Valitsimme Meksikon ensimmäiseksi kohteeksi Cozumelin, sillä saarta kehutaan maan parhaaksi sukelluskohteeksi. Saari sijaitsee Playa del Carmenin edustalla ja se oli todella helposti tavoitettavissa.

Löysimme Los Angelesista  suoran ja edullisen lennon Cancuniin. Cancunista halusimme mahdollisimman nopeasti pois, sillä jenkkien bilekeskuksena tunnettu kaupunki ei houkutellut meitä lainkaan. Lentokenttä itsessään oli melkoinen kaaos ja meillä vierähti noin kaksi tuntia, ennen kuin pääsimme poistumaan kentältä. Siitä eteenpäin kaikki olikin yllättävän helppoa.

Cancunin lentokentältä löytyi suora ADO- yhtiön bussi Playa Del Carmeniin. Bussimatka kesti noin tunnin ja hintaa bussilla oli 190 pesoa, eli noin kahdeksan euroa. Bussi oli erittäin siisti ja uusi. Ilmastointi pelitti ja laminaattilattiakin löytyi. Onneksemme Playa Del Carmenin bussiasema on aivan lauttaterminaalin vieressä, joten bussilta oli vain muutaman sadan metrin matka lautalle.

Playa Del Carmenista liikennöi muutamia eri lauttayhtiöitä Cozumelin saarelle. Hinnat  ovat aikalailla samat yhtiöstä riippumatta ja lauttoja kulkee puolen tunnin välein. Me osuimme Ultramarin lautalle ja ostimme suoraan menopaluuliput, sillä ne sai hieman edullisempaan hintaan ja paluupäivämäärä oli avoin. Menopaluuliput kustansivat 300 pesoa, eli 13 euroa per naama ja lauttamatka kesti noin 45 minuuttia. Lautta oli todella siisti ja uusi. Cozumelin lauttaterminaalista airbnb- asunnolle oli matkaa noin viisi korttelia, joten sekin matka taittui helposti jalan (helposti= ähkien hikisenä ja kintut vipattaen valtavan tavarakuorman kanssa).

Cozumelin kadut täyttyivät päivisin Karibian risteilyaluksilta jalkautuvista ihmisistä, joten kovinkaan rauhallisesta paikasta ei ole kyse. Cozumel on yksi risteilijöiden yleisimmistä pysähdyspaikoista, joten valtavia paatteja saattoi nököttää satamassa kerralla jopa neljä kappaletta. Kaupustelijoita ja muita huutelijoita riittää yllin kyllin ja ”ei kiitosta” sai toistella kuin paikoilleen juuttunut levy. Katukuvasta löytyivät mm. McDonaldsit, Senor Frogsit, Hootersit, Starbucksit, Hard Rock cafet ja turistimyymälät pursusivat NFL- ja NHL- fanituotteita.

Tequilaa ja kaikkia muita nautintoaineita kaupattiin örveltäville spring breakin juhlijoille, jotka olivat vallanneet saaren pääkadun. Vaikuttikin kuin olisimme tulleet ennemmin Jersey Shoreen, kuin Meksikoon. Ravintoloiden ruokatarjontakin vaikutti olevan lähinnä amerikkalaisia varten suunniteltuja, ja hinnatkin olivat melkein samaa tasoa kuin Yhdysvalloissa.

Aluksi halusimme vain äkkiä saarelta pois, mutta olimme tulleet saarelle sukeltamaan ja Los Angelesin viileähkö ilmanala oli tehnyt tehtävänsä ja meitä molempia vaivasi viheliäiset flunssan oireet, joten sukeltamaankaan emme heti päässeet. Pääkadulta poistuttuamme Cozumelin meininki oli onneksi aivan toisenlainen, ja kahdeksan päivän aikana aloimme viihtyä saarella paremmin kuin hyvin. Cozumelin pääkaupunki San Miguel on viihtyisä värikkäine rakennuksineen ja seinämaalauksineen. Pääkadulta poistuttaessa ravintoloiden hinnat laskivat ja ruuan taso nousi. Erilaiset vaatimattoman näköiset katukeittiöt tarjoilivat aivan järisyttävän hyvää ruokaa todella edulliseen hintaan.

