Kahden ja puolen vuoden odotus alkaa olla viimein loppusuoralla, sillä lähdemme reissuun TÄNÄÄN! Tätä on odotettu jo niin pitkään, että odottamisesta, suunnittelemisesta ja haaveilemisesta on tullut elämäntapa. Vaikea uskoa, että lähtö on nyt ihan oikeasti käsillä. Edelleenkin tuntuu siltä, että olisimme lähdössä vain viikon lomamatkalle… Mutta nyt, kun ensimmäiset lentoliput on tulostettu ja täyteen ahdetut rinkat lepäilevät hotellin lattialla, on asia pikkuhiljaa alettava sisäistämään.
Siinä lepää yhteensä 29 kiloa matkatavaraa.
Viimeisen yön Jyväskylässä vietimme armaalla työpaikallamme, Solo Sokos Hotel Paviljongissa. Huoneessa meitä odotti työkavereidemme väsäämä upea läksiäislahja itse askarrellun kortin kera. Jokainen respalainen oli kirjoittanut korttiin reissuvinkkejä ja -terveisiä, erityismaininta yömies- Juhon ”Aijaijai! Hajotkaa helteeseen!” -kommentille. Aivan kuin huone itsessään ei olisi jo ollut tarpeeksi mojova yllätys, pääsimme nimittäin majoittumaan talon parhaaseen lukaaliin, saunalliseen Ultimate- sviittiin. Lämmin kiitos koko Solo Sokos Hotel Paviljongin porukalle! Meillä on varmasti maailman parhaat työkaverit. Tässä kohtaa vielä iso kiitos myös Original Sokos Hotel Alexandran kollegoille viimeviikkoisen, ”Pakoon pakkaamista”- sviittiyön järjestämisestä. ❤
Sviitistä oli hyvä tähyillä KeMut- festarialueen meininkiä.Työkavereiden väsäämä upea kortti ❤Emme välttyneet hemmottelulta edes aamiaisella, skumppalasit ja herkkulautanen kruunasivat jo ennestään upean visiitin!
Nyt, kun ollaan saatu viettää viikon sisään kaksi sviittiyötä kollegoiden järjestämänä, on meidän aika alkaa tottua reissaamisen karuun todellisuuteen, tällaista luksusta ei nimittäin ihan joka yö ole luvassa. Siitä pitää huolen heti seuraavan yön majoitus Viking Grace -laivan siivouskomeron kokoisessa hytissä autokannen alla. Reissubudjetilla on tosiaan tottuminen vähän askeettisempiin majapaikkoihin. Vaikka meillä onkin uskomattoman upeat työkaverit, niin emme voi laskea sen varaan, että he järjestäisivät meille kuohujuomat ja sviitit ihan joka maailman kolkkaan…
Työkavereiden hyvästelyn lisäksi olemme nyt muutaman päivän sisällä sanoneet heipat molempien perheille ja muille läheisille. Ikävä tulee teitä kaikkia ja vaikka itkuiltakaan ei olla vältytty, niin molempien mielet ovat täynnä jännitystä, odotusta ja intoa! Seuraavan kahdeksan kuukautta ollaan vapaita tekemään sitä, mitä halutaan ja menemään sinne, minne parhaalta tuntuu. Se on menoa nyt! Kohta päästäänkin (viimeinkin) kirjoittelemaan tunnelmia ihan reissun päältä!
