Halusimme tehdä Maafushilta lyhyen reissun jollekin toiselle paikalliselle saarelle. Ensin varasimme majapaikan Maafushin lähellä olevalta Guraidhoon saarelta. Myöhemmin saimme kuulla usealta paikalliselta, että siellä turistit ovat yhtä tervetulleita kuin rutto konsanaan. Luimmekin muutamasta blogista, että saarella tykätään harrastaa turistihuijauksia. Tämän lisäksi kuulimme, että saaren Bikini beachin käytöstä peritään maksu. Tämä oli meille viimeinen pisara, joten peruimme majoituksen Guraidhoolta. Seuraavaksi varasimme huoneen pieneltä Gulhin saarelta, mutta lopulta päädyimme perumaan senkin. Pääsimme tutustumaan saareen pikaisesti erään sukellusretken aikana ja totesimme sen olevan hieman liian seesteinen jopa meidän eläköityneeseen makuumme. Saarella ei ollut käytännössä mitään upeaa rantaa lukuunottamatta. Lopulta saimme kuulla tarunhohtoisesta ja uskomattoman kauniin rannan omaavasta Fulidhoon saaresta. Saarta kehuttiin monen paikallisen toimesta ja sen lisäksi sijainti täysin toisella atollilla houkutteli meitä. Tässä on muuten hyvä esimerkki siitä, miten hyvin organisoitua meidän matkan suunnittelu on. 😀 Ensin keksitään joku kuningasidea, innostutaan siitä kuin lapset karkkikaupassa, ei oteta asioista yhtään selvää, varataan ja sitten perutaan.
Fulidhoolle kulkee paikallinen lautta Maafushilta kolme kertaa viikossa, sunnuntaisin, tiistaisin ja torstaisin. Lautta lähtee satamasta klo 11.30 ja matka kestää merenkäynnistä riippuen noin kaksi tuntia. Hintaa tälle rpätkälle tulee 53 rufiyaa henkilöltä, eli noin kolme euroa. Heti veneeseen istuuduttuamme törmäsimme suomalaiseen pariskuntaan, jotka sattumoisin olivat myös Jyväskylästä kotoisin! Kyllä on pieni maailma, kun ensimmäiset suomalaiset, joihin tutustumme matkalla, ovat samasta kaupungista. Yhteisiä tuttujakin löytyi tietenkin läjäpäin. Hekin olivat hyvin samanlaisella reissulla kuin me ja ehkäpä törmätäänkin heihin uudestaan Uudessa-Seelannissa ensi vuonna. Lauttamatka itsessään oli alusta loppuun enemmän tai vähemmän rytkytystä heikohkon sään vuoksi. Hieman jännitti, että pysyykö se sillipurkki pinnalla. Mutta kun katsoimme, kuinka paikalliset nuokkuivat päät polvissa ja vähät välittivät aalloista, niin osattiin itsekin hieman rentoutua. Lopulta matka sujui yllättävän nopeasti ja olikin mukava jutella ja vaihtaa reissukuulumisia uusien tuttavuuksien kanssa.
Paikallisten suosima lomanviettopaikka Fulidhoo sijaitsee haistaan tunnetulla Vaavu atollilla 29 kilometriä Maafushilta. Fulidhoo on Maafushia pienempi niin pinta-alaltaa kuin asukasluvultaankin. Saari on vain 200 leveä ja 600 metriä pitkä. Saaren kokoa kuvastaa hyvin se, että kun seisoimme saaren keskellä, niin meren näki joka suunnasta. Asukkaita siellä on vaivaiset 500 ja kaikki ovat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen. Yksi paikallinen herra voivotteli sitä, kuinka vaikeaa on löytää vaimoa ja omakin piti exportata intiasta. Maafushin hotellimme Lily Restin työntekijä kertoi, että Maafushin asukkaat ovat käytännössä kaikki kolmesta eri perheestä lähtöisin, jos ei siis lasketa vierastyöläisiä. Onkohan Fulidhoon kaikki asukkaat samasta perheestä….
