Drinkkejä bambupillistä ja liskokämppiksiä – Lonely Beach eco resort

Vietettyämme likaisessa ja kaoottisessa Phnom Penhissä muutaman päivän, aloimme kaivata takaisin meren ääreen. Selailimme majoituksia paratiisisaareksi ylistetyltä Koh Rongilta ja törmäsimme eco-resorttiin nimeltä Lonely Beach. Älkää antako resort- nimen hämätä; Lonely Beachin rantabungalowit kustantavat vain 15-30 dollaria yöltä, ainakin näin matalan sesongin aikana. Paikka on saanut aivan loistavan arvosanan Tripadvisorissa, vaikka lähes jokaisessa arvostelussa mainittiin, että resortin väljästi rakennetuissa bungaloweissa käy usein rottia, liskoja, hämähäkkejä ja muita ällöttäviä örkkejä yökylässä. Yövieraiden lisäksi meitä hieman mietitytti bungalowin muutkin ominaisuudet. Kyseessä on eco-resort, jonka tarvitsema sähkö tuotetaan täysin aurinkopaneeleilla, huoneissa ei siis ole lainkaan pistorasioita. Aurinkovoimalla toimiva kattovalo löytyy, mutta mitään muita sähkölaitteita ei. Tiedossa olisi siis hikisiä öitä ilman tuuletinta tai ilmastointia, rottien ja liskojen mellastaessa saman katon alla.

Mitäs vielä? Lonely Beachissa halutaan minimoida vedenkulutus, joten siellä ei ole juoksevaa vettä. Suihkuttelu tapahtuu perinteisellä, Khmer- kulttuurille tyypillisellä ämpärisuihkulla. Menetelmä on meille kaikille tuttu kesämökiltä; ota kuuppa käteen ja kauho saavista vettä. Lonely Beachilla käytetään pesuvetenä joko talteen kerättyä sadevettä tai kaivosta pumpattua pohjavettä. Vessanpönttö on, luojan kiitos, länsimaalaista mallia perinteisen kambodzalaisen mäkihyppyvessan sijasta ja se toimii samalla periaatteella kuin suihku; kuuppa käteen ja vettä perään. Mietimme pitkään, että olemmeko tarpeeksi hc- reppureissaajia moiseen paikkaan. Reissatessamme olemme monesti miettineet tuottamamme muoviroskan määrää ja hiilijalanjälkemme kokoa. Vesipullojen muodossa muviroskaa kertyy valtavasti ja lentämällä jatkuvasti maasta toiseen kuormitamme ympäristöä entisestään. Halusimme ottaa edes hieman vahinkoa takaisin ja niinpä varasimme kolmen yön majoituksen Lonely Beachilta.

Matkablogi

Matkamme Lonely Beachille oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Se alkoi ahneen tuk-tuk- kuskin kanssa taistelulla (tästä tapauksesta lisää seuraavassa postauksessa) ja jatkui ikimuistoisella venematkalla. Lonely Beachille ei pääse muuten kuin resortin omalla veneellä, edestakainen venekyyti kustantaa 20 dollaria per naama. Maksettuamme kiskurihinnan tuk-tuk- kyydistä saastaisimpaan satamaan mitä koskaan olemme nähneet, istahdimme ikivanhan kalastajapaatin kyytiin. Aallokko oli melkoinen ja veneessä sai pitää penkistä kiinni vielä laiturissa kiinni ollessa. Liikkeelle lähtiessä meno vastasi rodeohärän kyydissä oloa. Veneen ryskyttäessä aaltoja vasten kippari käkätti onnessaan tupakka toisessa kädessä ja kaljatölkki toisessa. Onneksi oli matkapahoinvointilääkkeet mukana, saimme nimittäin nauttia tästä sisuskaluja möyhentävästä menosta yli neljä tuntia.

