Blogi

Vilunväreitä ja riemunkiljahduksia Los Angelesissa

Havaijin jälkeen jatkoimme matkaa Los Angelesiin. Reittiä suunnitellessa USA tuotti meille paljon harmaita hiuksia, silla nähtävää olisi niin paljon, mutta jos maata haluaisi lähteä koluamaan oikein kunnolla, niin aikaa ja rahaa kuluisi aivan tolkuttomasti. Päätimmekin jättää varsinaisen jenkkilän kiertomatkan suosiolla seuraavaan kertaan, mutta Los Angelesiin oli ehdottomasti päästävä käymään! Lina on himoinnut siellä käymistä jo pitkään ja onneksi Anttikin innostui ajatuksesta, kun vähän NHL- peleillä houkutteli. Saimme Los Angelesiin seuraksemme myös Linan pikkusiskon, Armin ja hänen poikaystävänsä Miikan!

Matkablogi

Ensimmäinen havainto lentokoneesta ulos astuessamme oli, että ei hitto miten kylmä! 😀 Toki tiesimme, että Kaliforniassa olisi talvi, mutta ihan moista hytinää emme odottaneet. Hupparin sai heittää heti niskaan ja shortsikeleistä ei ollut tietoakaan. Lämpötilat pysyttelivät koko viikon visusti alle 20 asteessa ja kylmimpinä päivinä jopa alle 10 asteen. Asunnossamme ei lämmitys oikein pelittänyt, joten pitkät kalsarit ja villasukat tulivat tarpeeseen. Lämmintä vaatetta kannattaa siis pakata matkaan, jos suuntaa Los Angelesiin talviaikaan.

Matkablogi
Walk of Fame.
Matkablogi
Vaikka pitkä pätkä Hollywood Boulevardia oli suljettu Oscar- gaalan takia, niin onnistuttiin löytämään Arskan tähti ❤

Valitsimme tukikohdaksemme West Hollywoodin. Kämppämme sijaitsi kävelymatkan päässä legendaarisesta In-N-Out Burgerista (tämä oli tärkeä valintakriteeri), sekä Walk of famesta ja Sunset boulevardista. Yleisesti ottaen majoituksen hintataso on melkoisen kallista, mutta onneksi Air b’n’b pelasti jälleen, ja onnistuimme löytämään uima-altaallisen asunnon neljälle hengelle viikoksi hintaan 840 euroa. Los Angelesista majoitusta varaillessa on hyvä muistaa, että kaupunki on VALTAVA. Kaupunginosat ovat myös hyvin erilaisia, joten enkelten kaupunkiin matkustaessa taustatutkimuksen tekemiseen kannattaa panostaa.

Matkablogi
Paikalliseen ruokakulttuuriin tutustumista.
Matkablogi
Paikalliseen ruokakulttuuriin tutustumista vol 2.

On myös hyvä pitää mielessä se, että kaikki Los Angelesin kaupunginosat eivät ole järin turvallisia. Esimerkiksi Inglewoodia kannattaa usean paikallisen neuvosta välttää kokonaan, vaikka se saattaisi edullisten majapaikkojensa vuoksi houkutella budjettimatkaajaa. West Hollywoodin koimme turvalliseksi, vaikka kaikenlaisia hämärähemmoja tulikin kaduilla vastaan. Kuitenkin aivan muutaman korttelin päässä asunnostamme sattui viikon aikana ainakin yksi ampumavälikohtaus, joten ihan jokaiselle pimeälle kujalle ei kannata lähteä vaeltelemaan.

On hyvä miettiä jo etukäteen, mitä nähtävyyksiä haluaa nähdä ja kuinka niihin kannattaa kulkea. Välimatkat ovat pitkiä ja tiet ovat jatkuvasti tukossa liikenneruuhkien takia. Me käytimme liikkumiseen suurimmaksi osaksi Uberia, silla se oli neljään pekkaan todella edullista. Jonkin verran käytimme myös paikallisjunaa, Metroa.

Matkablogi
Tämän parempaa kuvaa ei Hollywood- kyltistä saatu. 😀

Paikalliset eivät pidä julkisia kulkuneuvoja kovin suuressa arvossa, joten metro oli usein melko tyhjillään. Yleensä miljoonakaupunkien paikallisjunissa ei mahdu edes istumaan, mutta Losissa istumapaikoista oli jopa runsaudenpulaa. Vaikka LA: n paikallisliikenteellä ei ole erityisen hyvä maine, niin meiltä Metro saa ison suosituksen! Yksi matka maksoi 1,75 dollaria ja päivän passi seitsemän dollaria. Passeja sai ostettua myös viikoksi ja kuukaudeksi. Pienen hintansa lisäksi Metrossa positiivista oli nopeus, kun ei tarvinnut nököttää ruuhkissa. Aivan kaikkialle paikallisjunalla ei pääse, mutta esimerkiksi Santa Monicaan ja Downtowniin pääsi West Hollywoodista todella kätevästi. Ennen Uberin tilaamista kannattaa siis ehdottomasti tarkistaa, josko saman matkan pääsisi hurauttamaan Metrolla!

Matkablogi
Santa Monica.