Ensivaikutelma ”satamaan” saavuttaessa oli kyllä kieltämättä kaiken hehkutuksensa arvoinen. Satama itsessään on vain pieni puinen laituri, johon mahtuu yksi vene kerrallaan. Ranta sataman ympärillä oli kuin suoraan postikortista. Turkoosi meri, valkoinen hiekka ja tuulessa huojuvat palmupuut. Saari näytti vielä upeammalta kuin Maafushi. Paikasta näki heti, että se on huomattavasti kehittymättömämpi kuin Maafushi. Saaren keskellä oli vielä jätetty tilaa metsälle, eikä rakennuksia ollut läheskään niin paljon. Ja hyvä niin, rauhaa ja hiljaisuutta me lähdettiin saarelta etsimäänkin. Vastassa meitä oli muutama majapaikan isäntä kottikärryineen. Turisteja oli meidän lisäksemme kourallinen, noin 8-10 kappaletta. Nostimme liian painavat rinkkamme kärryihin ja lähdimme lampsimaan majatalomme isännän perässä kohti uutta kotiamme. Majapaikka järjestyi meille näppärästi Lily Restin työntekijän toimesta. Hänen setänsä pyörittää saarella La Perla- nimistä majataloa, josta saimme huoneen hintaan 40 dollaria yöltä. Huoneemme oli hieman askeettinen, mutta toimiva. Ilmastointi pelasi (vähän liiankin hyvin), suihkusta tuli lämmintä vettä ja tallelokerokin löytyi. Lisäksi sänky oli mukava ja läpäisi Linan ludetarkastuksen.
Leväytettyämme kaikki tavaramme huoneen lattialle, lähdimme vaappumaan kohti runsain ylistyssanoin kehuttua Bikini Beachia. Mukaan nappasimme snorklausvälineet, sillä kuulimme saaren omaavan upean koralliriutan. Meillä oli odotukset ehkä hieman liian taivaissa, sillä rannalla meitä odotti pienoinen pettymys. Ranta oli huonosti hoidettu ja sotkuinen, täysin erilainen kuin sataman edustalla oleva paikallisten ranta, joka oli aivan upea. Tunnelmaa laski entisestään rantaa ympäröivät rakennustyömaat. Aivan rannan vieressä oli rakenteilla muutama hotelli, sekä jalkapallokenttä. Jonkinlainen rakennustelinettä muistuttava hökötys oli nakattu rantaveteen ruostumaan ja puoliksi purettu laituri oli jätetty rannalle maisemaa pilaamaan. Lisäksi rannan ympäriltä oli selvästi kaadettu paljon puita, minkä takia se ei ollut lainkaan suojaisa. Tajusimme hyvin nopeasti, että kuulemamme kehut koskivat nimenomaan paikallisten rantaa, eikä Bikini beachia. Myös paljon kehuttu koralliriutta taitaa sijaita siellä, sillä Bikini beachilla ei nähtävissä ollut kuin kuollutta korallia. Olisimme toki voineet mennä sinnekin uimaan, mutta siellä polvien ja olkapäiden tulisi olla Saria- lain mukaisesti peitettynä myös uidessa.
Seuraavana päivänä osallistuimme lautalla tapaamiemme Elsan & Samulin kanssa Shark point- snorklausretkelle. Tämän retken kohdalla Shark pointilla tarkoitettiin sitä, että snorklaus tapahtuu Fulidhoon läheisyydessä sijaitsevalla resort- saarella, jossa haita ruokitaan päivittäin. Retkellä on siis 100% takuu nähdä haita. Olemme aina pitäneet tämäntyyppisiä retkiä hieman epäilyttävinä, sillä villieläinten elämään sekaantuminen ei mielestämme ole hyvä asia. Päivittäisellä ruokinnalla haista tehdään ihmisistä riippuvaisia ja näin ne menettävät kykynsä pärjätä omillaan luonnossa. Ja auta armias, jos ruokinta joskus lopetetaan! Silloin aggression kohteena on hyvin todennäköisesti ruokkiva käsi, eli ihminen. Puntaroimme näitä asioita kovasti, mutta päätimme silti osallistua retkelle kokemuksen vuoksi. Elsan & Samulin majapaikan isäntä järjesti retken meille neljälle hintaan 90 dollaria. Hintaan sisältyi haisnorklauksen lisäksi vierailu Coral Garden- riutalla.
