Päivä Bruny Islandilla

Bruny Island on Tasmanian eteläpuolella sijaitseva, upeilla maisemilla höystetty saari. Kuvankaunis saari on etenkin joulun aikaan todella suosittu australiaisten lomalaisten ja aasialaisten matkaajien suosiossa. Bruny Island on täydellinen kohde viikonloppureissulle, sillä saarella riittää paljon nähtävää, mutta se on kooltaan juuri niin sopivan kompakti, että sen kerkeää kiertää muutamassa päivässä. Mekin olisimme mielellään viettäneet yön saarella, mutta siitä oli turha edes haaveilla, sillä kaikki majapaikat olivat tupaten täynnä. Majoituksen varailun kanssa kannattaakin olla hyvissä ajoin liikenteessä, sillä monet Bruny Islandin vakiokävijät tekevät varauksensa jopa vuotta aikaisemmin. Parhaiten lähes 100 kilometrin mittaiseen saareen pääsee tutustumaan autolla. Saarelle pääsee noin tunnin välein kulkevalla autolautalla, joka starttaa Kettering- nimisestä kylästä, vain noin 30 kilometrin päässä Hobartista. Opastettuja bussiretkiä sekä risteilyjä tehdään myös, mutta niitä varten pitää olla valmis löysäämään kukkaronsa nyörejä. Retkien hinnat näyttivät pyörivän 150-200 dollarin hinnoissa per pärstä.

Matkablogi
Wallabi ❤

Lähdimme suunnistamaan Bruny Islandille aikaisin aamulla, sillä sesonkiaikaan autolautoille saattaa kertyä runsaasti jonoa saaren valtaisan suosion vuoksi. Me pääsimme onneksi sujahtamaan lautan kyytiin ilman sen suurempaa odottelua, vaikka autoja parveilikin satamassa melkoisen paljon. Ainakin näin sesonkiaikaan edestakainen lauttalippu kustansi 39 dollaria per ajoneuvo. Lautta oli perillä saaren pohjoispuolella sijaitsevassa lauttaterminaalissa vain 20 minuutin seilaamisen jälkeen.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Ensimmäisenä ajelimme saaren ehdottomasti suosituimpien näköalojen ääreen. Kyseessä on North ja South Brunyn yhdistävä kapea maakaistale, jota kutsutaan nimellä ’The Neck’. Maisemien ihailun ja kuvien räiskimisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti saaren eteläkärjessä sijaitsevaan Cloudy Bayhyn. Lahti on muun muassa surffareiden suuressa suosiossa, sillä suoraan Antarktikselta puhaltava tuuli tuo mukanaan jättimäisiä aaltoja. Aikamme tuijottelun ja käveleskelyn jälkeen jatkoimme matkaa Cape Bruny Lighthouselle muutaman kymmen kilometrin päähän. Niemen päässä kukkulalla sijaitsevan majakan ääreltä avautuu 360 asteen majesteettisen mahtava näköala merestä kohoaville kalliomuodostelmille. Näissä maisemissa voisi helposti viettää muutaman päivän patikoiden, mutta tällä kertaa saimme tyytyä pelkkään katseluun. Tämän jälkeen hurautettiin Adventure Baylle saaren keskiosaan. Lahden on nimennyt löytöretkeilijä Tobias Furneaux laivansa mukaan. Furneauxin HMS Adventure laiva oli osa Thomas Cookin löytöretkilaivuetta vuonna 1773. Monet muutkin löytöretkeilijät saapuivat Furneauxin jalanjäljissä Adventure Baylle ja siitä tulikin tunnettu ankkurointipaikka heidän keskuudessaan. Nykyään Adventure Bay on Bruny Islandin suosituin uimaranta. Me ihastelimme luonnon muovaamaa rannikkoa ja kivimuodostelmia hyvän tovin rannalla kävellessämme. Voimme vain kuvitella kuinka ihmeelliseltä tämä lahti ja koko saari on vaikuttanut ensimmäisten löytöretkeilijöiden silmissä.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Seuraavaksi olimme suunnitelleet lyhyttä patikkaretkeä South Brunyn kansallispuistoon, mutta luontoäiti tarjosi meille kaatosateen juuri kun aloimme tekemään lähtöä kohti kävelyreitin aloituspistettä. Sää oli aivan täydellinen lähtiessämme, mutta heti perille päästyämme taivaalle ilmestyi paksu pilvimatto kuin tyhjästä ja sen jälkeen sää olikin melko jakomielitautista koko loppupäivän. Välillä satoi, välillä paistoi ja välillä tuuli yltyi erittäin kovaksi. Tasmaniassa sää saattaa muuttua sekunnissa helteestä ja auringonpaisteesta kaatosateeseen, joten matkassa kannattaa olla aina lämmintä vaatetta ja sadetakki. Sateessa patikoiminen ei juurikaan houkutellut, mutta onneksi Bruny Islandilta löytyy tekemistä myös sadepäiville, nimittäin syömistä! Saari on pullollaan paikallistuottajien herkkuja; viinejä, viskejä, juustoja, ostereita ja marjoja. Osterit kuulostivat vähän liian eksoottisilta meille, viskiäkään ei auton ratissa parane juoda, joten suuntasimme Bruny Island Berry Farmille. Kahvien ja herkullisten tuoreilla marjoilla höystettyjen jälkiruokien jälkeen olikin jo suunnattava takaisin päivän viimeiselle lautalle.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi
Antti tonkii simpukankuoria.