Viimeiset kolme päivää olemme säntäilleet työpaikan, asunnon ja varaston väliä aamusta iltaan. Kiire ja kaaos on ollut melkoista, mutta kuin ihmeen kaupalla saimme koko asuntomme sisällön sullottua erinäisiin varastotiloihin. Rinkatkin on saatu pakattua kunnialla ja 15 kilon painorajaakaan ei ylitetty. Linalla ei ollut rinkan pakkaamisesta aikaisempaa kokemusta, mutta se olikin yllättäen suhteellisen helppo operaatio. Olemme lukeneet muista matkablogeista, millaista tuskaa ja päänvaivaa rinkan pakkaaminen on aiheuttanut. Siksi odotimmekin pakkaamista kauhunsekaisin tuntein, mutta nyt tuntuu suorastaan epäreilulta, että homma sujui niin helposti. Pakkauskuutiot auttoivat rinkan pakkaamisessa todella paljon. Voimme vannoa, että emme enää koskaan lähde reissuun ilman niitä. 😀
Viimeiset päivät ennen lähtöä vietämme Haapavedellä Antin sukulaisia (ja autoa) hyvästellen. Majoitumme Antin siskon, Päivin pyörittämässä majatalossa Villa Korkatissa. Jos joskus satut eksymään Haapavedelle, niin majoitusta ei kannata etsiä muualta. Koko majatalo on vastikään remontoitu ja uudenkarheat huoneet ovat todella upeita. Villa Korkatissa on viisi kappaletta majoitushuoneita ja tiluksilta löytyy myös tunnelmallinen pihasauna ja palju. Kyllä täällä maaseudun rauhassa kelpaa ihmisen olla!
Lähtövalmistelut ovat nyt tehty ja jännitys tiivistyy. Haapavedeltä suuntaamme vielä yhdeksi yöksi Jyväskylään ja sieltä matka jatkuu Turun kautta ruotsinlaivalla Tukholmaan ja sieltä Dubaihin. Voisi siis sanoa, että matkan vaarallisin osuus on meillä heti ensimmäisenä. Ruotsinlaiva kun on osoittautunut kohtalokkaaksi monelle kaljanhimoiselle suomalaiselle…
Viimeinen viikko Suomessa starttasi tänään! Tasan viikon päästä astelemme jo eksoottisen Ruotsin maaperällä ja siitä matka jatkuu Dubain kautta kuumaan ja kosteaan Tansaniaan. Tunnelma on tällä hetkellä odottava, sekava ja ajoittain jopa hysteerinen. Olemme olleet aivan liian laiskoja lähtövalmistelujen suhteen ja keskittäneet suurimman osan ajastamme ja energiastamme turhaan hössöttämiseen. Mutta kyllä me tässä vielä ryhdistäydytään!
Kamppeet vielä kasaan, niin päästään vaihtamaan maisemaa. Kuva Gardajärven Tremosinesta.
Mökin puuhasimme haikein mielin talviteloille jo heinäkuun loppupuolella. Toivottavasti meidän mökkilemmikit, eli tuhdissa kunnossa oleva sorsajengi selviää loppukesästä ilman meidän leipälahjuksia… Mökki saatiin tiptop- kuntoon vain muutamassa päivässä, mutta kämppä on näyttänyt viimeiset kaksi kuukautta sikalan ja kaatopaikan yhdistelmältä. Meidän pakkaaminen on ollut sitä tasoa, että laitetaan yksi tavara laatikkoon, sitten revitään hetki hiuksia päästä ja pyöritään ympäriinsä kuin päättömät kanat. Sitten laitetaan taas yksi tavara laatikkoon, jonka jälkeen istutaan sohvalle kahdeksi tunniksi voivottelemaan, että miten tämä pakkaaminen ei etene yhtään. Ja nurmikkokin on leikkaamatta. Pakkauslistankin huomasimme olevan melko puutteellinen ja esimerkiksi vaellushousut ja lämpimät aluskerrastot piti vielä käydä poistamassa xxl: n hyllyltä. Olemme odottaneet matkaa jo niin kauan, että on vaikea uskoa lähdön olevan jo ihan näillä näppäimillä. Ehkä siksi tämä lähtövalmistelujen teko onkin ollut niin kovin haastavaa.
To do- lista on onneksi muuten melko hyvällä mallilla. Kaikki tärkeimmät asiat, kuten vuokralaisten etsiminen asuntoon, sähkösopimusten ynnä muiden irtisanominen ja matkavakuutusten hankkiminen on hoidettu jo aikapäiviä sitten. Uudet, edulliset kännykkäliittymätkin hoksasimme tilata hyvissä ajoin (eli viime viikolla…).