Meillä oli ihan mahtava viikko Los Angelesissa! Kaupunki on USAn toisiksi suurin ja nähtävää olisi riittänyt vielä vaikka kuinka moneksi viikoksi. Joka päivälle riitti tekemistä ja näkemistä, ja paikasta toiseen juostiin tukka putkella. Kirjoittelemme piakkoin, että mitä kaikkea Losissa tulikaan tehtyä! 😉

Oahun pohjoisrannikko – monsteriaaltoja ja surffikyliä

Vaikka viihdyimme Waikiki Beachin vilskeessä, halusimme ehdottomasti nähdä Oahun saaresta muutakin. Waikikin alueen pystyi koluamaan neljässä päivässä vallan mainiosti. Vuokrasimme auton viideksi vuorokaudeksi ja se kustansi meille noin 170 euroa täydellä vakuutuksella. Loppuajaksi löysimme Airbnb:stä mukavan kämpän Oahun North Shorelta Pupukean kylästä. Kämppä oli vasta laitettu vuokralle ja saimme sen suhteellisen edulliseen hintaan 70 euroa per yö. Asunto oli pieni oma mökki aidatulla, banaanipuiden ympäröimällä tontilla. Kämpästä löytyi oma kylppäri ja pieni keittiö, josta löytyi kaikki tarvittava, kuten kahvinkeitin! Toista kuukautta pikakahvia juoneelle Antille tämä oli kuin lottovoitto.

oahu9web

Matkablogi

Oahun pohjoisrannikko on käytännössä yhtä pitkää ja upeaa rantaviivaa. Talvisin pohjoisrannikko täyttyy surffareista ja elämä pohjoisrannikon pienissä surffikylissä vaikuttikin hyvin erilaiselta kuin hienostomeininki Waikikissa. Ihastuimme etenkin värikkääseen Haleiwan kylään, sekä food truckeja, eli ruokarekkoja täynnä olevaan Kahukuun. Historiallinen Haleiwan kylä on North Shoren ”pääkaupunki” ja Honolulusta päin ajeltuna ensimmäinen kylä pohjoisrannikolla. Haleiwaan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, sen verran hurmaava ja värikäs kylä oli kyseessä! Täällä kannattaa testata kahta Havaijin ruokasuosikkia; shave ice ja acai bowls. Todella herkullisen acai- kulhon sai napattua Haleiwa Bowls- kojusta ja North Shoren parhaan shave icen, eli makusiirapilla maustetun, lumen kaltaisen jäämurskan, tarjoilee Matsumoto Shave Ice.

Matkablogi

Matkablogi
Alun perin Brasiliasta peräisin oleva acai bowls on omaksuttu tehokkaasti Havaijilla; kippoja saa lähes jokaisesta kahvilasta.

Pohjoisrannan aallot saattavat kasvaa joulu- helmikuussa jopa kymmenmetrisiksi monsteriaalloiksi. Istuskelimme rannoilla tuntikausia ihastelemassa tyrskyjä ja kadehtimassa surffaajia, jotka saivat aalloilla ratsastamisen näyttämään niin helpolta. Me tyydyimme taputtelemaan hiekkakakkuja. Vielä joku päivä mekin kokeillaan surffausta, mutta North Shoren aallot ovat niin hurjia, että niihin ei ensikertalaisilla ole asiaa.

Matkablogi

Meidän suosikkirannaksi osoittautui Waimea Bay. Ranta on saavuttanut surffareiden keskuudessa suorastaan legendaarisen maineen suurten aaltojensa vuoksi. Rannalla oli helppo istua tunteja ja tuijotella jättimäisiä aaltoja. Hengenpelastajilla oli hommaa pitää silmällä meitä kaikkia hulluja, jotka aaltoja uhmasivat. Meidän uimaleikit loppuivat siihen, kun emme kerenneet yhden jättimäisen aaltosarjan alta pois. Aalloissa riehuessamme kuulimme etäisesti hengenpelastajan kuulutuksen, mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä. Valtava, ainakin viisimetrinen aalto kaappasi meidät mukaansa ja pyöritys vastasi pesukoneen loppulinkousta. Hiekkaa löytyi uikkarien sisästä kilokaupalla, kun pääsimme viimein ryömimään aaltojen pyörityksestä rannalle turvaan. Olipahan kokemus! 😀