Matkablogi

Matkablogi
Bruny Island Berry Farmin herkkuja ❤

Päivä kului kuin siivillä ja tuntui ettei aika meinannut riittää mihinkään. Bruny Islandille kannattaa siis ehdottomasti varata vähintään muutama päivä, jotta varmasti kerkeää nähdä (ja maistaa) kaiken mahdollisen. Yön viettäminen saarella on myös siinä mielessä hyvä idea, että silloin tuplaa mahdollisuutensa nähdä paikallista eläimistöä. Saarta asuttavat eläimet, kuten wallabit, vompatit ja pingviinit ovat yöeläimiä, jotka ovat aktiivisimmillaan aamu- tai iltahämärässä. Saaren erikoisuus ovat valkoiset wallabit, joihin valitettavasti emme tällä kertaa törmänneet. Onneksi kuitenkin illalla ihan tavallinen wallabi tuli morjestamaan meitä pihamaalle (kuva tässä postauksessa)! ❤

Matkablogi
The Neck.

Vastoinkäymisillä maustettu saapuminen upeaan Tasmaniaan

Meidän saapuminen Australiaan ei sujunut ihan niin ruusuisesti kuin olimme odottaneet. Saavuimme Melbourneen iltapäivällä Ho Chi Minh Citystä, asetuimme taloksi hotelliimme ja lähdimme treffaamaan Melbournessa asuvia kavereitamme. Syötiin hyvä illallinen loistavassa italialaisessa ravintolassa ja jälkiruuaksi haettiin maailman siisteimmät (ja maukkaimmat) Darth Vader- donitsit, joita sitten mussutettiin Federation squarella jouluvalojen loisteessa. Kuulostaa ihan hyvältä, eikö? Ongelmat alkoivatkin vasta aamulla, kun lähdettiin aamukuudelta suunnistamaan kohti lentokenttää. Odottelimme ratikkaa Elisabeth Streetin pysäkillä ja Lina jätti laukkunsa pysäkin penkille siksi aikaa kun tutkittiin ratikkareittejä. Selän kääntäminen laukulle oli huono idea, sillä se lähti hyvin nopeasti penkiltä jonkun matkaan. Ja mitäs siellä laukussa sitten oli? Lompakko, puhelin ja passi. Passin häviäminen oli siinä mielessä huono homma, että olimme tosiaan suuntaamassa kohti lentokenttää. Hobartin lento jäikin meiltä väliin, kun sen sijaan juoksentelimme konsulaatissa, poliisiasemalla ja Victoria Tramin löytötavaratoimistossa. Jos Australiassa hävittää passinsa, niin se kannattaa ehdottomasti tehdä Canberrassa, sillä Suomen suurlähetystö sijaitsee siellä. Uuden passin saisi siis lentämällä Canberraan. Passihakemuksen voi toki tehdä myös netissä Suomen poliisin sivuilla, mutta palveluun tunnistautumiseen tarvitaan pankkitunnukset ja avainlukulista oli tietenkin kähvelletyssä laukussa. Ja ihan oma juttunsa on tietysti se, miten passin saa tänne Australiaan… Tilanne on siis vähintäänkin monimutkainen, ja puhelinlaskua on tullut kerrytettyä kahdessa päivässä yli sata euroa kaiken maailman virastoihin soitellessa.

