UNESCOn maailmanperintölistalta löytyvä Hoi Anin historiallinen vanha kaupunki tuntuu saavan kaikki paikassa vierailleet ihastuksesta sekaisin. Tunnelmallinen pikkukaupunki vetää puoleensa valtavat massat turisteja ympäri maailmaa ja monet kehuvat sitä Vietnamin kauneimmaksi kaupungiksi. Kauniit, vanhat rakennukset ja lyhdyillä kuorrutetut kadut tosiaan tekevät Hoi Anista varsinaisen ilon silmälle. Etenkin iltaisin, satojen lyhtyjen syttyessä, kaupunki on todella valokuvauksellinen. Missä tahansa käveletkin, niin olet aina jonkun innokkaan valokuvaajan mestariotoksen tiellä. Turistilaumat hiihtelevät kaduilla selfiekepit pystyssä etsien täydellistä taustaa potreteilleen. Kadut ovat pullollaan erilaisia käsityökauppoja, etenkin kaikenkokoisia ja -värisiä koristelyhtyjä on tarjolla jokaiseen makuun. Hoi An on kuuluisa räätäleistään ja kaupungin kymmenissä vaatekaupoissa saisikin helposti uusittua koko vaatevarastonsa. Linan oli vaikea hillitä itsensä rättikauppojen paljoudessa, mutta valitettavasti budjettia tarkasti silmälläpitävä Antti salli vain yhden mekon ostamisen. Hintaa mekolla oli vain vaivaiset viisi euroa. Vaatekauppoja on todella erilaatuisia ja nämä vitosen mekkoja kaupittelevat liikkeet eivät todennäköisesti tarjoa ihan sitä parasta A- luokkaa.
Hoi Anin vanha kaupunki on ainakin ajatuksen tasolla pyhitetty vain jalankulkijoille ja pyöräilijöille, vaikka melko moni paikallinen mopolla päristelijä pääseekin livahtamaan kaupunkiin kruisailemaan. Kaupungissa on kuitenkin rauhallisuutensa vuoksi todella mukava vain kävellä ympäriinsä ja kierrellä tunnelmallisia kujia. Sekopäisen liikenteensä vuoksi Vietnamissa on todella extremeä hypätä polkupyörän kyytiin, mutta täällä Hoi Anissa niin jopa uskaltaa tehdä. Lähes kaikki Hoi Anissa sijaitsevat hotellit ja majatalot vuokraavatkin polkupyöriä lähes ilmaiseksi. Mekin nappasimme pyörät allemme ja pyörän vuokra kustansi vain dollarin päivältä. Pyöräilimme noin kuuden kilometrin päässä vanhasta kaupungista sijaitsevaan Nipa Palms- kookospalmumetsään ”risteilemään” pienellä koriveneellä. Matka taittui mukavasti suoraa ja rauhallista tietä ajellen. Sääkin suosi sadekaudesta huolimatta ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Perille päästyämme ainakin 20 eri koriajeluja järjestävän yrityksen edustaja huitoi meitä sinnikkäästi kojuilleen, tätä reissua ei siis tosiaankaan tarvitse varata etukäteen kaupungissa sijaitsevista matkatoimistoista. Korin kyytiin pääsee varmasti ja hintakin on kohtuullisempi paikan päällä ostettuna. 45 minuutin ”risteily” maksoi 100 000 dongia, eli 3,70 euroa. Korin kyydissä saimme päällemme pelastusliivit ja perinteiset vietnamilaiset riisihatut. Näytimme todella hölmöiltä, mutta hauskaa oli. 😀 Vielä hauskempaa tosin näytti olevan ohi ajelehtivalla korillisella korealaisia, jotka hoilasivat Gangnam Stylea täyttä kurkkua ja bailasivat niin, että meinasivat syöksyä yli laidan. Meidän kipparimme oli rauhallisempaa sorttia ja hän pysähteli tuon tuosta askartelemaan meille mitä erikoisempia koristeita palmun lehdistä. Meille väitettiin kovasti, että tämä retki on vietnamilaista kulttuuria aidoimmillaan. Sitä kuvaa tästä turistishowsta ei kyllä saanut, mutta mukavaa ajanvietettä se silti oli!
