Odotimme Kuala Lumpuriin pääsyä kuin kuuta nousevaa. Kolme viikkoa Nepalissa oli tehnyt tehtävänsä ja kaipasimme paluuta sivistyksen pariin. Loputtoman pitkät ja pomppuiset bussimatkat, kaoottinen liikenne, joka puolella soiva ”Um mani padme hum”- buddhalaismantra, yleinen säätäminen, huonosti nukutut yöt kulkukoirien haukkuessa ja kukkojen huutaessa, haisevat mäkihyppyvessat ja sekä Dal bhatin syöminen olivat huomaamatta uuvuttaneet meitä melkoisesti. Ensimmäistä kertaa molemmista alkoi paistamaan reissuväsymyksen merkkejä. Nepalista poistuessa on vielä läpäistävä kaoottinen lentokenttäruljanssi. Monen näköisiä lentokenttiä on maailmalla tullut vastaan, mutta kyllä Kathmandun kenttä nousee sekavuudellaan kärkipäähän. Jokaisessa infotaulussa oli väärät tiedot, kaikki kentän työntekijät neuvoivat eri suuntaan ja kaikki lennot tuntuivat lähtevän enemmän tai vähemmän myöhässä. Meidänkin lennon lähtöportti ilmoitettiin vasta puoli tuntia sen jälkeen, kun lennon olisi jo pitänyt lähteä. Osaa toki saattoi näytellä Malindo Air -lentoyhtiökin, joka oli saanut aivan järjettömän huonoja arvosteluja tyytymättömiltä asiakkailta; kymmenien tuntien lentojen myöhästymisiä, koneen siipi tulessa, matkatavarat hukassa… Onneksi päästiin kuitenkin ehjinä perille ja vain reilun tunnin myöhässä.
Odotimme ja kaipasimme lyhyeltä Kuala Lumpurissa oleilulta helppoutta ja vaivattomuutta. Lentojen hinnat vaihtelivat eri päivinä juuri siten, että meidän oli kaikista kannattavinta viettää Kuala Lumpurissa vain yksi kokonainen päivä. Tiesimme jo etukäteen, että se ei tule riittämään, mutta tällaista tämä budjetin orjana olo välillä on. Jo lentokentällä kaikki sujui kuin tanssi. Kävimme ensimmäisenä lentokentän taksitiskiltä ostamassa matkan hotellillemme. Kyytinsä voi valita neljästä eri vaihtoehdosta; budget, premier, family ja luxury. Matka maksetaan kortilla tai käteisellä ja tiskiltä saatu kuponki annetaan taksikuskille kyytiin noustessa. Keskustaan olisi toki päässyt myös junalla tai bussilla, mutta puuduttavan päivän jälkeen halusimme vain nopeasti ja helposti hotellille. 56 kilometrin budget- tason matka maksoi 82 ringgittiä eli vajaa 17 euroa, joten ei ollenkaan paha hinta.
Hotellimme 1000 Miles oli aivan mahtava paikka. Palvelu oli uskomattoman aitoa ja ystävällistä, etenkin kovaksi Saara Aallon faniksi paljastunut vastaanoton mies sai olomme tuntemaan todella tervetulleiksi. Valitsimme hotellin paitsi hyvien arvostelujen, mutta myös kätevän sijainnin vuoksi. Go KL- bussin Muzika Telekom -pysäkki ja Masjid Jamed- metroasema olivat vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotellilta. Hintakaan ei päätä huimannut, sillä kahden hengen huone kahdeksi yöksi maksoi vain noin 35 euroa. Huone tosin tuoksahti hieman homeelle, mutta se taitaa näin trooppisen kosteassa ilmastossa olla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Etenkin Linalla alkoi olla pahoja vierotusoireita tutuista jenkkipikaruokaloista, joten suunnistimme romanttiselle illalliselle mäkkäriin. Hotellimme lähistöllä vaihtoehtoina kahdentoista aikaa yöllä ei ollut kuin Intialainen ravintola ja jostain syystä se ei tällä kertaa houkuttanut kumpaakaan meistä.. Kun astuimme mäkkärin ovesta sisään, nuori veikko huudahti iloisesti ”Welcome to McDonald’s!” ja hihitteli onnellisena. Olimme yltiöpäisen innoissamme Kuala Lumpurista, kaikki olivat niin mukavia ja nauravaisia! Eipä ennen olla saatu tällaista vastaanottoa mäkkäriin. 😀 Myös purilaisten hinnat saivat meidät riemunkiljahdusten partaalle, kaksi tuplajuustoateriaa maksoi vain viisi dollaria! Tässä vaiheessa jo vannoimme muuttavamme Kuala Lumpuriin.
