Miami valikoitui meidän matkakohteeksemme alun perin ainoastaan siksi, että sitä kautta löytyi edullisimmat lennot Jamaikalle. Lina oli haaveillut Miamista jo pitkään, joten päätimme samaan konkurssiin sisällyttää kuuden päivän visiitin Miamiin. Vinkkinä kaikille Karibialla reissaaville: Miamin kautta pääsee lentämään todella edullisesti useille Karibian saarille! 

Tutkiessamme Miamia hieman tarkemmin matkakohteena, totesimme, että auton vuokraaminen on lähes välttämätöntä. Kaikki mielenkiintoinen mitä Floridalla on tarjota, on levittäytynyt hyvin laajalle alueelle, eikä julkisen liikenteen käyttö ole erityisen suosittua. Löysimme vuokra-auton kuudelle päivälle uskomattoman halpaan hintaan, noin 10 euroa päivältä. Saimme tosin taas kerran oppia kantapään kautta, että halpa ei yleensä ole se paras vaihtoehto. Vuokrasimme auton American car rental- nettisivuston kautta ja auton tarjoana oli meille entuudestaan tuntematon Green Motion.

Miamin lentokentältä on ilmainen kuljetus vuokra-autokeskukseen, joten sinne siirtyminen oli erittäin vaivatonta. Green Motion ei tietenkään sijainnut siellä, mutta onneksi autonvuokrauksen hintaan sisältyi bussikuljetus vuokraamolle. Vuokrafirman tiskin takana meitä vastassa oli lipevästi virnuileva herrasmies.

Autoa varatessamme luulimme varanneemme kaikki mahdolliset vakuutukset kolari- ja varkausturvineen, mutta ilmeisesti meiltä oli jäänyt lukematta mikroskooppisen pieni präntti 2000 euron omavastuusta. Ja fiksuja ja filmaattisia kun olemme, luimme autovuokraamon palautteet vasta sen jälkeen, kun kosla oli jo maksettu. Lähes kaikissa arvosteluissa luki, että Green Motionin lierot veloittavat lähes kaikilta asiakkailta olemattomista naarmuista ja lommoista. Joissain arvosteluissa jopa luki, että vuokraamon työntekijät käyvät naarmuttamassa autoja asiakkaiden täyttäessä auton palautuslomakkeita sisätiloissa.

Autovuokraamon limanuljaska kauppasi meille todella sinnikkäästi 150 dollarin hintaista lisävakuutusta. Kun kieltäydyimme muutaman kerran, hän sanoi, että ”miten haluatte, mutta te joudutte vielä maksamaan 2000 dollarin omavastuun.” Arvostelujen lukemisen jälkeen emme uskaltaneet olla ottamatta lisävakuutusta ja lopulta myönnyimme vastentahtoisesti. Tässä kohtaa ”halpa” auto maksoikin jo yli tuplasti sen verran, kuin mitä alunperin piti.

Seuraavaksi pääsimme vääntämään tietullimaksuista. Yhdysvalloissa on todella paljon yksityisomisteisia, maksullisia tulliteitä. Expressway-, Highway-, tai Turnpike- nimiset moottoritiet ovat etenkin Yhdysvaltain itärannikolla lähes poikkeuksetta maksullisia. Green Motionin työntekijä tarjosi meille 20 dollaria per päivä kustantavaa tietullipassia. Hinta oli aivan järjetön, sillä yksittäinen tietulliaseman ylittäminen maksaa yleensä alle 50 senttiä. Kieltäydyimme herran tarjouksesta kohteliaasti, mutta sitten hän totesi, että ellemme ota passia, joudumme maksamaan jokaisesta tullin ylityksestä 50 dollaria. Tähän hän vielä lisäsi, että Miamissa on täysin mahdotonta ajaa ilman, että ylittää tulliteitä. Tässä vaiheessa meillä alkoi hieman puntti tutisemaan, vaikka olimme kuulleet Miamissa reissanneilta kavereiltamme, että tulliteitä pystyy välttämään.

Limanuljaska yritti saada kiristäen ja uhkaillen meitä ostamaan tullipassin. Hän jopa näki niin paljon vaivaa, että soitti todella falskilta kuulostavan puhelun eräälle ”asiakkaalleen” ja tivasi tältä 500 dollarin edestä tullimaksuja. Tästä huolimatta päätimme olla ottamatta passia ja se päätös lopulta säästi meiltä 120 dollaria. Mutta vastaavasti saimme istua noin 25 tuntia autossa kuuden vuorokauden aikana. Tulliteiden välttäminen oli kuin olikin mahdollista, mutta aivan järkyttävän hidasta. Lisäksi kartturina toimivan Linan verenpaine nousi vaarallisen korkeaksi Miamin järkyttävissä ruuhkissa. Esimerkiksi körötellessämme pikkuteitä 54 kilometrin verran kämpiltämme Little Haitista Fort Lauderdalessa sijaitsevalle BB&T Centerille, matkassa kesti lähes kaksi ja puoli tuntia.