Matkablogi

Matkablogi

Mikäli surffaaminen tai muut vesileikit eivät nappaa, niin North Shorella saa ajan kulumaan upeissa maisemissa patikoiden. Patikointi Havaijin kuumankosteassa ilmastossa on todella hikistä hommaa, joten vettä kannattaa varata reilusti mukaan! Meidän ainoa patikkaretki suuntautui Kaena Pointille. Reilu tunnin suuntaansa kestävä patikkareitti kulkee aivan rannikon tuntumassa ja tarjoaa upeita näkymiä alusta loppuun saakka. Reitin päässä on luonnonsuojelualue, jossa voi ihastella muun muassa jättimäisiä albatrosseja ja jos käy tuuri, niin laiskanpulskeita munkkihylkeitä. Ja meillähän tuuri kävi ja saimme rauhassa seurata neljän unisen hylkeen löllymistä rantakivikossa. Patikkamatkasta vielä upeamman ja epätodellisemman tekee se, että rannalta voi bongata delfiinejä ja jättimäisiä valaita hyppelemässä horisontissa.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Meidän oli tarkoitus harrastaa patikointia enemmänkin, mutta meidän tavanomaisen tuurimme mukaan Oahulla satoi kaatamalla visiittimme ajan joka toinen päivä. Lämpötilat Havaijin saarilla pysyttelevät reilussa 20 asteessa vuoden ympäri, mutta talviaikaan sadetta saattaa tulla reilusti. Saarien ilmasto on hyvin vaikeasti ennustettavissa vuoriensa vuoksi ja esimerkiksi Oahulla saattaa olla yhden päivän aikana täysin erilainen sää saaren eri puolilla. Normaalisti Oahun sateet ovat kuulemma kuuroluontoisia, mutta meidän siellä ollessamme kadut tulvivat ja vettä tuli vaakatasossa.

Matkablogi

Matkablogi
Auton vuokraaminen on Havaijilla fiksu veto. Ja ei, meillä ei valitettavasti ollut MiniCooperia vuokralla. 😀

Vesisateisiin kannattaa siis varautua Havaijille, tai ainakin Oahulle talvikuukausina suunnatessa. Me käytimme yhden sadepäivän tehokkaasti shoppaillen Waikele Premium Outletissa. Oahun saari on onneksi sen verran pieni, että toisella puolella saarta sijaitsevalle ostarille hurautti autolla alle tunnissa. Poistuimme outletista upouusien Vans- kenkien kanssa ja niiden yhteishinnaksi tuli vain alle 60 dollaria. Suomessa tuohon hintaan ei varmaan saisi edes yhtä paria!

Matkablogi
Valtava take away- illallinen kahdelle Ted’s Bakerysta.

Meidän kämppä osoittautui todelliseksi löydöksi niin hintansa, kuin sijaintinsakin puolesta. Viiden minuutin kävelymatkan päässä oli upeista auringonlaskuista tunnettu Sunset Beach ja yhden minuutin kävelyn päässä oli loistava Ted’s Bakery. Ted’s Bakerystä sai valtavan annoksen kolmea eri ruokalajia riisin ja pastasalaatin kera noin 15 eurolla. Kaupan kylkiäisenä mukaan sai vielä maittavan piirakkapalan. Neljänä iltana löysimme tiemme Ted’s Bakeryn kautta kotiin. Kyseinen pulju kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa!

Matkablogi

Oahun saari sai meiltä sata pistettä ja papukaijamerkin! Upeat rannat, jylhät vuoret, vehreä luonto ja paljon shoppailu- ja ravintolatarjontaa sopivan pienessä paketissa. Keli jäi siinä mielessä vähän harmittamaan, että emme sadepäivinä pystyneet tutustumaan saareen niin paljon kuin olisimme halunneet. Onneksi saimme kuitenkin myös kourallisen kauniita, aurinkoisia päiviä, jolloin Oahu näytti parhaat puolensa. Havaijille on ehdottomasti päästävä vielä uudestaan!

Matkablogi

 

 

 

Aloha Hawaii!

Uudessa-Seelanissa vietimme viimeisen viikon enemmän ja vähemmän sateisissa merkeissä ja aloimme päivä päivältä odottamaan enemmän Havaijille pääsyä. Alun perin meillä oli kaikenlaisia suunnitelmia Hvaijille saarihyppelystä sukeltamiseen, mutta edelliset kaksi kuukautta oltiin paahdettu menemään niin kauhealla vauhdilla, että väsy alkoi painamaan päälle. Etenkin viimeiset kolme viikkoa autoiluelämää Uudessa-Seelannissa jatkuvassa liikkeessä rupesi kiristämään tunnelmaa ja viimeinen viikko pohjoissaaren jatkuvassa sateessa uuvutti meidät totaalisesti. Havaijin suunnitelmat lyötiin romukoppaan ja lähdimmekin sinne lähinnä rentoutumaan.

Matkablogi

Havaiji tuli suunnitelmiin mukaan siinä vaiheessa, kun varasimme Hawaiian Airlinesin lennot Aucklandista Los Angelesiin, ja samalla rahalla sai stopoverin Oahun saarelle Honoluluun. Tähän tarjoukseen oli tietysti pakko tarttua ja venytimme välilaskun kymmenen vuorokauden mittaiseksi. Kuitenkin kymmenen päivää osoittautui vähän hölmöksi vaihtoehdoksi, sillä se vaikutti hieman liian pitkältä ajalta yhden pienen saaren tutkailuun, mutta toisaalta taas liian lyhyeltä ajalta kahden (tai useamman) eri saaren tutkimiseen. Havaijiin lukeutuu kahdeksan tuliperäistä saarta, joista todennäköisesti tunnetuin on juurikin Oahun saari. Havaijin osavaltion pääkaupunki ja taloudellinen keskus, Honolulu, sijaitsee Oahulla. Näin ollen Oahu on saarista myös turistisin ja helpoiten saavutettavissa. Olisi ollut mukavaa käydä esimerkiksi Big Islandilla ihailemassa aktiivisen Kilauea- tulivuoren purkausta, mutta lopulta olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä, että vietimme kaikki kymmenen päivää Oahun saarella rentoutuen. Saarihyppely jääköön sitten seuraavaan kertaan!

