Noin 1000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva, vieläkin korkeampien vuorien ympäröimä Ella on jokaisen eräjorman ja luonnossa viihtyvän paratiisi. Ellaa ympäröivät vehreät vuoret ja niiden patikkareitit vetävät pieneen kylään runsaasti turisteja. Me teimme Ellassa kaksi patikkareissua, Little Adam’s Peakille ja Ella Rockille. Tässä postauksessa kerrotaan myös Nine Arches Bridgestä, sillä sinne pääseminen oli myös melkoinen urheilusuoritus. Kaikkia näitä reissuja yhdistivät upeat, vehreiden metsien ja teeviljelmien sekä vuorien tähdittämät maisemat.
Nine Arches Bridge
Tämä ei tosiaan ole mikään varsinainen patikkareitti, mutta tällekin reissulle kannattaa varata hyvät kengät. Reitti ei nimittäin ole ihan helpoimmasta päästä. Demodaran kylässä sijaitseva silta on varmasti yksi Sri Lankan ikonisimmista ja kuvatuimmista nähtävyyksistä. Silta vetää puoleensa uhkarohkeita turisteja, jotka keikkuvat aivan reunoilla saadakseen vaikuttavia selfieitä. Kauhulla katselimme heidän touhujaan, vaikka pitihän meidänkin sillalta tietysti kuvia saada…
Myös Nine Arches- sillalle on helppo kävellä Ellan keskustasta, eikä matkaakaan ole kuin 2,5 kilometriä. Me tosin olimme laiskoja ja otimme sillan läheisyyten tuktukin… Mutta puolustukseksemme voimme vedota siihen, että majapaikkamme oli kuuden kilometrin päässä sillasta. Tuktuk jätti meidät lähelle siltaa tien varteen, josta alkoi kivinen ja jyrkkä kinttupolku kohti siltaa. Polku on onneksi vain noin 500 metrin mittainen. Polun varrelta löytyy paikallisen perheen pyörittämä pikkukahvila, josta pääsee tiirailemaan ohi puksuttavia junia oikein aitiopaikalta. Omistajaperhe oli todella mukava. Tilasimme teet ja saimme kyytipoikana kaupan päälle tuoreella ananaksella täytetyt letut. Nam!
Little Adam’s Peak
Little Adam’s Peak on todennäköisesti Ellan suosituin patikkareitti. Reitti on helppo (mutta hapottava) ja selkeästi merkitty, joten siellä pärjää hyvin ilman opasta. Little Adam’s Peak on nimetty ”isoveljensä” Adam’s Peakin mukaan. Adam’s Peak eli Aataminhuippu on 2243 metriä korkea vuori, joka sijaitsee Nuwara Eliyassa, noin 50 kilometrin päässä Ellasta. Tälle reissulle emme uskaltautuneet, vaan tyydyimme vuoren pienempään versioon. Ja ei ollut huono valinta lainkaan, maisemat huipulta olivat nimittäin uskomattoman upeat!
Reitti Little Adam’s Peakille oli todella helppo löytää. Ellan keskustasta on reitin alkuun vain reilu kilometri ja itse reittikään ei ole paljoa pidempi. Suurin osa matkasta taitettiin päällystettyä, teeviljelmien reunustamaa tietä pitkin. Aluksi hekottelimme, että tämähän on helppo nakki, mutta kyllä ne hymyt hyytyivät siinä vaiheessa, kun päällystetty tie loppui. Sen jälkeen vuorossa olivat pitkät ja jyrkät portaat, jotka nostivat hien todella tehokkaasti pintaan. Maisemat kuitenkin palkitsivat: 1141 metriä korkean vuoren huipulta maisemat olivat henkeäsalpaavat! Näkymä viereiselle vuorelle, Ella Rockille oli upea. Huipulla meitä odotti joukko koiria, jotka olivat kaivaneet viilennyskuoppia ja osa oli löytänyt hyvän varjopaikan huipulla olevan Buddha- pyhätön alta.
Koko reissu vei meiltä noin 2-3 tuntia, mukaan lukien (monet) hengähdys- ja kuvaustauot. Alas tullessamme pysähdyimme nauttimaan kookos-passionhedelmäjuomaa suoraan kookospähkinästä. Näitä sai ostettua eräästä kojusta aivan reitin alussa. Oli muuten törkeän hyvää! Käykää ihmeessä, jos kyseiselle reitille eksytte!
Ella Rock
1319 metrin korkuisen Ella Rockin voi valloittaa niin paikallisen oppaan avustuksella kuin omin päinkin. Koska olemme pihejä, päätimme lähteä matkaan oman etevyytemme ja googlettelun avulla löytämiemme neuvojen turvin. Ella Rockille on kaikista fiksuinta suunnata heti aamusta, jotta välttää keskipäivän paahtavan auringon ja iltapäiväsateiden aikana vaanivat iilimadot. Me asetimme herätyskellon soimaan aamuseitsemältä, mutta aamupalan odottelussa (ja torkuttamisessa) meni sen verran kauan, että lähdimme matkaan vasta yhdeksän maissa. Iilimatoja varten varustauduimme puolen kilon suolapussilla. Jos lierojen päälle sirottelee suolaa, niin ne ikään kuin sulavat ja niistä jää jäljelle vain märkä läntti. Kuumuutta vastaan varustauduimme neljällä litralla vettä.
Vaellus alkoi noin kahden kilometrin kävelyllä Ellan rautatieasemalta Kithalellan rautatieasemalle. Perille ei pääse tietä pitkin, joten matkan joutui taittamaan rautatiekiskoja pitkin kävellen. Sri Lankassa junat matelevat todella hitaasti ja pitävät hirveätä kolinaa, joten harvakseltaan kulkevat junat oli helppo havaita hyvissä ajoin. Kithalellan aseman kohdalla meitä odotti lauma paikallisia miehiä, jotka ystävällisesti yrittivät ohjata meitä vaikeammalle reitille kohti vuorta. Heidän tavoitteenaan on kuitenkin vain kalastella itselleen opastettavia asiakkaita, joten jatkoimme vielä eteenpäin kohti helpompaa reittiä. Rautatieosuudesta ehjin nahoin selvittyämme kävelimme vehreiden teeplantaasien ja pienen paikallisen kylän läpi. Kylän kohdalla puihin ja kiviin alkoi ilmestyä maalattuja nuolia, jotka ohjasivat Ella Rockille. Kerran kuljimme harhaan, mutta eräs vastaantuleva turistiporukka ohjasi meidät takaisin oikealle polulle. Tästä reitti vei jättimäisen kumipuumetsän läpi, kohti viimeistä nousua kohti huippua. Huipulle saikin taapertaa todella jyrkkää ja vaikeakulkuista reittiä pitkin.
Reitti oli melkoisen raskas, mutta huipulla upeat maisemat palkitsivat kaiken sen hien ja tuskan. Huipulle ja takaisin Ellaan patikoinnissa kesti yhteensä noin viisi tuntia. Reitti on hyvin suosittu ja vastaan tuli useita muita retkeilijöitä. Turistit olivat varustautuneet viimeisen päälle retkeilyvarusteissa ja vaelluskengissä, kun taas paikalliset jolkottelivat haastavassa maastossa vain lipokkaissa ja farkuissa. Kunnon vaelluskengät saavat ison suosituksen meidänkin suunnalta.
Rahvaat rattahilla 