Matelimme jollakin kalastuslautan tapaisella paatilla resortin laiturin läheisyyteen juuri ennen ruokinta-aikaa ja siellä hait jo odottelivatkin sankoin joukoin. Ne tiesivät tasan tarkkaan saavansa pian mahansa täyteen. Laiturilla oli pällisteleviä resortin asukkaita vähintään yhtä paljon kuin haita vedessä. Snorklaajia oli paikalla niin paljon, että merenpinta näytti lähinnä ihmiskeitolta. Hyppäsimme veteen ja pinnan alla odotti aikamoinen näky. Haita ja isoja kaloja oli paikalla laumoittain! Hetken joutui harkitsemaan, että uskaltaako niiden sekaan edes jäädä. Onneksi olimme ennen retkeä googlanneet, että tällä kyseisellä hailajilla ei ole hampaita. Lomakiloja on tullut kerättyä sen verran, että tuskin ne saisivat meitä kokonaisina nielaistua. Kyseinen hailaji on nimeltään nurse shark (ei löydetty käännöstä) ja ne eivät ole luonteeltaan aggressiivisia. Mutta helpon ruuan perässä paikalle saapuu läjäpäin myös mustia, häijyn näköisiä ja kooltaan noin metrin mittaisia kaloja. Nämä kaverit omistavat hampaat ja niistä kannattaa pysytellä hieman kauempana. Ruokinta-aikaan niille kuulemma maistuvat turistien merenpohjaan vahingossa tiputetut GoPro:t, sekä snorkkelit ja räpylät. Hait pysyttelivät visusti pohjassa snorklaajilta turvassa, mutta nämä kalat tulivat todella lähelle. Siinä vaiheessa, kun laiturilta alettiin viskoa kalan raatoja, hait hyökkäsivät apinaraivolla syömään ja mustat kalat yrittivät epätoivoisesti päästä osingoille. Noin puoli tuntia snorklattuamme huidoimme veneen kipparin noutamaan meidät pois. Haisnorklausta voi kuvailla vain yhdellä sanalla, se oli hullua. Koko ohjelmanumero on järjestetty ainoastaan turistien viihteeksi ja meitä kaduttaa, että osallistuimme tällaisen toiminnan tukemiseen.
Haiden seasta selvittyämme suuntasimme Coral Garden- riutalle. Riutta oli suruksemme täysin kuollut, kuten edellisessä postauksessamme mainittiinkin. Bongasimme muutamia kalaparvia ja ennen veteen hyppäämistä veneemme ohi uiskenteli merikilpikonna aivan pinnassa. Emme kovassa merenkäynnissä viitsineet jäädä katselemaan masentavan harmaata riuttaa kuin noin 20 minuutiksi. Kyseinen retki ei siis ollut kauhean onnistunut, joten ainakaan sen perusteella emme voi kehua Fulidhoota snorklauskohteena. Vaavu Atoll on kuitenkin sen verran tunnettu sukellus- ja snorklauskohde, että jos lompakon täytettä vain riittää, niin sen vedenalainen elämä ei varmasti jätä kylmäksi.
Fulidhoo oli todella rauhallinen, saarella oli lisäksemme noin kymmenkunta turistia. Tällä hetkellä saarella on vain muutamia majataloja, mutta paikallisten mukaan rannan läheisyyteen on rakenteilla kolme 35 huoneen hotellia ja lisäksi joitain guest houseja. Näin isoa turistimäärää palvelemaan saarelle joudutaan rakentamaan myös lisää muita palveluja. Fulidhoon kaksi kahvilaa, yksi ravintola ja muutama kauppa eivät riitä palvelemaan kasvavia turistimääriä. Tällä hetkellä voisi kuvitella, että juurikin se mielikuva rauhallisesta ja eristäytyneestä paratiisisaaresta on Fulidhoon matkailuvaltti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että paikallisten suuruudenhulluus rakennusprojekteissa tulee syömään tämän valttikortin kokonaan. Mikäli Fulidhoosta tulee Maafushin pienoisversio, niin on vaikea kuvitella, että kovin moni jaksaa nähdä vaivaa sinne pääsemiseksi. Siinähän käy helposti niin, että kun saari on täyteen rakennettu niin hotellit ammottavatkin tyhjyyttään… Tällä hetkellä Fulidhoo on myös hieman kalliimpi kuin Maafushi, sillä se sijaitsee jo yli 50 kilometrin päästä Malesta, mistä kaikki hyödykkeet sinne laivoilla kuljetetaan. Harmiksemme saarella oli vain yksi sukelluskeskus, joka oli hinnoitellut itsensä ulos meidän budjetista: yksi sukellus olisi maksanut tuplasti siihen nähden mitä se maksoi Maafushilla. Myös kaikki snorklausretket olivat neljänneksen kalliimpia kuin Maafushilla.
Matkailijoille suunnatut palvelut ovat vielä hyvin lapsenkengissä, mutta se toisaalta on tällä hetkellä vain hyvä asia. Käteistä, dollareita tai rufiiyoita, kun muistaa raahata mukanaan reilusti, niin saa ostettua kaiken tarvitsemansa. Kortit eivät ainakaan meillä käyneet maksuvälineenä missään muualla kuin majatalossamme, vaikka esimerkiksi eräs ruokakauppa kovasti mainostikin hyväksyvänsä luottokortit… Mikäli rahaa on käytössä reilusti ja tykkää sukeltaa, snorklata tai osallistua kalastusretkille, niin Fulidhoolla varmasti viihtyy useammankin päivän. Mikäli budjetti on rajallinen, niin saareen kerkeää kyllästyä nopeasti. Oli mukavaa käydä tutustumassa toiseenkin paikalliseen saareen, mutta kahden päivän jälkeen odotimme jo innolla pääsevämme takaisin Maafushille.
Rahvaat rattahilla 