Matkablogi

Saapuminen maihin oli tuskastuttava. Lento lähti puolenyön aikaan Aucklandista ja olimme heränneet samaisena aamuna ihmettelemään auringonnousua viiden aikoihin aamulla. Takana oli siis todella pitkä päivä ja erittäin huonosti nukuttu yö lentokoneessa. Perillä Honolulussa oltiin yhdentoista aikaan aamulla ja rajamuodollisuuksissa vierähtikin toista tuntia. Väsyneinä ja hermoja kiristellen jonotimme jonosta toiseen ja lopulta tarkastukset läpäistyämme pääsimme maihin. Lentokenttä oli melkoinen kaaos, moisia jonoja ei olla nähty vielä missään.

Lähdimme liikenteeseen hieman huonosti valmistautuneina, sillä emme ottaneet etukäteen lainkaan selvää, kuinka päästä lentokentältä air b’n’b- asunnollemme. Selvisi, että julkisen liikenteen busseihin ei saa viedä suuria matkatavaroita ja lentokentän wifi ei toiminut, joten Überiäkään emme saaneet tilattua. Bussi olisi kustantanut vain 2,5 dollaria per naama, joten se olisikin ollut aivan ihanteellinen ratkaisu… Lopulta maksoimme 16 dollaria per pää Waikikin luksushotellien asiakkaille tarkoitetusta bussikuljetuksesta, jolla emme edes päässeet asuntomme eteen. Kun Lina alkoi bussissa selata kentältä hamstraamiaan esitteitä, huomasimme ensimmäisellä sivulla mainoksen 10 dollarin bussikuljetuksesta, joka olisi ollut saatavilla lentokentän toisessa päässä. Angstasimme luvattoman paljon tästä 12 dollarin tappiosta.

Matkablogi

Honolulu ja etenkin Waikiki Beach on melkoisen kallis kohde näin budjettimatkailijoille. Majoituksen varaamisen jätimme aivan viime tippaan auki olleiden suunnitelmiemme vuoksi ja tarjolla oli ainoastaan yli 150 euroa yöltä olevia hotellihuoneita tai 100 euron molemmin puolin per yö kustantavia Air b’n’b kämppiä, jotka nekin olivat vain yksityisiä huoneita. Päädyimme jälkimmäiseen. Asunto sijaitsi hyvällä paikalla lähellä Waikiki Beachia ravintoloineen. Asunnon isäntänä oli sattumoisin suomalainen tyttö ja häneltä saatiin kuulla paljon mielenkiintoisia vinkkejä ja faktoja Oahun saaresta. Meille täytenä yllätyksenä tuli se, että Air b’n’b- on kuulemma laitonta Honolulussa, sillä Waikikin ökyhotelleille halutaan taata tasaiset asiakasvirrat. Viranomaisilla ei ilmeisesti kuitenkaan ole resursseja tai mielenkiintoa valvoa Air b’n’b- toimintaa, joten onneksi meillä budjettimatkailijoillakin on sen turvin mahdollisuus asustella Honolulussa hieman edullisemmin ja ilman suolaisia resort fee- maksuja.

Waikiki Beachilla vietimme neljä yötä. Ensimmäinen päivä meni lähinnä toipuessa matkustamisesta ja seuraavina päivänä kiertelimme ranta-aluetta ympäriinsä. Aika kului syöden, juoden, nukkuen, rannalla lojuen ja Ala Moanan jättimäisessä ostoskeskuksessa pyörien. Oli mukava viettää päiviä tekemättä oikeastaan mitään. Vaikkakin välillä päässä ahdisti ajatus siitä, että eikö meidän pitäisi tehdä kaikkea mahdollista, olihan meillä Havaijille vain kymmenen päivää varattuna.

Matkablogi
Cream Pot- kahvilan ihanat french toastit ja pannarit kannattaa ehdottomasti testata! ❤

Onneksi kuitenkin maltoimme vain olla. Rentoutuminen oli oikea ratkaisu, ja Waikiki oli siihen oikea paikka. Siellä täällä ruskettuneet rantaveikkoset rämpyttelivät ukulelea ja ohikulkijat pysähtyivät juttelemaan niitä näitä. Mahtava paikka! Vaikka maailmankuulu ranta on toisinaan erittäin ruuhkainen, oli koko Waikikin alueella todella leppoisa tunnelma. Mikäli ihmismassat tuppaavat ahdistamaan, niin isoimman hotelliryppään edestä kannattaa siirtyä hieman sivummalle. Etenkin rannan kuuluisimman maamerkin, vaaleanpunaisen Royal Hawaiian- hotellin edessä oli usein niin paljon jengiä, että sekaan ei meinannut saada ujutettua edes varvasta. Kuhion ja Waikiki Bayn alueella ranta ei ollut läheskään niin tukkoinen.