Suosikkimme oli Taqueria el Pique, jossa mahansa sai ahdettua herkullisilla tacoilla täyteen vain muutamalla eurolla. Paikallisten suosimalle Perro Loco- hodarikojuille eksyimme ainakin viisi kertaa Cozumelilla ollessamme. Espanjan sanakirja olisi kannattanut pakata mukaan, sillä pääkadun ulkopuolella lähes missään ravintolassa ei ollut englanninkielistä menua. Suurin osa ajasta mentiin Linan todella hataralla espanjan kielitaidolla, ja hodarintäytteet olivatkin monesti yllätys.

48 kilometriä pitkän Cozumelin rannat olivat kaukana keskustasta, joten kävellen niihin ei oikeastaan päässyt. Cozumelissa joutuu oikeastaan aina tekemään majoituksen suhteen kompromissin joko keskustan tai rantojen välillä, sillä saaren välimatkat ovat yllättävän pitkiä. Emme halunneet maksaa taksikyydeistä rannoille, sillä niistä pyydettiin melkoisen kiskurimaisia hintoja, joten päädyimme vuokraamaan avokuplan noin 40 eurolla päiväksi.

Kupla pysyi hädintuskin kasassa ja ruosteensyömä alusta tuntui siltä, että se voisi rysähtää hetkenä minä hyvänsä. Vaihteet eivät meinanneet mennä paikoilleen millään ja turvavöitä ei ollut (autovuokraamon Carlos vakuutteli, ettei se Cozumelilla ole niin justiinsa). Mutta kaikesta huolimatta kuplalla oli hauska kiertää saaren ympäri ja pysähdellä pulikoimassa Karibianmeren aalloissa.

Länsirannikot rannat ovat suurimmilta osin beach clubeja, joihin joutuu joko maksamaan sisäänpääsymaksun tai ostamaan joitain clubin palveluja, jotta rannalla saa oleilla. Beach clubit olivat aivan tupaten täynnä risteilyalusten päivävieraita, mutta onneksi saaren itärannikolta löytyi luonnontilaan jätettyjä rantoja, joissa sai löhötä ilmaiseksi. Pysähdyimme lounaalle Coconuts-  rantakuppilaan, josta avautui upeat merinäköalat. Hinnat hieman kirpaisivat, sillä kyseessä oli selvästikin risteilyalusten turisteille mainostettu ravintola. Mutta isot annokset ja merinäköalat olivat onneksi hieman pidemmän pennin arvoiset.

Kahden ensimmäisen päivän jälkeen sää muuttui epävakaiseksi ja vettä satoi kuin saavista kaatamalla. Sateet kestivät kolmisen päivää ja sään lopulta muututtua otolliseksi sukellukselle, meille molemmille iski flunssa ihan kunnolla. Lopulta aika saarella alkoi käydä vähiin ja varasimme pienestä nuhasta huolimatta sukellukset hyvät arvostelut saaneelta Nirvana- sukelluskeskukselta. Kauan odotetut sukellukset eivät kuitenkaan olleetkaan niin vakuuttavia, kuin olimme odottaneet. Näkyvyys oli todella hyvä, varmasti lähemmäs 30 metriä, ja veden lämpötila oli ihantellinen.

Nähtävää oli muutaman kalaparven sekä parin viiksihain verran ja riuttakin oli ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta silti kokemus jäi hieman vaisuksi. Olimme ehkä lukeneet liikaa hehkutusta Cozumelista Meksikon parhaana sukelluskohteena, ja siksi odotuksemme hipoivat taivaita. Meitä on ilmeisesti hemmoteltu liikaa esimerkiksi Malediivien ja Filippiinien upeilla sukelluskohteilla, joten Cozumel ei nyt tämän yhden sukelluksen perusteella noussut meidän suosikiksi. Harmi, että emme kerenneet tutustua saaren vedenalaiseen maailmaan enempää!