majoitus – Rahvaat rattahilla

Laiskanpulskeaa rantaelämää Sansibarilla

11 syyskuun, 201714 syyskuun, 20172 kommenttia

Viimeisen viikon olemme viettäneet Sansibarin paritiisirannoilla löhöten. Matka Sansibarille oli pitkä(veteinen) ja uuvuttava. Se alkoi seitsemän tunnin istuskelulla kuumassa safarijeepissä ja jatkui kahden tunnin lauttamatkalla ja siitä vielä tunnin taksimatkalla. Sansibarilla agendaamme kuului täydellinen joutenolo; nukkuminen, syöminen ja rannalla lojuminen. Mahtui kaiken makoilun sekaan kaksi snorklausretkeäkin. Sansibar tarjosi oivat puitteet tähän kaikkeen, hiekka on valkoisinta, mitä olemme koskaan nähneet ja turkoosi merivesi on uskomattoman kirkasta. Ja vaikka sääennusta lupasi joka päivälle sadetta, sitä ei ole onneksi tullut kertaakaan. Sen sijaan aurinko on porottanut aamusta iltaan.

maailmanympärimatka blogi — Meritähti Jambiani Beachin edustalla olevalla riutalla.

Ensimmäiset neljä päivää meillä oli tukikohtana Bwejuu- nimisessä kylässä sijaitseva Twisted Palms Lodge. Koko paikka oli nimensä mukaisesti hieman vinksallaan, onneksi kuitenkin hyvällä tavalla. Bungalowimme sijainti oli mainio; aivan rannalla. Kuistiltamme käveli rantaveteen noin 10 askelta. Palkkien varaan veden päälle rakennettu ravintola ja vastaanottotiski olivat vielä lähempänä. Paikasta A paikkaan B siirtymiset eivät siis vaatineet kovin suuria fyysisiä ponnisteluja. Paikka oli kaikessa spartalaisuudessaan kaukana perinteisestä luksuksesta, paikat olivat sieltä täältä hieman rempallaan sekä esimerkiksi wifin ja sähkön toimiminen oli välillä arpapeliä. Mutta meille se oli täydellinen kohde rentoutumiseen. Sijainti oli todella rauhallinen, eikä se onneksi ollut kaupustelijoiden reviirillä.

Valitsimme Twisted Palmsin ylitsevuotavien Tripadvisor- arvioiden perusteella. Ainoa asia, mistä paikka sai moitteita, oli Bwejuun rannalla vallitseva voimakas vuorovesi-ilmiö. Porukka voivotteli, että rantaviiva katoaa kilometrien päähän. Kummastelimme ensinnäkin sitä, että minkä takia normaalista luonnonilmiöstä valitetaan majapaikalle ja toisekseen sitä, että voiko laskuvesi tosiaan viedä veden niin kauas rannasta. Paikan päälle päästyämme havaitsimme, että kyllä se voi. Ranta lähti karkaamaan horisonttia kohti noin 10 maissa aamulla ja teki paluun vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Sama koskee Bwejuun lisäksi koko Sansibarin itärannikkoa. Näin ollen meressä pulikoinnista ei kannata haaveilla keskipäivän paahtavimman auringon aikaan, ranta ei ole silloin yksinkertaisesti paikalla. Vuoroveden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat vuodenajasta ja esimerkiksi kuun liikkeistä riippuen. Olimme Bwejuussa täydenkuun aikaan ja silloin ilmiö oli selvästi voimakkaampi. Laskuvesi ei onneksi haitannut löhöämistämme, sillä Twisted Palmsiin oli juuri ennen saapumistamme rakennettu uima-allas. Aamupäivät makoilimme altaalla ja meren palattua siirryimme rannalle.