Heräsimme aamulla aikaisin, jotta kerkeäisimme kaupungin kiertelyn lisäksi suorittaa muutaman pakollisen ostoksen. Kuala Lumpur on hulppeine ostoskeskuksineen jokaisen shoppailijan paratiisi. Iso osa ostareista, muun muassa upea Pavilion- ostoskeskus sijaitsee Bukit Bintang -kaupunginosassa. Hotelliltamme pääsi todella kätevästi Bukit Bintangiin ilmaisella Go KL- kaupunkibussilla. Luit oikein, ilmaisella! Pinkit Go KL- bussit huristelevat kaikkien kaupungin suurimpien ostoskeskittymien ja tärkeimpien nähtävyyksien välillä aamuvarhaisesta iltamyöhään ja tämä lysti on täysin ilmaista!
Ostoslistalla oli muun muassa vedenalainen lamppu sukelluskuvaukseen, jota lähdimme metsästämään Malesian suurimmasta IT- tavaratalosta Low Yat Plazasta. Yllättäen 5. kerroksisesta elektroniikkataivaasta ei meinannut millään löytyä aitoja GoPro -lisävarusteita, ainoastaan Kiinassa valmistettua sekundakrääsää. Pitkän mietinnän jälkeen päädyimme kuitenkin ostamaan 50 euron krääsälampun, koska emme halunneet käyttää koko päivää lampun etsimiseen. Saapa nähdä, onko siitä mitään iloa… Noin muuten Low Yat Plazasta näytti löytyvän kaikki mahdollinen tietokoneisiin, kameroihin ja puhelimiin liittyvä, mitä kuvitella saattaa. Puhelimien korjauspisteitä oli jokaisessa kerroksessa vähintään kymmenen ja Antti päättikin samalla reissulla korjauttaa puhelimensa hajonneen näytön hintaan 60 euroa. Low Yat Plazan lisäksi teimme pikavisiitit Berjaya Times Square- ja Pavilion- ostoskeskuksissa. Kuala Lumpur on jokaisen himoshoppaajan paratiisi ja kauppojen kiertelyyn kannattaa pyhittää ainakin yksi kokonainen päivä.
Kuala Lumpurin tärkein nähtävyys ovat Petronas- kaksoistornit, joita kohti lähdimme suunnistamaan Bukit Bintangin shoppailukierroksen jälkeen. Bukit Bintangista pääsee kätevästi katettua KLCC Walkway -siltaa pitkin Kuala Lumpurin keskustaan, jossa Petronas- tornit ja useat muutkin futuristiset rakennukset sijaitsevat. Silta alkaa hulppean Pavilion- ostoskeskuksen liepeiltä ja päättyy noin 15 minuutin kävelyn jälkeen hyvin lähelle Petronas- torneja. Tornien sisäänpääsy maksaa euroissa noin 18 lanttia. Emme kuitenkaan halunneet tuhlata uhkaavasti hupenevaa reissubudjettiamme arvokkaaseen sisäänpääsymaksuun, joten päätimme lähteä ihailemaan torneja Traders -hotellin 33. kerroksessa sijaitsevasta Skybarista käsin. Traders tarjoaa aitiopaikan Petronas -tornien tiirailuun, sillä se sijaitsee aivan niitä vastapäätä. Kuten monissa muissakin Skybareissa, myös Tradersissa on pukukoodi. Lähdimme liikenteeseen siisteimmissä vaatteissa, mitä rinkkojen uumenista löytyi ja toivoimme, että converset olisivat tarpeeksi smart casual. Olivat ne ilmeisesti, sillä pääsimme sisälle ja vieläpä ilman nyrpistelyä. Kello oli siinä vaiheessa vasta neljä iltapäivällä, joten ehkä heillä ei vain ollut siihen aikaan varaa nirsoilla asiakkaiden suhteen. Ilmaistahan tämäkään lysti ei