Matkablogi

Matkablogi
Eaglehawk Neck.

Matkablogi

Passin puuttumisesta huolimatta halusimme kuitenkin ehdottomasti päästä Tasmaniaan ja soitto JetStar- lentoyhtiölle paljasti, ettei Australian sisäisiin lentoihin tarvita passia lainkaan, pelkkä kopio tai kuva passista riittää. Varasimme siis paikat seuraavalle Hobartin lennolle ja stressaavan päivän jälkeen lentokoneen penkkiin istahtaminen ei ole koskaan tuntunut niin mukavalta. Tasmania näytti jo lentokoneesta aivan upealta mäkisine, vehreine maastoineen ja sinisenä välkehtivine vesineen. Antin sukulaiset Greg ja Helena asustelevat Hobartin lähellä pienessä Primrose Sands- kylässä ja saamme koko Tasmaniassa olomme ajan majailla heidän luonaan. Tämän lisäksi saamme myös lainata heidän ”The Beast”- nimellä kulkevaa lava-autoaan. Ja autoa Tasmaniassa tosiaan tarvitseekin, sillä kartalla pieneltä näyttävä saari on kooltaan 68 401 neliökilometriä ja näin ollen etäisyydetkin ovat yllättävän pitkiä. Saaren luonto on todella upeaa ja omaleimaista ja 40% saaren pinta-alasta onkin suojeltua kansallispuistoaluetta. Tarkoituksenamme on koluta kansallispuistojen luontokohteita niin paljon kuin 10 päivässä kerkeämme ja sitä varten hankimme kansallispuistopassin, jolla pääsee vierailemaan kaikissa Tasmanian kansallispuistoissa. Passi kustantaa 60 dollaria (~40€) per ajoneuvo ja on voimassa kahdeksan viikkoa. Yhden päivän passi maksaa 24 dollaria (~16€) per ajoneuvo.

Matkablogi
Seven mile beach.

Matkablogi

Onnistuimme jo kahden ensimmäisen päivän aikana ajelemaan valkoisella maantiepedollamme reilut 400 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä kruisailimme historialliseen Port Arthuriin, jonne vievän reitin varrella on muutamia hengästyttävän upeita luontokohteita. Toisena päivänä ajelimme Mount Wellingtonille ja sen jälkeen suuntasimme maistelemaan siidereitä Willie Smith’s Apple shediin. Paikallisia viinejäkin tuli testattua ja kylläpä ne maistuivatkin hyvältä! Jo näiden kahden päivän perusteella uskallamme sanoa, että Tasmaniasta on hyvällä vauhdilla tulossa meidän uusi ykköskohde tällä matkalla. Nyt vetäydytään muutamaksi päiväksi joululevolle ja sitten aloitetaan road trip Tasmanian itärannikolla. Tässä vielä vähän yksityiskohtia paikoista, joissa ollaan tähän mennessä vierailtu:

Tessellated Pavement

Tästä eroosion nakertamasta kivimuodostelmasta on vaikea uskoa, että se on täysin luonnon käsialaa. Suolavesi on vuosien saatossa erotellut kiviainesta suorakulmion mallisiksi laatoiksi ja lopputulos on aivan upea! Tessellated Pavement löytyy Convict traililta, juuri ennen Tasmanin ja Forestierin niemimaat yhdistävää Eaglehawk Neckiä.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Devil’s kitchen, Blowhole ja Tasman Arch

Nämä kaikki upeat luonnon muovaamat kalliomuodostelmat löytyvät Richmondista Port Arthuriin kulkevalta Convict Traililta. Kohteet kuuluvat Tasman National parkiin, joten kansallispuistopassin tulee olla takataskussa niillä vieraillessa.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Port Arthur

1800- luvulla brittiläinen imperiumi perusti vankisiirtoloita ympäri Australiaa. Port Arthur on niistä suurin, parhaiten säilynyt ja historiallisesti merkittävin. Väkivaltaisen ja vaiherikkaan historian omaava rauniokaupunki kertoo uskomattomia tarinoita, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Port Arthur vetää puoleensa tuhansia kävijöitä ja se onkin yksi Tasmanian suosituimmista (ellei suosituin) matkakohteista. Sisäänpääsy alueelle maksaa 39 dollaria (25€) ja lipputulot käytetään alueen kunnostamiseen. Lipun hintaan sisältyy noin 20 minuutin mittainen opastettu satama-alueen risteily, sekä opastettu kävelykierros.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Mount Wellington

1271 metriä korkea Mt. Wellington sijaitsee vain 20 minuutin päässä Tasmanian pääkaupungista, Hobartista. Huipulle voi joko reippailla pyöräillen tai kävellen, tai hurauttaa sinne autolla, niin kuin me laiskamadot tietysti teimme. Huipulta avautuu huikeat näkymät Hobartiin ja aina Bruny Islandille asti. Mt. Wellingtonilla on aina noin 10 astetta kylmempi kuin merenpinnan tasolla, joten lämmintä vaatetta kannattaa pakata mukaan. Me lähdimme liikenteeseen shortseissa ja se ei ollut fiksu idea.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Willie Smith’s Apple Shed

Tämä paikka on jokaisen siiderinlipittäjän märkä uni. Tasmaniaa ei syyttä kutsuta nimellä ’Apple Isle’, vaan saarella tosiaan kasvaa omenapuita valtoimenaan. Tästä kiitos kuuluu löytöretkeilijälle nimeltä Kapteeni William Bligh, joka aikoinaan toi saarelle omenansiemeniä. Nykyään Tasmaniasta löytyy paljon siiderintuottajia, ja Willie Smith on eräs tunnetuimmista. Willie Smith’s Apple Shed on paikkana aivan upea ja Antti saikin hävetä silmät päästään (jälleen kerran) Linan ryntäillessä ympäri tiluksia kameran suljin laulaen. Siiderien lisäksi tilan ravintolassa on tarjolla lounasta, illallista ja joinain iltoina myös live-musiikkia. Neljän siiderin maistelusetti kustansi vain 12 dollaria (~8€) ja 200 ml maistelulasitkin olivat yllättävän kookkaita. Eli rahoilleen saa hyvin vastinetta ja siiderit ovat ehkä parhaita koskaan maistamiamme.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Coal Valley -viinitila

Omenoiden lisäksi Tasmanian ilmasto on ihanteellinen viininviljelyyn ja saarelta löytyykin kymmeniä viinitiloja. Coal Valley sijaitsee Cambridgen kaupungissa noin 15 minuutin ajomatkan päässä Hobartista. Kävimme Coal Valleyssa lounaalla ja tietysti maistelemassa viinejä ajellessamme Convict trailia pitkin. Suurimman osan maistelusta teki ajokortiton Lina, jolla ei ole asiaa auton rattiin. Viinit olivat todella hyviä, mutta lounas ei ollut korkeaan hintaansa nähden kovin erikoinen. Myös täällä viinien maistelusetti irtosi kohtuulliseen 15 dollarin (~10€) hintaan.

Matkablogi