Matkablogi

Vähän turhankin jännittävän venematkan jälkeen saavuimme viimeinkin rantaan. Ja miten kaunis ranta se olikaan! Veden kirkkaus ei hävinnyt paljoa edes Malediivien upeille rannoille. Öisin merivesi saa upean säväyksen pimeässä hohtavasta planktonista. Näkyäkseen plankton vaatii täydellisen pimeyden ja autio Lonely Beach täyttää tämän vaatimuksen paremmin kuin hyvin. Hohtavien planktonien seassa oli upeaa uida! Aivan kuin ympärillä olisi ollut satoja välkehtiviä timantteja. Kuvaa tästä näystä ei valitettavasti saanut, sillä planktonit näkyvät ainoastaan, kun vedessä liikkuu.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi
Lonely Beachin ravintola.

Koh Rong on tunnettu reppureissaajien bileparatiisina (tai helvettinä), mutta Lonely Beach sijaitsee aivan saaren pohjoispäässä, kaukana humalaisten rinkkasankareiden örvellyksestä. Lähellä ei ole myöskään mitään muuta, lähin kalastajakylä on 45 minuutin kävelymatkan päässä. Kauppoja tai käteisautomaatteja ei myöskään ole tarjolla. Jos siis kokee taipuvaisuutta mielitekoihin, kuten sipsiin tai karkkiin, niin ne kannattaa pakata mukaan. Me emme tosin uskaltaneet ottaa mitään murkinaa matkaan, että lisko- ja rottaystävät eivät eksyisi huoneeseemme herkkujen perässä. Paikkaa pyörittävä ranskalainen pariskunta oli meitä vastassa saapuessamme perille ja saatuamme tervetulodrinkit kouraamme, lähdimme suunnistamaan kohti bungalowiamme.

Matkablogi

Matkablogi

Mökki oli todella alkeellinen, mutta silti viehättävä. Riippumatolla varustetulta kuistilta avautui upea näkymä suoraan palmujen reunustamaan rantaan. Kylpyhuoneen näkeminen sai hieman nieleskelemään; seinät ulottuivat noin hartioiden korkeudelle ja siitä ylöspäin tarjosivat täysin avonaisen viidakkonäkymän. Kaiken maailman ötököillä ei olisi mitään ongelmia päästä kylppäriin hengailemaan. Bungalowinkin puolella lattialaudat olivat sen verran väljästi aseteltuja, että niiden välistä pääsisi sujahtamaan vähän pulskempikin rotta. Loppujen lopuksi säästyimme kuitenkin melko helpolla vierailijoiden suhteen; saimme lemmikiksemme vain isohkon hämähäkin, gekko- liskon ja jonkun mysteerimonsterin, jota kutsuimme nimellä Käkätti. Se nimittäin piti outoa, käkättävää ääntä. Emme koskaan nähneet Käkättiä, mutta jossain mökkimme nurkassa se mekasti.

Näiden lisäksi eräänä yönä saimme vieraaksemme kissan! Se naukui kuistilla hyvän aikaa ja sitten pujahti ulko-oven ja seinän välisestä raosta sisään. Saimme molemmat lähestulkoon sydänhalvauksen, kun se yhtäkkiä pomppasi sänkyymme. Huiskimme kattiparan luudalla pihalle pariinkin otteeseen, sillä emme tienneet oliko se loisia kuhiseva kulkukissa vai jonkun lemmikki. Seuraavana päivänä selvisi, että se on omistajapariskunnan kissa ja että se on juuri saanut pentuja! Koimme piston sydämissämme kissan häätämisestä, sillä se varmasti etsi vain pennuilleen pesäpaikkaa.

Matkablogi

Matkablogi
Matala majamme.

Matkablogi

Matkablogi
Kissaemo toi seuraavana päivänä pentunsa näytille bungalowiimme.

Lähdimme Lonely Beachille rentoutumaan ja se tavoite tosiaankin saavutettiin. Emme tehneet kolmen päivän aikana mitään muuta kuin lilluimme lämpimässä merivedessä ja hypimme aaltoja vasten kuin vajaaälyiset. Oli ihan mahtavaa, että jouduimme (saimme) olla muutaman päivän ilman wifiä. Kaikki maailmanympärimatkalla olleet tai olevat voivat varmasti samaistua siihen, että reissun jatkuva suunnittelu on välillä todella rasittavaa. Lentojen ja majoitusten hintojen vertailu, arvostelujen lukeminen ja matkaohjelman suunnittelu käy välillä työstä ja sitä on pakko tehdä silloinkin, kun ei yhtään huvittaisi. Suunnittelu vaatii netissä surffaamista ja Lonely Beachilla kun ei ole nettiä, niin saimme heittää aivot täysin narikkaan. Ranta oli upea ja ravintolasta sai hyvää ruokaa (ja drinkkejä).