Matkablogi

Matkablogi

Viimeisenä päivänä nostettiin ahterimme rantahiekasta ja jopa hieman sosialisoiduttiin, kun tavattiin toinen suomalainen matkapariskunta Tia ja Joonas (kannattaa tsekata nämä tyypit instasta @runawaywithbudget).  He olivat sattumoisin samaan aikaan Waikiki Beachilla ja sovittiin heidän kanssaan treffit pieneen kuppilaan, josta sai edukasta kaljaa. Heidän kanssaan yhteinen taajuus löytyi välittömästi ja ilta venähtikin pitkäksi muutamien oluiden ja huonon huumorin voimalla. Sen verran oli hauskaa, että sovittiin seuraavat treffit Jamaikalle reilun kuukauden päähän!

Waikiki Beachilta jäi mukavat fiilikset meille molemmille. Vaikkakin yleinen hintataso ei ihan meidän budjetille sopinutkaan, niin löydettiin kuitenkin suhteellisen edukkaita ja hyviä ravintoloita. Muutama hyvä happy hour- juottolakin osui matkan varrelle; Cheese Burger Waikikissa ei ole erityisen hyvät murkinat, mutta sieltä irtoaa häppärin aikaan erittäin maistuva pina colada vain viidellä dollarilla. Saaren parhaat burgerit sen sijaan löytyivät Teddy’s Bigger Burger- pikaruokalasta. Purilaiset olivat tosiaankin isoja ja täytteitä oli tarjolla joka lähtöön. Kymmenellä dollarilla nälkäisinkin saa mahansa täyteen. Erityissuositus pekonilla ja avokadolla höystetylle Bacado- hampparille!

Matkablogi
Amerikkalaista ruokakulttuuria parhaimmillaan!

Vinkkinä muille budjetilla matkaaville: paikallisissa ravintoloissa ruoka-annokset ovat JÄÄTÄVÄN kokoisia! Yhdestä annoksesta riitti meille mussutettavaa helposti jopa kahdelle eri aterialle. Monissa paikallisissa ravintoloissa on tapana tuoda take away- loota pöytään siinä vaiheessa, kun asiakkaat ovat saaneet pötsinsä täyteen. Erityismaininta hieman etäällä Waikikista sijaitseva Side Street Inn, jonka järkyttävän kokoiset ja herkulliset annokset muistamme vielä pitkään ja lämmöllä. Paikka ei näyttänyt ulospäin yhtään miltään, mutta onneksi luotimme TripAdvisorin arvioon ja marssimme sisään. Loistavan ja edullisen ruuan lisäksi (neljän hengen annos 15-20 dollaria) ravintolassa oli ihan loistava palvelu.

Waikiki Beach on erittäin kompakti paikka ostosmahdollisuuksineen, rantoineen ja hyvine ravintoloineen. Pitkä rantakatu on reunustettu luksusmerkkien liikkeillä ja toinen toistaan houkuttelevimmilla ruokapaikoilla. Mutta vaikka tykästyimmekin Honoluluun, niin lähdimme neljän päivän jälkeen innolla köröttelemään vuokra-autollamme kohti saaren pohjoisrannikkoa. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin. 😉

Matkablogi

Taru Sormusten Herrasta- fanin unelmien täyttymys: Hobbiton Movie set

In a hole in the ground there lived a hobbit.

Näillä sanoilla alkaa J.R.R. Tolkienin klassikkoteos Hobitti. Taru Sormusten Herrasta- ja Hobitti- kirjojen filmatisoinnit ovat nostaneet kyseisen herran elämäntyön kaikkien tietoisuuteen ja elokuvat ovat saavuttaneet maailmanlaajuisen suosion. Molemmat elokuvatrilogiat on kuvattu Uuden-Seelannin upeissa maisemissa ja monet matkustavatkin maahan ihan vain tutustumaan elokuvien kuvauspaikkoihin.

Matkablogi

Matkablogi
Myös Matamatan visitor center on rakennettu hobittityyliin.

Vuonna 1998 ohjaaja Peter Jackson työryhmineen bongasi pienen Matamatan kylän lähistöltä täydellisen sijainnin Hobittilalle. Ennen Sormusten Herran kuvausten alkua Matamatan vihreille kukkuloille rakennettiin 39 kertakäyttöisistä materiaaleista valmistettua hobitinkoloa. Kuvausten päätyttyä kolmen kuukauden jälkeen hobitinkolot purettiin ja pelto palautettiin takaisin alkuperäiseen tilaansa. Matamatasta kehittyi kuitenkin hiljalleen TSH- fanien pyhiinvaelluspaikka; faneja saapui ympäri maailmaa kurkkimaan, josko näkisivät edes vilauksen yksityisellä maalla sijaitsevasta Hobittilan kuvauspaikasta. Tässä kohtaa Jackson haistoi hyvän bisneksen. Hobitti- trilogian kuvaukset alkoivat vuonna 2011 ja tällöin Hobittila rakennettiin kestävistä materiaaleista ja kuvausten jälkeen fanit pääsivät luvan kanssa (ja rahaa vastaan) kokemaan Keskimaan taian.

Matkablogi
Jackson etsi Hobittilaa varten kohdetta, josta löytyisi kumpuilevia peltoja, lampi ja iso puu. Matamatasta löytyikin varsiainen jackpot!

