per pää Waikikin luksushotellien asiakkaille tarkoitetusta bussikuljetuksesta, jolla emme edes päässeet asuntomme eteen. Kun Lina alkoi bussissa selata kentältä hamstraamiaan esitteitä, huomasimme ensimmäisellä sivulla mainoksen 10 dollarin bussikuljetuksesta, joka olisi ollut saatavilla lentokentän toisessa päässä. Angstasimme luvattoman paljon tästä 12 dollarin tappiosta.

Honolulu ja etenkin Waikiki Beach on melkoisen kallis kohde näin budjettimatkailijoille. Majoituksen varaamisen jätimme aivan viime tippaan auki olleiden suunnitelmiemme vuoksi ja tarjolla oli ainoastaan yli 150 euroa yöltä olevia hotellihuoneita tai 100 euron molemmin puolin per yö kustantavia Air b’n’b kämppiä, jotka nekin olivat vain yksityisiä huoneita. Päädyimme jälkimmäiseen. Asunto sijaitsi hyvällä paikalla lähellä Waikiki Beachia ravintoloineen. Asunnon isäntänä oli sattumoisin suomalainen tyttö ja häneltä saatiin kuulla paljon mielenkiintoisia vinkkejä ja faktoja Oahun saaresta. Meille täytenä yllätyksenä tuli se, että Air b’n’b- on kuulemma laitonta Honolulussa, sillä Waikikin ökyhotelleille halutaan taata tasaiset asiakasvirrat. Viranomaisilla ei ilmeisesti kuitenkaan ole resursseja tai mielenkiintoa valvoa Air b’n’b- toimintaa, joten onneksi meillä budjettimatkailijoillakin on sen turvin mahdollisuus asustella Honolulussa hieman edullisemmin ja ilman suolaisia resort fee- maksuja.

Waikiki Beachilla vietimme neljä yötä. Ensimmäinen päivä meni lähinnä toipuessa matkustamisesta ja seuraavina päivänä kiertelimme ranta-aluetta ympäriinsä. Aika kului syöden, juoden, nukkuen, rannalla lojuen ja Ala Moanan jättimäisessä ostoskeskuksessa pyörien. Oli mukava viettää päiviä tekemättä oikeastaan mitään. Vaikkakin välillä päässä ahdisti ajatus siitä, että eikö meidän pitäisi tehdä kaikkea mahdollista, olihan meillä Havaijille vain kymmenen päivää varattuna.

Onneksi kuitenkin maltoimme vain olla. Rentoutuminen oli oikea ratkaisu, ja Waikiki oli siihen oikea paikka. Siellä täällä ruskettuneet rantaveikkoset rämpyttelivät ukulelea ja ohikulkijat pysähtyivät juttelemaan niitä näitä. Mahtava paikka! Vaikka maailmankuulu ranta on toisinaan erittäin ruuhkainen, oli koko Waikikin alueella todella leppoisa tunnelma. Mikäli ihmismassat tuppaavat ahdistamaan, niin isoimman hotelliryppään edestä kannattaa siirtyä hieman sivummalle. Etenkin rannan kuuluisimman maamerkin, vaaleanpunaisen Royal Hawaiian- hotellin edessä oli usein niin paljon jengiä, että sekaan ei meinannut saada ujutettua edes varvasta. Kuhion ja Waikiki Bayn alueella ranta ei ollut läheskään niin tukkoinen.

Viimeisenä päivänä nostettiin ahterimme rantahiekasta ja jopa hieman sosialisoiduttiin, kun tavattiin toinen suomalainen matkapariskunta Tia ja Joonas (kannattaa tsekata nämä tyypit instasta @runawaywithbudget).  He olivat sattumoisin samaan aikaan Waikiki Beachilla ja sovittiin heidän kanssaan treffit pieneen kuppilaan, josta sai edukasta kaljaa. Heidän kanssaan yhteinen taajuus löytyi välittömästi ja ilta venähtikin pitkäksi muutamien oluiden ja huonon huumorin voimalla. Sen verran oli hauskaa, että sovittiin seuraavat treffit Jamaikalle reilun kuukauden päähän!

Waikiki Beachilta jäi mukavat fiilikset meille molemmille. Vaikkakin yleinen hintataso ei ihan meidän budjetille sopinutkaan, niin löydettiin kuitenkin suhteellisen edukkaita ja hyviä ravintoloita. Muutama hyvä happy hour- juottolakin osui matkan varrelle; Cheese Burger Waikikissa ei ole erityisen hyvät murkinat, mutta sieltä irtoaa häppärin aikaan erittäin maistuva pina colada vain viidellä dollarilla. Saaren parhaat burgerit sen sijaan löytyivät Teddy’s Bigger Burger- pikaruokalasta. Purilaiset olivat tosiaankin isoja ja täytteitä oli tarjolla joka lähtöön. Kymmenellä dollarilla nälkäisinkin saa mahansa täyteen. Erityissuositus pekonilla ja avokadolla höystetylle Bacado- hampparille!

Vinkkinä muille budjetilla matkaaville: paikallisissa ravintoloissa ruoka-annokset ovat JÄÄTÄVÄN kokoisia! Yhdestä annoksesta riitti meille mussutettavaa helposti jopa kahdelle eri aterialle. Monissa paikallisissa ravintoloissa on tapana tuoda take away- loota pöytään siinä vaiheessa, kun asiakkaat ovat saaneet pötsinsä täyteen. Erityismaininta hieman etäällä Waikikista sijaitseva Side Street Inn, jonka järkyttävän kokoiset ja herkulliset annokset muistamme vielä pitkään ja lämmöllä. Paikka ei näyttänyt ulospäin yhtään miltään, mutta onneksi luotimme TripAdvisorin arvioon ja marssimme sisään. Loistavan ja edullisen ruuan lisäksi (neljän hengen annos 15-20 dollaria) ravintolassa oli ihan loistava palvelu.

Waikiki Beach on erittäin kompakti paikka ostosmahdollisuuksineen, rantoineen ja hyvine ravintoloineen. Pitkä rantakatu on reunustettu luksusmerkkien liikkeillä ja toinen toistaan houkuttelevimmilla ruokapaikoilla. Mutta vaikka tykästyimmekin Honoluluun, niin lähdimme neljän päivän jälkeen innolla köröttelemään vuokra-autollamme kohti saaren pohjoisrannikkoa. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin. 😉