Ainoa varjopuoli Lonely Beachissa oli se, että olimme jatkuvasti aivan saastaisia. Öisin bungalowissa oli aivan järkyttävän kuuma ja päivisin rannalla löllyessä oli vielä tuplasti kuumempi. Kuumuutta ei päässyt mihinkään ilmastoituun tilaan pakoon ja hiki-aurinkorasva-hiekkaseos ei oikein meinannut peseytyä pois kylmällä pesuvedellä. Resortilla oleilun jälkeen meitä hävetti mennä ihmisten ilmoille, meitä nimittäin varmasti ympäröi ruskea lemupilvi ja lauma kärpäsiä.

Matkablogi
Tuoreita hedelmiä aamupalaksi, nam!

Matkablogi

Matkablogi
Resortista sai järjettömän hyvää Lok Lakia, joka on khmeriläinen perinneruoka. Älä poistu Kambodzasta ennen kuin olet maistanut tätä!
Matkablogi
Tällainen pitäisi olla kaikkialla; oman vesipullon täyttöpiste.

Monilla hotelleilla on nykyään jonkinlainen ympäristömerkki tai -sertifikaatti ihan vain imagon pönkittämisen vuoksi. Oli upeaa löytää paikka, jossa oikeasti tehdään töitä ympäristörasituksen minimoimisen eteen. Resort tuottaa äärimmäisen vähän muovijätettä, sillä ravintolan puolelta löytyy vesipullojen täyttöpiste. Vieraat voivat käydä täyttämässä vesipullonsa 0,50 dollarin hintaan sen sijaan, että ostaisivat aina uuden muovipullon. Pillit on valmistettu bambusta ja ne ovat uudelleenkäytettävä. Meressä polskiessamme rantaveteen ajautui jatkuvasti kertakäyttöisiä muovipillejä, joten pestävät pillit ovat tosiaankin ympäristöteko.

Monet majoitusyritykset niin Suomessa, kuin muuallakin maailmalla voisivat ottaa mallia Lonely Beachista. Yhtä hipiksi ei tietenkään tarvitse heittäytyä, mutta olisi hienoa, jos muuallakin oltaisiin valmiita näkemään hieman vaivaa hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Esimerkiksi nämä uudelleenkäytettävät pillit voisi aivan hyvin ottaa ihan yleiseksi toimintatavaksi kaikkialla, materiaalina voisi tosin toimia bambua paremmin vaikkapa jokin teräksen tapainen tai paksu muovi. Vink vink, kollegat siellä Solo Sokos Hotel Paviljongissa! 😉

Matkablogi

Upea Angkor Wat

Matkamme kohti muinaista Angkorin kaupunkia alkoi jo klo 4.30 aamulla. Auringonnousu Angkor Watin takaa on upea elämys, emmekä halunneet jättää sitä näkemättä. Hyppäsimme tuk-tukin kyytiin ja lähdimme köröttelemään pomppuista tietä pitkin kohti raunioita. Vaikka auringonnousun oli vielä reilu tunti aikaa, hikoilimme kuin pienet possut. Etenkin näin sadekaudella kelit Siem Riepissä saattavat olla todella kuumia ja hiostavia, eikä tämä päivä ollut poikkeus. Ohitsemme huristeli useita tuk-tukkeja turistit kyydissään. Odotimme kauhulla lippupisteen kilometrien mittaisia jonoja, mutta onneksi päästiinkin aika helpolla. Lippujen ostajia oli jo aamutuimaan todella paljon liikenteessä, mutta työntekijöitä oli niin paljon, että jonot liikkuivat liukkaasti. Vaikka temppeleillä olisi näkemistä useammaksikin päiväksi, emme raaskineet ostaa kuin yhden päivän lipun. Yhden päivän passi kustansi 37 euroa, eli ei aivan halvimmasta päästä tämä lysti. Tämän lisäksi tuk-tuk- kuski koko päivälle köyhdytti meitä 25 euron verran. Kuski järjestyi kätevästi (joskin hieman hintavammin) hotellimme kautta. Sovimme, että saamme pitää kuskin koko päivän ja käydä kaikilla haluamillamme temppeleillä.