Jos siis olisimme suosiolla vuokranneet auton vaikkapa Hertziltä, tai vastaavalta maineekkaalta vuokrafirmalta, olisi vuokraaminen vakuutuksineen lopulta ollut samanhintaista kuin budjettivuokraamona tunnetulta Green Motionilta. Lisäksi olisimme säästäneet paljon aikaa, bensaa ja hermoja, jos olisimme saaneet vapaasti ajella tulliteillä. Mainittakoon vielä, että esimerkiksi suunnittelemamme Key Westin reissu jäi meiltä kokonaan toteuttamatta, sillä sinne ei olisi päässyt Miamista muuten, kuin tulliteitä pitkin. Suosittelemme siis lämpimästi välttämään Green Motionia kuin ruttoa! 😀

Ruuhkissa nököttämisestä huolimatta visiitti Miamissa oli erittäin onnistunut ja jopa erittäin kriittisesti Miamiin suhtautunut Antti yllättyi positiivisesti. Kuuden päivän aikana kävimme tutustumassa muun muassa Wynwood Art Districtiin, jonka upeita seinämaalauksia ihaillessa vierähti tunti jos toinenkin. Wynwoodin alue pursusi houkuttelevan näköisiä kuppiloita, putiikkeja ja baareja. Tällainen hieman rosoisempi alue yllätti meidät täysin, sillä mielikuvamme Miamista oli siloteltu pintaliitäjien paratiisi.

Tämä kuvaus sopikin sitten hieman paremmin Miami Beachiin, jonne teimme päiväreissun. Art Deco- rakennuksista ja luksusautoista tunnettu alue on tosiaan aivan oma kaupunkinsa, vaikka se aivan Miamin yhteydessä sijaitseekin. Osuimme Miami Beachille Pride- viikonlopun aikana, ja meininki oli todella hilpeä. Terassit olivat täynnä Minni Hiiri- asuihin sonnustautuneita, cocktaileja siemailevia miekkosia ja North Beachia valmisteltiin valtaviin rantakemuihin.

Vietimme koko päivän kierrellen Miamia Beachia ilmaisella ratikalla, Miami Beach Trolleylla. Jätimme vuokra-automme erään kerrostalon pihasta bongatulle ilmaiselle parkkipaikalle. Ilmaisen parkkipaikan löytäminen Miami Beachilta ei olekaan mikään ihan helppo homma, joten ilmaista ratikkaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää kaupungilla pyöriessä. Trolley operoi aamukuuden ja keskiyön välillä päivittäin (paitsi sunnuntaisin klo 8-00), reitistä riippuen noin 15-20 minuutin välein. Jos olisimme suhanneet saarta autolla ympäri, niin olisimme todennäköisesti repineet jokaikisen hiuskarvan päästämme ruuhkissa jumittaessa ja parkkipaikkoja etsiessä.

Meidän molempien päällimmäiseksi tuntemukseksi Miami Beachista jäi ”ihan kiva”. Art Deco- alue oli upea ja ehdottomasti vierailun arvoinen, mutta maailmankuulu North Beach- ranta jäi mielestämme hieman vaisuksi kokemukseksi. Aivan tupaten täynnä, meluisa ranta ei houkutellut levittämään rantapyyhettä hiekalle. Tämä saattoi tosin johtua myös siitä, että olimme jo nähneet melkoisen monta rantaa reissun aikana ennen North Beachia. Ocean Driven ostoskatu olisi varmasti ollut oikea himoshoppaajan taivas, mutta valitettavasti meidän budjetti ei sallinut tässä vaiheessa reissua muuta kuin näyteikkunoiden kaihoisaa tuijottelua. Mutta ihan jo pelkästään Miami vice- fiilistelyn vuoksi Miami Beach kannattaa ehdottomasti sisällyttää Miamin reissuun!

Kuuden päivän aikana meistä tuli todellisia Florida Panthers -faneja. Päädyimme katsomaan yhteensä kolme ottelua BB&T- areenalla (jonne siis ajoi sen reilu kaksi tuntia kämpiltämme). Floridassa jääkiekko on hyvin marginaalilaji ja vaikka käynnissä olivat kauden tärkeimmät pelit, halli oli joka ilta noin neljänneksen tyhjillään. Tästä huolimatta tunnelma oli aivan loistava ja Floridan fanit olivat lievästi sanottuna asialleen omistautuneita. Pääsimme jopa todistamaan suomalaisen Aleksander Barkovin uran 100. maalin! Löysimme peleihin todella edullisia viime hetken tarjouslippuja NHL: n nettisivujen Ticket exchange- osion kautta. Edullisimmillaan pääsimme otteluun vajaalla 20 dollarilla per pärstä!

Ehdoton suosikkimme Miamin reissulla oli kuitenkin Evergladesin kansallispuisto, jolle pyhitimme kaksi päivää. Mutta tämä stoori alkaa olla jo niin pitkä, että siitä lisää seuraavassa postauksessa!