Tällä viikolla on myös meidän molempien (toistaiseksi) viimeiset työpäivät. Niin kuin olemme aikaisemminkin maininneet, olemme molemmat hotellissa töissä. Tarkemmin sanottuna yhdessä Jyväskylän (Suomen) parhaista hotelleista, Solo Sokos Hotel Paviljongissa. Viimeiset työpäivät ovat kuluneet hyvin sekavissa tunnelmissa. Aina respan luurin pirahtaessa puhelimeen haluaisi rääkäistä ”MOI ME LÄHETÄÄN MATKALLE” tavanomaisen ”Solo Sokos Hotel Paviljonki, vastaanotossa Antti/Lina, miten voin auttaa?”- mantran sijasta. Mutta ihmeen kaupalla olemme saaneet hillittyä itsemme. Työkaverit ovat varmasti menettäneet hermonsa meidän reissuhössötykseen jo kuukausia sitten… Antti ainakin sai muutama päivä sitten ravintolan tytöiltä palautetta, että on suunnattoman ärsyttävä. Sen siitä saa, kun leveilee matkasuunnitelmilla liikaa. 😀
Viimeisiä päiviä Solon sinisissä! Kuva: Jaakko Manninen
Kaikkiahan se aina kiinnostaa, raha. Paljonko kahdeksan kuukauden maailmanympärimatkaan uppoaa kaiken kaikkiaan rahaa? Jos olisimme saaneet euron joka kerrasta, kun tätä kysytään, olisi meillä jo tuplana tähän asti kerätty matkakassa. Tätä kysymystä usein seuraa epäilevä katse ja jatkokysymys ”Miten tuo on mahdollista?”. Ilmaistahan se ei tietenkään ole, mutta se, paljonko rahaa saa menemään, riippuu täysin omista kulutustottumuksista ja mukavuudenhalusta. Me halusimme, että meidän ei tarvitse aina valita sitä halvinta mahdollista vaihtoehtoa majoitusten suhteen ja jos tuntuu, että haluaa ostaa kahvin tai kaljan, niin sitten sen saa hyvällä omallatunnolla ostaa. Me emme lähde reissuun säästämään. Nyt olemme säästäneet 2,5 vuotta ja se alkaa riittämään.
”Ota vaan Antti kalja, sitähän varten me ollaan säästetty!”
Me lähdettiin rakentamaan omaa alustavaa budjettia lukemalla useita muiden matkaajien blogeja ja tutkimalla kunkin kohdemaan hintatasoa. Alustavan reittisuunnitelman mukaan määritimme suuntaa-antavat ajat mitä viettäisimme kussakin kohteessa. Kunkin kohteen elintason mukaan määritimme itsellemme arvion kuukausibudjetista kussakin kohteessa.
Suurimmat kustannukset kumpuavat majoituksesta, ruoasta ja lennoista. Tämän lisäksi useat pienet ja vähän isommatkin hankinnat ovat vieneet osansa reissukassasta. Oma lukunsa on myös rokotus- ja lääkekustannuksilla. Skyscannerin lentohakua selaten kävimme suunnitellun reitin läpi ja määritimme lentolippuihin varattavan summan noin viiteen tuhanteen euroon yhteensä. Tämän lisäksi hommasimme reissulle pienen kannettavan tietokoneen, GoPro Hero 4: n, Sonyn pokkarikameran ja erinäisiä varusteita näihin. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässäpä meidän alustava budjetti kaavioina.
Arvio Budjetin jakautumisesta
Kaavio sen jo kertoo, että majoittuminen tulee syömään suurimman osan reissubudjetista, mutta näinhän se on täällä kotonakin asumisessa. Tämän lisäksi reilu kolmannes tulee menemään syömiseen, liikkumiseen ja tekemiseen. Ennen matkaa yksi neljännes on jo melkeinpä kokonaan tuhlattu, eli osa lennoista on jo ostettu, hankinnat hankittu, rokotukset otettu ja lääkkeet hommattu. Nämä luvut ovat hyvin karkeita arvioita vielä tällä hetkellä. Eihän sitä vielä tiedä miten me innostutaan törsäämään.