Loppuviikoksi suunnistimme reilun 10 kilometrin päähän Jambiani Beachille. Matkaohjelma koostui samoista aktiviteeteista kuin alkuviikostakin, eli ahterit pysyivät tiukasti aurinkotuoleissa. Jambianin ranta oli vieläkin upeampi kuin Bwejuussa. Bwejuun rannalle kerääntyi todella paljon levää, joka hieman häiritsi täydellistä postikorttimaisemaa. Jambianissa sen sijaan harrastetaan merilevän viljelyä, joka vähentää rannalle huuhtoutuvan levän määrää huomattavasti ja ranta pysyy siistimpänä. Merilevä on yksi Sansibarin tärkeimmistä vientituotteista ja levän viljely tuo etenkin paikallisille naisille lisätienestiä.

Jambianin ranta oli paitsi kauniimpi kuin Bwejuun ranta, myös vilkkaampi. Ravintoloita ja baareja on ripoteltu pitkin rantaa ja kaupustelevia Masai- heimolaisia pörräsi kauppaamassa tuotteitaan. Vaihtoehdot etenkin ravintoloiden suhteen olivat erittäin tervetulleita, Twisted Palmsin murkinat alkoivat tulla pikkuhiljaa jo korvista ulos. Bongasimme Jambianin kylässä hortoillessamme Chez Hassan- nimisen, paikallisen perheen pyörittämän ravintolan, jota emme voi kuin suositella. Meidät otettiin vastaan hohtavan iloisilla Pepsodent- hymyillä ja pöydässä käytiin kolmesti kysymässä kuulumiasiamme jo ennen ruoan tilaamista. Murkinaa saapui valmistamaan koko perhe ja lopputuloksena pöytään kannettiin todella tuoksuvat ja maistuvat annokset paikallista ruokaa. Myös majapaikkamme Uhuru Beach Hotel omaa erittäin hyvän ravintolan, jossa on päivittäin vaihtuva lounas- ja illallislista. Etenkin merenelävät ovat olleet erittäin maistuvia, ainakin Antin mielestä. Nirso Lina ei ole uskaltanut niihin koskea…

maailmanymärimatka blogi — Uhuru Beachin aamiaisella sai ihailla merimaisemia.

Sansibar oli upeine rantoineen (ja snorklauskohteineen!) ja ystävällisine ihmisineen todella rentouttava ja mainio lomakohde. Hakuna Matata- meininki on todella tarttuvaa ja vaikka täällä esimerkiksi ravintoloissa saa hiljaisinakin iltoina odotella murkinaa toista tuntia, ei siitä tule vedettyä herneitä nenään. Täällä ei nimittäin ole kiire mihinkään. Matkamme ensimmäisellä viikolla tuli ravattua jatkuvasti paikasta toiseen, mutta Sansibarilla saimme rentoutua ja ladata akkuja oikein olan takaa.

Tänään siirrymme yhdeksi yöksi takaisin Stone Towniin, lentokentän lähellä sijaitsevaan majapaikkaan. Huomenna edessä on lähes vuorokauden mittainen matkustusrupeama Muscatin ja Dubain kautta Sri Lankaan! Palaillaan siis asiaan täysin erilaisista maisemista. 🙂

Ensikosketus Sansibariin

31 elokuun, 201714 syyskuun, 2017Jätä kommentti

Jambo! eli terve! Sansibarista! Ensivaikutelma oli hyvin kaukana siitä paratiisisaaresta, mikä mielikuva molemmilla oli ennen tänne saapumista. Lentokenttä oli pieni ja nuhruinen, laukutkin tuotiin keskelle ”terminaalia” yhteen isoon kasaan, sillä laukkuhihnaa ei ollut laisinkaan. Vaikka lentokenttä olikin hieman nuhjuinen, oli viisuminhakuprosessi yllättävän helppo. Ensin täyteltiin parit lomakkeet, joissa kyseltiin kaikkea mahdollista aina siviilisäädystä ammattiin. Sen jälkeen jonotettiin maksutiskille, jossa viisumista maksettiin 50 dollaria henkilöltä, seuraavaksi jonoteltiin toiselle tiskille, jossa kuvattiin sormenjäljet ja hymyiltiin kameralle. Siitä siirryttiin kolmannelle tiskille, josta saatiin viisumit ja passit käteen ja homma oli sillä selvä.

maailmanympärimatka — Rantamaisemaa Stone Townissa.