Matkablogi

Matkablogi

Tuk-tuk- kuskin vuokraaminen temppeleiden kiertämiseen on tosiaankin tarpeellista, sillä kyseessä on todella iso alue. Angkorin arkeologinen puisto on kooltaan vaatimattomat 400 neliökilometriä ja se pitää sisällään yli tuhat temppeliä. Alueen kiertäminen vuokrapyörällä on myös mahdollista, mutta siinä vaaditaan jo melko teräksistä kuntoa, sillä temppeleillä saattaa olla parhaimmillaan välimatkaa 25 kilometriä. Pohjois-Kambodzassa, Siem Reapin kaupungissa viidakon kätköksissä sijaitseva Angkorin puisto oli 800- luvulta 1400- luvulle Khmer- valtakunnan pääkaupunki. Eikä kyseessä ollut mikään pikkukylä, vaan parhaimmillaan jopa miljoonan asukkaan suurkaupunki. Nykyään Angkorin temppelit ovat Kambodzalaisten suuri ylpeydenaihe ja yksi maailman tärkeimmistä nähtävyyksistä, joka vetää puoleensa kävijöitä ympäri maailmaa. Vuonna 2016 Angkorin temppeleillä vieraili reilu kaksi miljoonaa kävijää. Puiston tärkein ja tunnetuin temppeli on massiivinen Angkor Wat, jonka legendaarinen siluetti koristaa myös Kambodzan lippua.

Matkablogi

Saavuimme Angkor Watin edustalla sijaitsevalle parkkipaikalle pimeyden vallitessa. Soluttauduimme valtaisaan, temppeliä kohti valuvaan turistimassaan ja satojen älypuhelinten valaisemana reitti oli pimeydestä huolimatta helppo löytää. Temppelin edustalle olevalle pienelle lammelle oli kerääntynyt valtava määrä turisteja odottamaan auringonnousua kamerat ojossa. Liityimme heidän joukkoonsa ja virittelimme itsekin kameramme valmiiksi. Tunnelma oli kutkuttavan odottava. Päivän pikkuhiljaa sarastaessa temppelin uljas siluetti alkoi piirtyä taivasta vasten. Kyllä tämän takia kannatti herätä neljältä aamulla. Vaikka juuri tuona päivänä auringonnousu ei kauhean värikäs ollutkaan, näky oli juuri niin upea kuin olimme odottaneet. Hetken mystiikkaa tosin hieman laimensi kahvia sinnikkäästi tyrkyttävä, kovaääninen Mrs. Black ja kymmenet muut kaupustelijat, sekä temppelin edessä poseeraavat turistit. Päivän valjettua 99% ihmisistä siirtyi tutkimaan Angkor Watin temppeliä.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Me hyppäsimme tuk-tukin kyytiin ja lähdimme köröttelemään kohti kaukaisempia temppeleitä. Ajattelimme välttyvämme suurimmilta ihmislaumoilta kiertämällä temppeleitä ikään kuin vastapäivään ja menemällä suurimmille temppeleille vasta päivän päätteeksi. Kuskimme ei ymmärtänyt englantia lähes lainkaan, mutta nyökytteli suunnitelmamme kuultuaan tarmokkaasti. Olimme aivan haltioissamme jo pienimmistä temppeleistä. Suuren vaikutuksen meihin teki etenkin Neak Pean, joka oli täysin erilainen kuin Angkorin muut temppelit. Temppeli on rakennettu keinotekoiselle saarelle ja sitä ympäröi neljä, peruselementtejä kuvastavaa allasta. Hienointa temppelissä oli itse asiassa sinne vievä reitti, sinne nimittäin pääsee ainoastaan veden päälle rakennettua puista siltaa pitkin. Ta Som- temppelissä upein elementti oli puun juurien valtaama sisäänkäynti. Näky oli todella vaikuttava ja ilman yli-innokkaita lapsikaupustelijoita olisimme jääneet katselemaan tätä kohdetta pidemmäksikin aikaa.