Budjetti kohteittain
Australia ja Uusi-Seelanti yhdessä syövät suurimman osan, huimat 28 prosenttia kaikkiin maihin yhteensä varatusta kassasta. Näissä maissa elintaso on tietysti reilusti korkeampi kuin esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ja sen lisäksi meidän ohjelma näissä maissa ei ole ihan halvimmista päästä. Australian kohdalla budjettimme alkaa olla jo tässä vaiheessa lähes tapissa, kiitos Whitsundays- purjehdusretken sekä Yarra Valley -viinitilaretken. Leijonanosan budjetista haukkaa myös majoitus; Australiassa on kallista. Näin ollen me eletäänkin Ausseissa varmaan pussikeitoilla ja mäkkärin euron (tai siis dollarin) juustoilla. Muuhun ei yksinkertaisesti ole enää rahaa! 😀 Vinkkinä Australiaan joulu-tammikuussa matkaaville: retket ja majapaikat kannattaa todellakin varata aikaisin. Saimme nimittäin viimeiset paikat Whitsundays- purjehdusretkelle, vaikka siihen on vielä viisi kuukautta aikaa. Muutama muukin turisti ilmeisesti Australiassa noihin aikoihin.
Delfiinien bongailusta joutuu maksamaan pitkän pennin.
Uudessa-Seelannissa meillä on varattuna matkailuauto, joka kustantaa 1530 euroa 15 vuorokaudelta. Lisäksi omat kustannukset tulevat bensasta, leirintäpaikkamaksuista yms. Myös Uuteen-Seelantiin suuntaamme sesonkiaikana, joten matkailuauto tuli myös varattua noin puoli vuotta ennen lähtöä.
Tansaniassa ison osan budjetista syö neljän päivän ja kolmen yön safari Mikumi National Parkissa. Safarille löysimme kuitenkin lompakolle ystävällisen budjettivaihtoehdon, jolle jäi hintaa 560 dollaria henkeä kohden. Vaikka se saattaa kuulostaa kalliilta, niin se oli ehdottomasti edullisin ja ennen kaikkea hinta-laatusuhteeltaan paras, mitä löysimme. Safariretki sisältää kyydit, safarin, majoitukset, ruoat ja vaelluksen Udzungwa-vuorille.
Galapagos-saarille meno ei ole halpaa. Pelkät lennot Ecuadorin pääkaupungista Quitosta maksavat 300-350 euroa hengeltä. Tämän lisäksi me olemme varanneet reilu 1500€ rahaa Galapagos-saarten risteilyä varten, sillä se on ainut keino päästä kunnolla kiertämään saaria ja tutustumaan saarten ihmeelliseen luontoon.
Muihin maihin meillä ei ole tiedossa toistaiseksi mitään yhtä isoja tai kalliita suunnitelmia kuin yllä olevissa.
Siinä on dollari poikineen.
Oma lisänsä reissubudjettiin piti lisätä innostuttuamme laitesukelluksesta. Kävimme laitesukelluskokeilussa ja sen jälkeen innostuimme suorittamaan koko laitesukelluksen peruskurssin (Kiitos Smartum-liikuntaseteleiden, kurssin sai käytännössä puoleen hintaan eli noin 250 euroa). Pitkin reissua olemme sellaisten vesistöjen äärellä, että meidän oli ihan pakko lisätä jälkikäteen 2000 euroa koko reissulle sukellusretkiä varten.
Kaiken lisäksi sitä joutuu vielä miettimään kotiinpaluuta ennen kuin reissulle on edes lähdetty ja sen vuoksi olemmekin lisänneet budjettiin 2000 euroa kotiinpaluuta varten. Siinä kuitenkin hetki vierähtää ennen kuin palkkatulot alkavat jälleen juosta.