ollut, sillä toki meidän piti tilata jotain, jotta saisimme lunastettua ikkunapaikkamme upeiden maisemien äärellä. Ja koska Traders on luksushotelli, niin hinnatkaan eivät ole matalimmasta päästä. Onneksemme satuimme kuitenkin paikalle kaikista päivistä juuri tiistaina, jolloin baarissa sai kolme drinkkiä 55 ringgitin hintaan (reilu 10 €)! Normaalisti yksi drinkki olisi maksanut vähintään 34 ringgittiä, tämä oli siis selvää säästöä. Silmät kiiluen valikoimme kolme drinkkiä maailman ynseimmältä baarimikolta. Viisi tähteä ei selvästikään takaa hyvää palvelua…
Ikkunapaikoilta oli todella hienot näkymät ja baari oli mukavan viihtyisä. Tai siis oli siihen asti, kunnes alkoi sataa kaatamalla, niin ulkona kuin sisällä. Baarissa oli ikkunoiden yläpuolella vain jonkinlaiset hyönteisverkot, joten vesi pääsi vapaasti ropisemaan juuri ikkunapaikoille. Sateen alkaessa sankka sumu ympäröi Petronas -tornit ja harmiksemme kerkesimme napata niistä vain kaksi (2) kuvaa. Siirryimme drinkkien kanssa istumaan kauemmaksi ikkunoista ja maistaessamme drinkkejä, totesimme niiden olevan kamalia. Esimerkiksi Long island ice tea oli pelkästään tequilaa. Viisi tähteä ei ilmeisesti siis takaa asiansa osaavia baarimikkojakaan. Lipitimme drinkkejä muutaman tunnin, onneksi ne olivat niin tujuja, että makuaisti hävisi kohtuullisen nopeasti. Hilpeässä mielentilassa valitsimme Tripadvisorista illallispaikan ja kaatosateen vuoksi tilasimme taksin Grab- sovelluksella. Grab on Kaakkois-Aasian vastine Überille ja se on todella kätevä ja halpa tapa hankkia kyyti. Kyyti ravintolaan kolmen kilometrin päähän maksoi vain 9 ringgitiä, eli alle kaksi euroa.
Heti taksiin kömmittyämme kuski huusi Antin nähdessään ”MESSI!” Kuski oli KUUDES henkilö maailmanympärimatkamme aikana, joka sanoo Anttia Lionel Messin kaksoisolennoksi. 😀 Suomessa kukaan ei ole aikaisemmin sanonut samaa. Hekottelimme huonoille Messi- vitseille koko matkan Naughty Nuri’s Life Center -ravintolalle asti. Emme saaneet tarpeeksi hassunhauskan kuskimme seurasta, joten sovimme hänen vievän meidät lentokentälle seuraavana päivänä 72 ringgitin (noin 15 euroa) hintaan. Ravintola oli loistava ja heidän sloganinsa ”propably the best ribs in the world” piti täysin paikkaansa. Ravintola ei ollut Kuala Lumpurin hintatasoon nähden aivan halvimmasta päästä, annos (taivaallisia) ribsejä maksoi 49 ringgittiä, eli 10 euroa. Henkilökunta oli jälleen yltiöpäisen iloista, tanssivaista ja laulavaista. Emme tiedä mitä sieniä Kuala Lumpurin asukkaat syövät, mutta Thaimaan tittelin ’hymyjen maana’ voisi tämän päivän perusteella hyvin luovuttaa Malesialle.
Aamulla uusi malesialainen ystävämme kävi poimimassa meidät hotellilta. Lentokentälle oli mukava matkustaa tutun kuskin kyydissä, vaikka emme tosiaankaan olisi halunneet lähteä Kuala Lumpurista vielä. Kaupunki vaatii ehdottomasti uuden visiitin tulevaisuudessa!
Rahvaat rattahilla 