Mietteitä blogin kirjoittamisesta & kuvapäiväkirja Norjasta 2020

Morjensta pöytään pitkästä aikaa!

Parin viime vuoden aikana meidän julkaisutahti on ollut melko surkuhupaisa – toki satunnaisesta syystä myös reissujen määrä. Reilu puolet maailmanympärimatkasta jaksettiin rustailla blogiin säännöllisesti, mutta jossain vaiheessa homma alkoi mättää pahasti, eikä kipinää kirjoittamiseen ole meinannut löytyä ollenkaan.

Måtinden

Omalta osalta olen syyttänyt luovaa työtä – kun töissä luo sisältöä päivät pitkät, ei luovuutta enää meinaa riittää kotisohvalle asti. Antti taas on syyttänyt meikäläistä, tuppasin nimittäin aina kirjoittamaan kaiken Antin loruileman uusiksi. 😀

Vähän aikaa sitten kuitenkin tajuttiin, mikä blogin kirjoittamisessa meni meillä alusta asti pieleen: me kirjoitettiin matkakertomuksia koko ajan me- muodossa. Pariskuntana kirjoittaminen on todella hankalaa, koska kaikkea ei vaan koe me- muodossa, eikä kaikesta ole aina samaa mieltä. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla muiden bloggaavien pariskuntien mietteitä, laittakaa ihmeessä kommenttia, jos tämä herättää ajatuksia!

Siispä kokeilen (tai kokeillaan, saa nähdä kuinka paljon Antti innostuu kirjoittamaan) nyt lähestyä tätä blogitouhua eri näkökulmasta – ihan omasta näkökulmasta nimittäin. Me- muoto lentää blogin kirjoittamisen osalta nyt roskiin, vaikka yhdessä aiotaan palloa kierrellä jatkossakin. Seuraavana olisi tarkoitus reissata Indonesian Raja Ampatiin! Tästä matkasta ollaan haaveiltu siitä lähtien, kun suoritettiin Open Water Diver- kurssi Jyväskylän AaltoAlvarissa – toivottavasti korona ei taas lennätä jätöksiä tuulettimeen, tässä on hieman liian moni reissu peruuntunut kyseisen viruksen takia viime vuosina…

Jipii, kohta pääsee taas reissuun!

Viimeisin reissu, joka onnistuttiin toteuttamaan, oli road trip Norjan Lofooteille kesällä 2020. Koronavuosien aikana peruuntumisen tai siirtymisen kokivat reissut Italian Alpeille, sekä Skotlantiin ja Irlantiin. Norjaan onneksi päästiin, vaikkakin jouduttiin poistumaan sieltä suunniteltua aikaisemmin rajojen sulkeutumisen vuoksi. Näin ollen viikon reissu kutistui neljän päivän mittaiseksi.

Neljässä päivässä kerkesi onneksi kiertää henkeäsalpaavan upeita maisemia vallan mukavasti. Yhden Levillä nukutun yön jälkeen suuntasimme Mitsubishin nokan kohti Senjaa – aluetta, jota tituleerataan Lofoottejakin upeammaksi. Norjan maisemia tähdittävät komeat vuonot ja vuoristot, joita lähdimme tutkimaan patikoiden. Ensimmäisenä patikkareittinä vuorossa oli Hesten.

Tarkoituksena oli harrastaa patikointia jo Suomessa, jotta ei tuuperruttaisi Norjan vuorten rinteille, mutta terassilla istuminen vei voiton ja Hesteniä lähdettiin valloittamaan melko surkealla pohjakunnolla. Pituutta Hestenin reitiltä löytyy noin kaksi kilometriä ja reittiä kuvailtiin vaativuudeltaan keskitasoiseksi. Lähdettiin rehvakkaana kapuamaan ja todettiin, että tämähän on meille piece of cake – ollaanhan me kivuttu Annapurnallekin. No ei ollut, reitti oli ainakin tällaiselle losoperseelle erittäin raskas ja nousu oli välillä lähes pystysuoraa.

”Miten sulla voi olla noin huono kunto.. Sun ois parempi alottaa kuntokuuri tän reissun jälkeen..”

Antti

Hurja urheilusuoritus palkittiin kuitenkin upeilla maisemilla viereiselle Segla- vuorelle. Hiestä ja vapisevista lihaksista huolimatta patikointi Hestenille tosiaan kannatti! Näkymä Seglalle oli aivan uskomaton.

Väsynyt, mutta (maisemista) vaikuttunut
The näkymä Seglalle
Jos Norjassa sijaitsevaa patikkareittiä kuvataan sanalla ”moderate”, se näyttää todennäköisesti ainakin osittain tältä!
”Voisitko mennä vielä vähän reunemmalle niin sais kivemman kuvan?”
Hesten

Aikataulun yllättävän supistumisen vuoksi emme kerenneet tutustua Senjaan Hesteniä enempää – ennen kaikkea suunnitelmana oli kuitenkin kierrellä Lofootteja niin paljon, kuin kolmessa päivässä kerkeäisi. Suuntasimme Senjan Gryllefjordin satamasta Andenesiin lautalla ja ajelimme Lofooteilla aina saariryhmän kärjessä sijaitsevaan Å- nimiseen kylään asti. Iso suositus muuten tälle maalaisromanttiselle pikkukylälle!

Å
Ihana Maren Anna- ravintola! Sørvågenissa sijaitseva idyllinen ravintola tarjoaa suussa sulavia kala-annoksia
Maren Annan herkkuja

Kerkesimme vielä tallata kaksi upeaa patikkareittiä ennen palaamista Suomeen; Måtinden ja Ryten. Molemmat reitit tarjosivat käsittämättömiä maisemia jylhistä vuorista vehreisiin niittyihin ja turkoosina välkehtivään mereen – poltteesta reisissä puhumattakaan. Ajokilometrejä kertyi neljän päivän aikana reilun 3000 kilometrin verran, mutta tutkittavaa jäi tolkuttomat määrät vielä seuraavalle reissulle – Norjaan on päästävä uudestaan!

Måtinden
Måtindenin reitillä sai tallata pitkään aivan tasaista polkua. Tässä kohtaa reidet huokaisivat helpotuksesta!
Reissussa rähjääntynyt patikoija ja maisematauko
Måtinden ja henkeäsalpaava maisema.
Kapuaminen kohti Rytenin huippua käynnissä. Jaksaa jaksaa!
Ryten
Ryten

Siinä vähän sana- ja kuvaoksennusta Norjasta. Vielä olisi muutama maailmanympärimatkan reissukertomus sanoittamatta, samoin kuin muutaman sen jälkeen tehdyn matkan! Saa nähdä saako niitä aikaiseksi kirjoittaa viikon vai vuoden päästä. 😀

-Lina

3 thoughts on “Mietteitä blogin kirjoittamisesta & kuvapäiväkirja Norjasta 2020

    • rahvaatrattahilla

      Moikka! 🙂 Kiitos! Pitää tosiaan yrittää kirjoitella jatkossa hieman ahkerammin kuin kerran vuodessa. 😀 Toki samoista jutuista pidetään mekin, muotoilin lauseen ehkä hieman huonosti.. Kaikkea ei kuitenkaan koe aina aivan samalla tavalla, joten me- muoto saattaa välillä olla hieman ongelmallinen.. Mutta varmasti sopii joillekin vallan mainiosti. 🙂 – Lina

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s