Saa siis nähdä miten hyvin pysytään budjetissa ja missä kohtaan tulee suurimmat yllätykset. Onneksi me ollaan saatu säästöön muutama lantti ylimääräistä, joten ihan pennintarkasti tätä budjettia ei tarvitse noudattaa. Lina haluaisikin varata joka kohteesta kaikista ökyimmät majoituspaikat ja Antti toppuuttelee vieressä, että muistappa budjetti!
Niin. Mitä sitä pitäisi ottaa mukaan kahdeksan kuukauden mittaiselle reissulle? Normaalisti pakkaamme (tai ainakin Lina pakkaa) reissuille sillä asenteella, että vaatekertaa voi vaihtaa ainakin kolme kertaa päivässä ja myös koko kylpyhuoneen lähes lattiasta kattoon täyttävä puteliarmeija matkaa mukana. Nyt, kun joutuu itse toimimaan rinkkansa kuormajuhtana, on sanomattakin selvää, että tällainen peli ei vetele. Maailmanympärimatkalle pakatessa tärkeintä on karsiminen. Mitään turhaa ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä kantaa mukana.
Pitkään reissuun lähtiessä pakkaamista on hyvä harjoitella, eikä jättää urakkaa viimeiseen iltaan. Homma ei nimittäin ole ihan helppo!
Matkalle Lina suuntaa Fjord Nansenin 75+10 litran rinkan kanssa. Antti taas kanniskelee North Icen 75+10 litran rinkkaa, joka on hyväksi todettu vuosien aikana. Rinkkojen lisäksi meillä molemmilla on mukana 20 litran päiväreput. Meidän kummankaan rinkat eivät ole mitään kaunistuksia, tärkeimmät valintakriteerit olivatkin koko ja mukavuus. Molempien rinkoissa on kätevyyden nimissä yksi tarvittaessa kahteen osaan jaettava säilytysosasto, jotta tavaroita ei tarvitse penkoa miljoonasta eri pikkutaskusta.
Pakkausurakkaa helpottamaan hankimme erillisiä pakkauspusseja. Pusseihin on helppo jaotella esimerkiksi sukat ja alusvaatteet, yläosat ja alaosat. Näin koko rinkkaa ei tarvitse leväyttää majapaikan lattialle yhtä tiettyä sukkaa metsästäessä. Pusseissa on kätevää myös se, että niiden sisällön näkee ulkoapäin. Lämmin suositus näille!
Rinkan sisältöön vaikuttaa suuresti matkakohteet ja niissä vallitsevat olosuhteet. Me pyrimme valitsemaan matkan kohteet siten, että menisimme joka paikkaan kesäaikaan. Näin ollen toppakamppeet saavat jäädä varastoon pölyyntymään. Annapurna- vaelluksella sääolosuhteet saattavat kuitenkin yllättää ja lämpötila voi jopa pudota pakkasen puolelle. Lähinnä tätä varten meillä on myös lämpöisempää vaatetta, kuten aluskerrastoa ja fleecepaitaa mukana.
Alla lista meidän molempien meidän molempien matkalle lähtevistä tavaroista. Rinkkoja ei ole vielä punnittu, mutta painoa ei saisi olla enemmän kuin 15 kiloa, jotta ei jouduta maksamaan ylipainosta lennoilla. Saa nähdä miten meidän käy…
Mutta mitä tuumaatte, onko tässä kaikki tarpeellinen? Vai onko joukossa jopa turhaa tavaraa?
Yhteiset kamppeet
Dokumentit
Passit ja kopiot passeista
Matkavakuutuskortit
Kansainvälinen ajokortti
Rokotustodistukset
Käteistä (USD ja Tansanian šillinkejä)
Pankin avainlukulistat
Ensimmäiset lentoliput, sekä lauttaliput Sansibar- Dar Es Salaam- Sansibar
Rahvaat rattahilla 