Hobittila on edelleen yksi suosituimmista (ellei jopa suosituin) kohde Uudessa-Seelannissa. Lina on TSH- fani henkeen ja vereen, joten Hobittila oli tietenkin kirjoitettuna himotuimpien kohteidemme listalle kissan kokoisin kirjaimin ja usealla huutomerkillä varustettuna. Hobittilaan ei kuitenkaan pääse noin vain kameran kanssa hortoilemaan, vaan paikkaan tutustuakseen pitää ostaa ohjattu turistikierros. Varasimme paikat kierrokselle noin viikkoa aiemmin ja vaikka kyseessä onkin erittäin haluttu kohde, paikkoja oli jäljellä vielä ihan mukavasti. Retkiä järjestetään joka päivä, sesongista riippuen noin 10-30 minuutin välein klo 9-17 välillä. Tavallinen, noin kahden tunnin mittainen ohjattu kierros maksaa 79 dollaria henkilöltä ja Evening banquet tour, joka sisältää kierroksen lisäksi runsaan illallisen Green Dragon Inn- ravintolassa, maksaa 190 dollaria. Mikäli haluaa illastaa evening banquet tourilla hobittityyliin, niin paikat retkelle kannattaa varata todella aikaisin, niitä nimittäin järjestetään vain muutaman kerran viikossa.

Matkablogi

Matkablogi

Retken aloituspaikaksi voi valita Rotoruan (tällöin retki kuljetuksineen on hieman kalliimpi), Matamatan visitor centerin tai Hobittilan vieressä sijaitsevan Shire’s Rest- kahvilan. Me valitsimme lähtöpaikaksi Shire’s Restin, ja retkeä edeltävän yön vietimme Brock’s Place- leirintäalueella, joka sijaitsi vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Hobittilasta. Lämmin suositus kyseiselle leirintäalueelle! Autopaikka maksoi vain kahdeksan dollaria henkilöltä ja suihkut sekä vessat olivat todella siistit. Leirintäaluetta ympäröi vehreät kumpuilevat, laitumet, joilla käyskenteli kymmeniä lampaita. Aivan kuin olisimme jo olleet Hobittilassa!

Matkablogi
Tiskaaminen ei ottanut niin paljon päähän, kun samalla sai tujotella Keskimaan maisemia. 😀

Varasimme retken alun perin ystävänpäivälle, mutta sääennustuksen ollessa aivan toivoton, jouduimme muuttamaan retken päivämäärää muutamaankin otteeseen. Onneksi säätämisemme suhteen oltiin todella joustavia ja päivämäärien puljaaminen onnistui mukisematta. Ja puljaaminen tosiaankin kannatti, yön aikana pilvet nimittäin väistyivät ja Hobittilassa saimme nauttia lämmöstä ja auringosta koko päivän.

Matkablogi

On sanomattakin selvää, että Hobittilan kierrokset ovat turistisuuden multihuipentuma. Shire’s Rest- kahvilassa ja sen ulkopuolella parveili satoja turisteja odottaen kärsimättöminä Hobittilaan pääsyä. Kirjautuminen retkelle sujui modernisti check in- laitteella ja lippujen tulostuttua siirryttiin lähtökarsinoihin odottamaan oman lähdön alkua. Hobittilaan pääsy on kuitenkin TSH- fanille jotain niin hienoa, että valtavat väkimassat eivät latista tunnelmaa (ainakaan paljoa…). Siinä vaiheessa, kun bussin televisiosta näkyi pätkä, jossa Gandalf ja Frodo saapuvat hevoskärryillä Hobittilaan, saman maiseman avautuessa bussin ikkunasta, niin alahuuli meinasi alkaa väpättämään silkasta liikutuksesta.

Matkablogi

Jokainen Hobittilaan menevä bussi vetää noin 40 henkilöä ja ainakin sesonkikaudella 10 minuutin välein purkautuva uusi bussilastillinen takaa sen, että alue on todella ruuhkainen. Hobittila kiinnostaa kirjan ja elokuvien fanien lisäksi paikalle myös ihmisiä, jotka hädin tuskin tietävät mikä on hobitti. Oppaamme mukaan 40% vierailijoista ei ole koskaan nähnyt trilogian yhtäkään leffaa, tai lukenut kirjoista edes yhtä sivua.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Vaikka ryhmät liikkuvat oppaan johdatuksella melkoisen ripeää tahtia, upean yksityiskohtaisia hobitinkoloja kerkeää kuitenkin ihailla aivan riittävästi. Mikäli jotain koloa jää kuvailemaan liian pitkäksi aikaa, niin seuraava ryhmä jyrää jo päälle. Välillä kiire ja ruuhkaisuus ärsytti, mutta onneksi paikka oli niin taianomainen, että päällimmäinen tunne oli vain haltioituneisuus. Hobitinkolojen jälkeen retki etenee myllyn ja lammen kautta Green Dragon- pubiin, jossa saa nauttia yhden varta vasten Green Dragonia varten valmistetun oluen tai siiderin. Tuopin sai ryystää menemään melkoisen hyvällä tahdilla, sillä pubiin oli valitettavasti varattu vain todella vähän aikaa. Tämä pisti hieman harmittamaan, olisi ollut mukavaa istuskella hobittipubissa pidempäänkin. Jos siis retkeä voisi jotenkin parantaa, niin ryhmäkoot voisivat olla reilusti pienempiä ja aikaa Hobittilassa kiertelyyn saisi olla enemmän.