Matkablogi

Matkablogi
”Kalako se siellä?”

Matkablogi

Näiden kahden silmäkarkin jälkeen ehdotimme kuskille, josko voisimme seuraavaksi mennä katsomaan eniten himoitsemaamme temppeliä. Kyseessä oli Ta Phrom, joka on toiminut myös Indiana Jones- ja Tomb Raider- elokuvien kuvauspaikkana. Tästä alkoivat ongelmat kuskin kanssa. Hän nimittäin tokaisi ehdotukseemme vain ”No, back hotel”. Vai että hotellille pitäisi lähteä! Kello oli siinä vaiheessa hädin tuskin 10 aamulla, emme olleet nähneet kuin muutaman temppelin ja kuskin piti olla varattu meille koko päiväksi. Yritimme vääntää kuskille rautalangasta, mitä meille oli hotellilta luvattu, mutta eihän raukka ymmärtänyt sanaakaan selostuksestamme. Kuski oli tietysti täysin syytön tähän surkuhupaisaan tilanteeseen, hänhän vain teki niin kuin hotellilta oli kerrottu. Koomisen pitkä vääntö päättyi siihen, että kuski soitti hotellillemme ja lopulta hän suostui viemään meidät katsomaan vielä Angkor Watin ja Angkor Thomin temppelikompleksit.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi
Angkor Watin piha-alueella hääräsi kymmeniä apinoita.

Näiden kahden valtavan temppelialueen kiertämiseen kului meiltä lähes neljä tuntia. Keskipäivän kuumimman auringon porottaessa temppeleiden koluaminen oli todella raskasta touhua. Jos vain budjetti antaa periksi, niin temppelivierailut kannattaa ehdottomasti jakaa useammalle eri päivälle. Fiksusta strategiastamme huolimatta Angkor Wat oli aivan pulloillaan turisteja silloin kun sinne suunnistimme. Vaikka Angkor Wat on koko Angkorin arkeologisen puiston suurin temppeli, vietimme siellä kaikista vähiten aikaa. Monet upeat nähtävyydet menettävät hohtonsa, mikäli kokemusta on jakamassa liian monta ihmistä. Angkor Watin kohdalla kävi juuri näin. Tungeksivat turistit ja kovaan ääneen määkivät kauppiaat veivät meiltä mielenkiinnon tutustua temppeliin kunnolla. Angkor Thomin temppeleihin ja raunioihin sen sijaan saimme tutustua paljon rauhallisemmissa merkeissä. Etenkin salaperäisesti hymyilevistä kivikasvoistaan tunnettu Bayonin temppeli oli todella hieno näky. Mitä lie salaisuuksia piilottelevat virneidensä takana! Angkor Thomin muinaisen kaupungin alue on kooltaan kymmenen neliökilometriä ja sen upeissa temppeleissä ja monumenteissa riittää katseltavaa moneksi tunniksi.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi
Hemaisevan hikinen pörröpää.

Kahdeksan tuntia temppeleitä kierrettyämme meitä alkoi vaivata pahanlaatuinen temppeliähky ja väsymys. Lina meinasi itse asiassa tipahtaa tuk-tukin kyydistä nukahtaessaan matkalla takaisin hotellille. Perille päästyämme loikkasimme heti hotellin uima-altaaseen. Tärkeä vinkki kaikille tuleville temppelivierailijoille: varatkaa uima-altaalla varustettu majapaikka. Me saavuimme hotellille sopivasti happy hourin aikaan ja raskaan temppelipäivän jälkeen kyllä kelpasi litkiä jääkylmää drinkkiä altaan reunalla!

Matkablogi
Temppelien pölyjä huuhtomassa hotellin uima-altaalla.

Matkablogi