Tikal – muinaisen Maya- sivilisaation vaikuttava rauniokaupunki

Jo maailmanympärimatkaa kotisohvalta käsin suunnitellessa totesimme, että joitain Maya- raunioita on matkan aikana päästävä katsomaan. Arvoimme pitkään Meksikon Chichen Itzan ja Guatemalan Tikalin välillä, mutta lopulta vaakakuppi heilahti Tikalin puolelle.

Heppa käyskentelemässä Peten- järven rannalla.

Tikal on suurin Mayojen rauniokaupunki, ja olimme lukeneet sen olevan huomattavasti rauhallisempi kohde supersuosittuun Chichen Itzaan verrattuna. Lisäksi, Tikal näkyy noin 30 sekunnin ajan Star Wars Episode IV: A New Hope: ssa, joten olihan tätä elokuvahistorian kannalta tärkeää kohdetta päästävä pällistelemään.

Tikalin keskusaukio.

Matkamme kohti Tikalia alkoi Belizen San Ignaciosta, josta ajomatkaa Guatemalan puolelle on vain kaksi tuntia. Valitsimme Guatemalan puolelta tukikohdaksemme El Rematen, joka oli lähimpänä Tikalia sijaitseva kylä, josta löytyi edes jonkinlainen valikoima majoitus- ja ruokapaikkoja. Monet valitsevat tukikohdakseen Floresin, mutta koska aikataulumme oli rajallinen, valitsimme lähempänä Tikalia sijaitsevan vaihtoehdon. El Remate oli myös budjetin kannalta hyvä valinta, sillä sieltä löytyi huomattavasti huokeampia majataloja.

Lina teippaa ikkunankarmia, etteivät ötökät pääse sisään. 😀

San Ignacio on ”virallinen” lähtöpiste Tikaliin matkaaville, joten bussilippuja tai opastettua retkeä etsivän ei tarvitse etsiä kaukaa – niitä nimittäin kaupataan joka kadunkulmassa. Valmiiden retkien sijasta päädyimme (yllätys, yllätys) halvimpaan vaihtoehtoon, ja matkasimme rajalla sijaitsevaan Benque Viejoon paikallisbussilla, jonka hinta oli kahdelta hengeltä 2,30 euroa.

Matkan aikana juttelimme pitkät tovit paikallisen pojan kanssa, ja Lina sai pitää erään papparaisen pupua sylissään! Kiroamme itseämme lopun elämää siitä, ettei tästä ole yhtäkään kuvaa. Kuin siivillä vierähtäneen matkan jälkeen hyppäsimme bussin kyydistä Benque Viejossa, josta suuntasimme raja-asemalle taksilla. Perillä takseja odotti melkoinen letka, joten rinkkoja ei tarvinnut kantaa montaa metriä – ja taksin hintakin oli vain alle neljä euroa.

Rajanylitys sujui kohtuu nopeasti ja helposti ilman sen kummempia kommervenkkejä, vaikka Antti ei puhu lainkaan espanjaa, ja Linakin osaa sanoa vain ”hablo un poco de espanol”. Rajalla köyhdyimme 35 euron verran maksaessamme Belizen maastapoistumismaksun.

Restaurante El Arbolissa tuli poikettua useampaankin otteeseen – iso suositus tälle sympaattiselle pikku kuppilalle El Rematessa!

Raja-aseman jälkeen odotteli läjä Colectivoja, eli paikallisia minibusseja. Bongattuamme oikeaan suuntaan matkaavan colectivon, hyppäsimme kyytiin ja totesimme kyydissä olevan jo 12 ihmistä. Hyvin kuitenkin mahduttiin vielä sekaan! Colectivot ovat siis ihan tavallisia pakettiautoja, joihin on taiottu lisäpenkkejä – tunnelma oli usein hyvinkin tiivis, ja saimme usein pahaa silmää pölähtäessämme auton kyytiin valtavien rinkkojemme kanssa. Colectivolla matkustaminen oli niin halpaa, että emme ole kirjanneet kyytien hintoja edes budjettilaskelmiin.

Kyyti El Rematesta Tikaliin sujui niin ikään kätevästi ja halvasti colectivolla. Sisäänpääsy Tikalin kansallispuistoon kustansi 35 euroa meiltä kahdelta. Ostimme portilta kartan, joka osoittautui myöhemmin fiksuksi vedoksi, sillä puisto on aivan valtava ja eksyminen olisi ollut todennäköistä ilman karttaa. Alue oli paitsi hurjan laaja (567 neliökilometriä), myös sen verran hiljainen, että oikeaa reittiä ei olisi löytänyt turistilaumoja seuraamalla – törmäsimme koko päivän aikana noin kymmeneen ihmiseen!

Porrastreeni.

Vuonna 1979 UNESCOn maailmanperintökohteeksi listattu Tikal massiivisine temppeleineen oli henkeäsalpaavan upea ja vaikuttava. Jopa yli 70 metriä taivaita kurottelevien temppeleiden rinnalla sitä tunsi itsensä melkoisen pieneksi ja mitättömäksi. Osa temppeleistä oli osittain kasvillisuuden peittämiä – nämä luonnon valtaamat temppelit muistuttivat meitä hieman Angkor Watin raunioista.

Joidenkin temppeleiden huipulle sai kiivetä, ja puiston laajuuden käsittikin parhaiten temppeleiden huipulta tähyilemällä. Kaikista upeimmat maisemat olivat Temppeli IV: n huipulta, ja tämä on juuri se kuuluisa Star Wars- maisema. Tunnistaako joku?

We are approaching the planet Yavin. The Rebel base is on a moon on the far side. We are preparing to orbit the planet.
”Missä me ollaan?!”

Kiertelimme puistoa lähes koko sen aukioloajan verran, ja sademetsää ympäriinsä vaeltaessamme hikoilimme varmasti ainakin kokonaisen järven verran. Tälle reissulle kannattaa siis varustautua hyvillä kävelykengillä, hengittävillä vaatteilla ja hyvällä juomavesivarastolla.