Matkablogi
Green Dragon Inn.
Matkablogi
Hölkyn kölkyn!

Vaikka retki Hobittilaan oli hieman hoputettu ja todella ruuhkainen, niin jokaisen TSH- fanin kannattaa ehdottomasti sisällyttää se Uuden-Seelannin lomaansa. Hobittila oli vain aivan upea! Siihen ei yksikään fani voi olla ihastumatta.

Matkablogi
Meidän uusi koti, tulkaahan käymään!

Vesittynyt visiitti Uuden-Seelannin pohjoissaarella

Hullaannuimme Uuden-Seelannin eteläsaaresta aivan täysin ja odotimme malttamattomina pääsevämme tutkimaan myös pohjoissaarta. Ensimmäiselle yölle varasimme air b’n’b- kämpän Aucklandin keskustan ja lentokentän puolestavälistä, läheltä Wicked Campers- autovuokrausfirmaa, josta noutaisimme uuden moottoroidun kotimme seuraavana päivänä. Vaikka varasimme camperin todella viime tingassa, saimme onneksi todella hyvän diilin kyseisestä vuokrausfirmasta.

Ensimmäisen illan vietimme tyylikkäästi sipsiä mussuttaen ja viiniä litkien, sekä tutkien pohjoissaaren aktiviteetteja ja säätiedotusta tulevalle viikolle. Viiniryyppy jos toinen tulikin tarpeeseen säätiedotusta katsoessa; joka ikiselle päivälle luvattiin kaatosadetta ja ukkosmyrskyjä aamusta iltaan. Tongan saarella riehunut sykloni aiheutti pohjoissaarelle vähemmän mukavaa keliä ja vettä alkoikin tulla kuin saavista jo ensimmäisenä yönä.

Edelliset kaksi viikkoa vietimme eteläsaarella nauttien Uuden-Seelannin kuumimmasta kesästä vuosikausiin, ainoastaan muutamana päivänä satoi ja niinä päivinä ei oikeastaan pystynyt tekemään mitään. Odotimme kauhulla, mitä seuraavasta kahdeksasta päivästä tulisi, jos ennuste pitäisi paikkaansa. Tällä kertaa meillä oli nimittäin varattu camper, jonka keittiö (tai siis kaasulla toimiva retkikeitin) sijaitsee auton takakontissa, eli kokkailut tulisi siis hoitaa ulkosalla. Vaikka meillä oli eteläsaarella sisäkeittiöllä varustettu camper, niin totesimme leirielämän olevan aika kurjaa sadekelillä.

Matkablogi
Camper nro. 2

Aamulla lompsimme lätäköitä väistellen noutamaan camperiamme. Tällä kertaa auton hintaan ei kuulunut peittoja, tyynyjä, eikä lakanoita, joten ne jouduttaisiin hankkimaan erikseen. Wicked Camprsin työntekijä kehotti meitä käymään läpi edellisten asiakkaiden jälkeensä jättämät tavarat, josko sieltä löytyisi jotain meille tarpeellista käytettyä tavaraa. Eräs nelihenkinen perhe hamstrasi parhaat päältä, mutta nappasimme matkaamme todella yrjöttävän näköiset, kaiken maailman länttejä täynnä olevat tyynyt ja peiton. Vinkki: kannattaa sopia auton nouto iltapäivälle, jolloin suuri osa kyseisen päivän autoista on keretty jo palauttaa. Silloin edellisten asiakkaiden jättämää ruokaa ja muuta roinaa on tarjolla paljon enemmän kuin aamuisin.

Saatuamme camperin allemme, suuntasimme Warehouseen kaasupullo- ja lakanaostoksille. Tulevien Uuden-Seelannin retkeilijöiden kannattaa pitää kyseinen kauppa mielessä, sillä sieltä saa retkeilytarvikkeita (ja ihan kaikkea muutakin) todella edulliseen hintaan. Sieltä löytyi onneksi myös uudet peitot ja tyynyt yhteensä 20 dollarin hintaan, joten Wickediltä löytämämme räkäiset yksilöt saivat lentää roskikseen. Poikkesimme myös Pak’N’Savessa täyttämässä kuppinuudelivarastomme.

Matkablogi
Leirielämän iloja.
Matkablogi
Tätä kuvaa ei ole lavastettu.

Sadepisaroiden valuessa pitkin auton ikkunoita mietimme kuumeisesti, että mihin suuntaisimme ensimmäiseksi. Kaatosadetta oli luvattu saaren joka kolkkaan, joten päämäärällä ei siinä mielessä ollut niin väliä. Meillä oli ollut jo pitkään suunnitelmissa yksi Uuden-Seelannin suosituimmista vaellusreiteistä, Tongariro Alpine crossing. Noin 20 kilometrin mittainen reitti kiemurtelee Tongariro National parkin tulivuorten Ngaruhoen, Tongariron ja Ruapehun jylhissä maisemissa. Vaikka sääennuste oli huono, niin toivoimme sen muuttuvan ja lähdimme hiljalleen ajelemaan kohti noin 370 kilometrin päässä olevaa kansallispuistoa.