Koriajelun jälkeen otimme kurssin kohti Hoi Anin suosituinta rantaa, An Bang Beachia. Ranta sijaitsee noin kuutisen kilometriä vanhasta kaupungista ja reitti sinne vie vilkkaasti liikennöidyn moottoritien halki, joten pyöräillessä kannattaa olla varovainen. Rannalle oli todella ärsyttävää ajella, koska hulluja kuskeja sai väistellä henkensä edestä ja rekkakuskit tööttäsivät aina juuri ohi ajaessaan aiheuttaen lähes sydänhalvauksen. Rannan edustalla oli pyöräparkki, jossa vaadittiin 10 000 dongin korvaus pyörältä. Ärsytysmittari alkoi hieman nousta jo tässä vaiheessa, homma nimittäin haiskahti vain turistien vedätykseltä. Toki kyseessä oli säälittävän pieni maksu, vain muutamia kymmeniä senttejä, mutta ihan vain periaatteesta tällaiset turistien höynäytykset ottavat päähän. Nyrpeinä maksoimme parkkeeraamisesta ja suuntasimme rannalle. Rantaa voi kuvailla vain yhdellä sanalla: KAMALA. Tiheitä aurinkotuolirivistöjä on silmänkantamattomiin ja sinnikkäitä kaupustelijoita riittää joka sormelle, varpaalle ja liikavarpaalle. Emme tosiaankaan löytäneet rannalta hakemaamme rentouttavaa keidasta, joten korjasimme luumme noin 15 minuutin pyörimisen jälkeen. Ranta oli sinällään ihan kaunis hienoine hiekkoineen, mutta porukkaa ja tyrkytystä vain oli aivan liikaa meidän makuumme. Pois pyöräillessämme rantavisiitin kruunasi auto, joka töytäisi Antin pyörää. Onneksi ei käynyt kuinkaan.
Ikävän rantavisiitin jälkeen lähdimme lepuuttamaan (maku)hermojamme suosikkiravintolaamme, joka sijaitsee hieman kauempana keskustan hulinasta. Kyseessä on Hoi Anin 1. sijalla Tripadvisorissa paistatteleva Restaurant & Cafe Tuan. Maine on tosiaankin ansaittu ja söimmekin tässä ravintolassa lähes kaikki ateriamme. Ne muutaman kerrat, kun eksyimme muualle syömään, kaduimme syvästi. Hoi An tunnetaan Vietnamin kulinaarisena mekkana ja Tuanissa maistelimmekin annoksia, joita ei saa mistään muualta Vietnamista. Etenkin nuudeleista, vihreistä kasviksista ja porsaanlihasta koostuva Cao Lau oli erityisen maukasta. Myös Hoi An chicken rice oli järisyttävän hyvää, vaikka kana ja riisi ei kovin ihmeelliseltä kuulostakaan. Annoksen mukana tuli kippo kastiketta, joka teki ruuasta taivaallista. Annosten hinnat vaihtelevat 2-5 euron välillä, joten hinnat ovat kalliimmat kuin katukeittiöissä, mutta huomattavasti edullisemmat kuin vanhassa kaupungissa. Ravintolassa on myös todella ystävällinen palvelu ja jaloissa pyörivät söpöt koiranpennut tuovat paikalle vielä entisestään lisää pisteitä.
Hoi Anissa on mukava hengähtää kaukana muun Vietnamin hulinasta, mutta kaupungin kerkeää hyvin nähdä päivässä tai kahdessa. Me vietimme Hoi Anissa kolme päivää ja viimeisenä päivänä alkoi jo vaivata tekemisen puute. Vanhassa kaupungissa on paljon mukavia ravintoloita ja kahviloita, joissa kyllä mielellään kuluttaisi istumalihaksiaan, mutta ne ovat melkoisen hintavia. Vaikka kaupunki on todella viehättävä, tunnelmaa hieman latistaa sinnikkäät kaupustelijat ja tungeksivat turistimassat. Aamuisin katuja saa kierrellä kohtuullisen rauhassa, mutta iltapäivisin ja etenkin iltaisin kaikki selfiepedot ovat irti. Hoi An ansaitsee maineensa Vietnamin kauneimpana kaupunkina, eikä sitä kannata missään nimessä ohittaa liian turistisuuden vuoksi. Kaupungissa kyllä riittää silmäniloa ihan jokaiselle.
Rahvaat rattahilla 