Pitkän hiljaiselon jälkeen päätettiin pikkuhiljaa taas herätellä blogia henkiin. Syy kirjoittamisen yhtäkkiseen tyssäämiseen oli yksinkertaisesti se, ettei kumpaakaan enää kiinnostanut kirjoittaa. Reissun ensimmäiset viitisen kuukautta kirjoittaminen tuntui mukavalta ja helpolta, mutta jossain vaiheessa se alkoi tökkiä ihan tosissaan. Näiden fiilisten saattelemina päätimme heittää blogin suhteen hanskat tiskiin, sillä emme halunneet tehdä maailmanympärimatkan aikana mitään, mikä ei tuntunut hyvältä. Monesta kohteesta on vielä stoorit kirjoittamatta ja nyt meillä molemmilla ovat taas hieman alkaneet sormet syyhytä blogin kirjoittamisen suhteen.

Suomeen olemme palanneet jo kuukausi sitten ja arki on pikkuhiljaa lähtenyt rullaamaan. Kotiinpaluu herätti hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Missään vaiheessa matkaa emme varsinaisesti kaivanneet kotiin, mutta viimeisten kuukausien aikana reissaamista alkoi rassata matkakassan hupeneminen. Ostoskoriin ei voinut enää heittää kaikkea mitä himoitsi, aktiviteetteja joutui karsimaan kukkarossa irvistävän matin vuoksi ja kivoissa kahviloissa hengailu aamuisin vaihtui puuron keittelyyn kämpillä. Pennittömänä reissaaminen ei ole järin hohdokasta, joten siinä mielessä sorvin ääreen palaaminen tuntui ihan hyvältä ajatukselta.

Ilman rahan hupenemista olisimme voineet jatkaa reissaamista loputtomiin. Vaikka maailmanympärimatka nielaisi tonnin poikineen (kattava budjettikatsaus tulossa!), emme vaihtaisi siitä hetkeäkään pois. Parasta reissaamisessa oli vapauden tunne. Sai mennä minne halusi ja tehdä mitä mieleen milloinkin juolahti. Aikatauluja ei ollut, paitsi tietysti matkustuspäivinä. Jostain syystä kuitenkin lennolle heräsi mielummin aamuviideltä, kuin töihin?! 😀

Rinkan raahaaminen sai aikaan tuskailua ja kirosanatulvia, mutta matkalaukkuelämään ei tullut kyllästyttyä missään vaiheessa. Yhdeksän kuukauden aikana kiersimme 24 maata ja vaikka tahti oli kova, se sopi meille paremmin kuin hyvin. Alkuperäisessä suunnitelmassamme oli 16 maata ja ennen lähtöä pohdimme senkin ehkä olevan hieman liikaa. Meitä molempia kuitenkin yhdistää kyltymätön into tutustua uusiin paikkoihin, joten kohteita tulikin loppujen lopuksi hamstrattua vielä lisää. Välillä kova tahti väsytti, mutta muutaman päivän lekottelu rannalla palautti nopeasti hingun päästä tutkimaan uusia kohteita.

Pääsimme reissun aikana kokemaan niin upeita asioita ja näkemään niin mahtavia paikkoja, ettei sitä meinaa itse edes käsittää. Näin jälkikäteen matkakuvia selatessa tuntuu aivan absurdilta, että olemme tosiaan muun muassa sukeltaneet haiden kanssa Malediiveilla, kivunneet Annapurna Base Campilla ja asuneet matkailuautossa Uudessa- Seelannissa. Nämä ja monet muut kokemukset ovat antaneet meille niin paljon upeita muistoja, joihin mieli tulee palaamaan varmasti usein, etenkin arjen tuntuessa erityisen harmaalta.

Kotiinpaluu maailmanympärimatkan jälkeen tuntui hieman haikealta ja kummalliselta. Kotikaupungissamme Jyväskylässä oli kaikki juuri niin kuin ennenkin. Siinä ajassa, missä olimme tallanneet maapallon ympäri ja kokeneet niin paljon, tuntui siltä, kuin Jyväskylässä ei olisi tapahtunut mitään. Olo tuntui siltä, kuin olisi palannut aikakoneella ajassa siihen pisteeseen, jolloin lähdimme reissuun. Muutama päivä töihinpaluun jälkeen alkoi tuntua siltä, että emme olisi olleetkaan poissa. Hotellijärjestelmän näppäinyhdistelmät ja muutkin työasiat muistuivat pelottavan nopeasti mieleen. Viimeistään töihin palatessa viimeiset yhdeksän kuukautta tuntuivat jäävän johonkin toiseen ulottuvuuteen.

Matkakuume ei päässyt laantumaan maailmanympärimatkan aikana, lähinnä päinvastoin. Liian paljon jäi näkemättä, ja liian moneen paikkaan on pakko palata takaisin. Vaikka olemme olleet Suomessa vasta kuukauden, uusia reissuja on tullut suunniteltua jo vuosiksi eteenpäin. Ennen uusia reissuja fiilistellään kuitenkin mennyttä yhdeksää kuukautta ja kaikkia siihen mahtuneita huikeita kohteita.

Seuraavassa postauksessa palaillaan sitten Miamin tunnelmiin! Luvassa armotonta vuodatusta pieleen menneestä autonvuokrauksesta. 😀