Matkablogi
Tätä maisemaa saatiin katsella enemmän kuin tarpeeksi.

Ensimmäiset neljä päivää satoi käytännössä taukoamatta. Yritimme kuumeisesti keksiä jotain sisäaktiviteettia ja sadepäivien aikana tulikin käytyä Turangin kylässä Volcanic activity centerissä, joka ei ihan ollut 12 dollarin sisäänpääsymaksun arvoinen, vaikka mielenkiintoinen ja opettavainen olikin. Hyviä sadepäivien aktiviteettejä olivat oluen maistelu Taupon Crafty Trout- panimossa, sekä kuumissa lähteissä lilluminen Taupon Wairakei Thermal Springseillä. Lähteissä oli mukava lillua, paitsi yhdessä altaassa vesi oli niin kuumaa, että sinne meinasi paistua elävältä. Vulkaanisesti aktiivinen Uusi-Seelanti on pullollaan mineraalirikkaita kuumia lähteitä, etenkin pohjoissaarelta höyryäviä altaita ei tarvitse kauaa etsiä.

Matkablogi
Crafty Trout- panimo Taupon kylässä.
Matkablogi
Yhtenä päivänä kyllästyttiin sateessa leireilyyn siinä määrin, että varattiin poreammeellinen hotellihuone. 😀

Leireily kaatosateella ja kurakelillä oli aika kamalaa. Sängyn kasaaminen ja ruuan laittaminen kuran roiskuessa oli kaukana luksuksesta. Kaksi yötä vietimme Taupon ainoalla ilmaisella leirintäalueella, joka oli molempina yönä mellastavien juoppojen kansoittama. Unta ei saanut käytännössä lainkaan ja bajamajoille piti laahustaa kuralätäköiden läpi, ja voitte arvata, että ne eivät olleet ilmaisella, humalaisia ihmisiä täynnä olevalla leirintäalueella kovin hehkeät. Kaiken sen masennuksen ja epätoivon keskellä heräsimme kuitenkin viidentenä päivänä kummalliseen valoilmiöön. Aurinko paistoi!

Hyökkäsimme heti herättyämme lähellä leirintäaluetta sijaitsevalle Huka Falls- vesiputoukselle ja varasimme itsellemme paikan seuraavaan Huka Falls Jet- vesijettiajeluun. Kyseinen kyyti oli ollut Linan to do- listalla jo pitkään ja vaikka 115 dollarin hintalappu vähän kirpaisikin, niin pakkohan se oli päästä testaamaan. Jetboat on kuuluisa 360- asteen hurjista pyörähdyksistään, joiden aikana turvakaiteessa saikin roikkua kaksin käsin. Ajelun aikana viiletimme aivan Huka Falssin juurelle ihailemaan maisemia. Jetboatilla kruisailu oli todella hauskaa, mutta olihan se todella kallis… Ajelu kuitenkin kesti vain puoli tuntia ja noin 10 minuuttia olimme vain paikoillamme ja kuuntelimme oppaan kertomuksia putouksista. Eli siis, suosittelemme, jos vain budjetti antaa periksi!

Matkablogi

Halusimme ottaa aurinkoisesta päivästä kaiken ilon irti, joten seuraavaksi karautimme lähellä Rotoruan kaupunkia sijaitsevaan Wai-O-Tapu- luonnonpuistoon. Tämä geoterminen ihmemaa on täynnä pulppuavia muta-altaita, suihkuavia geysireitä ja erilaisten mineraalien värjäämiä, höyryäviä lampia. Geotermiset altaat olivat kaikessa väriloistossaan upeita, mutta järjettömän pahan hajuisia. 😀 Mädiltä kanamunilta haiskahtavat tuulahdukset saivat meidät välillä yökkimään, mutta paikka oli tosiaankin vierailun arvoinen. Uskomatonta, mitä maankuoren alla mylläävä kuuma laava saakaan aikaan! Puistossa vierailu kustantaa 32.50 dollaria per naama ja kiertelyyn kannattaa varata vähintään 2-3 tuntia aikaa, se on nimittäin valtava ja nähtävää riittää paljon.

Matkablogi

Matkablogi

Vaikka suuri osa ajasta pohjoissaarella meni sateen vuoksi hieman mönkään, kerkesimme onneksi kiertämään ainakin suurimman osan suunnittelemistamme paikoista meille osuneen kahden ja puolen aurinkoisen päivän aikana. Viimeisenä päivänä kävimme Cathedral Covessa katsomassa upeaa, punaista auringonnousua ennen lentokentälle suuntaamista. Tongariro Crossing- vaellus jäi valitettavasti tekemättä. Linan suurin unelma pohjoissaarella oli vierailla Hobittilassa ja silloin aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja keli oli aivan täydellinen. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Matkablogi
Cathedral Cove.
Matkablogi
Auringonnousu Cathedral Covella.