Lentokentällä meitä vastassa piti olla majapaikkamme järjestämä kuski, mutta hemmoa ei näkynytkään missään. Ennen saarelle tuloa olimme lukeneet kauhutarinoita pimeistä takseista, jotka ryöstelevät tietämättömiä turisteja. Olikin melkoisen jännittävää, kun tusina yltiöpäisen ystävällisiä taksikuskeja tulivat tarjoamaan meille palveluksiaan. Lopulta pääsimme kuitenkin turvallisesti perille majapaikkaamme Stone Townissa.

Majapaikkanamme täällä on Zenji Hotel, jonka bongasimme booking.comista loistavien arvioiden perusteella. Yö täällä kustantaa 50 dollaria huoneelta jaetulla kylpyhuoneella. Hotelliin saavuttaessa mielialamme kohosivat äärimmäisen ystävällisen ja lämpimän vastaanoton myötä. Siinä vaiheessa, kun meille esiteltiin huoneemme, olimme aivan myytyjä. Paikka tosiaan on kaikkien ylistävien palautteiden arvoinen. Aiemmin mainitsemamme kuskin ohari johtuikin pienestä ymmärrysvirheestä. Olivat käsittäneet, että tarvitsemme kyydin yhdeltä yöllä eikä päivällä. Mutta sattuuhan näitä.

Stone Town itsessään on melkoinen sekametelisoppa sokkeloisine kujineen ja tyrkyttävine kauppiaineen. Olemmekin jo useaan otteeseen eksyneet labyrinttimäisille sivukaduille ja paikallisten kaaottisille markkinoille. Myös hajujen kirjo on ollut erittäin mielenkiinoista, aina suitsukkeista sontaan. Vaikkakin alku täällä oli jännittävä ja jopa pienoinen kulttuurishokki pukkasi päälle, niin olemme alkaneet tottua kaaokseen. Ja jopa hieman pitämään siitä. Ihmiset ovat täällä hieman päällekäyviä, mutta lähes poikkeuksetta todella ystävällisiä.

Parasta Stone Townissa on ollut retki Prison Islandille. Prison Island on pikkuinen, vain alle kilometrin mittainen saari Sansibarin edustalla. Saaren nimi, Prison Island, juontaa juurensa 1800- luvulle, jolloin saarella pidettiin kapinallisia orjia ennen heidän myymistään orjakauppiaille. Nykyään saari on paljon iloisempi paikka, sillä siellä asustelee 158 jättiläiskilpikonnaa. Huristelimme saarelle erittäin huteran oloisella paatilla kahden paikallisen oppaan kanssa. Saarella pääsimme syöttämään ja taputtelemaan valtavia konnia, joskin touhusta jäi hieman kyseenalainen tunne. Meillä oli alun perin saaresta sellainen kuva, että konnat vaeltavat siellä vapaana. Tosiasiassa ne olivat niiden määrään ja kokoon nähden melko pienessä aitauksessa, jossa niitä kuvattiin ja lääpittiin jatkuvasti satojen turistien toimesta. Vaikuttaa siltä, että kaikki eläimiin liittyvät retket ovat aina tavalla tai toisella hieman hämärää toimintaa. Konnien ihailun jälkeen pääsimme snorklaamaan kristallinkirkkaaseen meriveteen ja ihailemaan värikkäitä kaloja sekä koralleja. Saimme kaverin eräästä todella uteliaasta klovnikalasta, joka tuli nuuskimaan meitä aivan lähietäisyydeltä. Parin tunnin polskimisen jälkeen hyppäsimme ”Hakuna matata”- nimiseen paattiimme ja suuntasimme takaisin kohti rantaa.

maailmanympärimatka

Leijonakuninkaasta tuttu ”Hakuna matata”, eli ”ei huolia” on paikallisten motto. Ja sen todella huomaa niin hyvässä kuin pahassakin. Porukka on sen verran letkeää, että asioiden hoitaminen saattaa olla toisinaan hankalaa. Olimme varanneet liput lautalle, jonka oli määrä kuljettaa meidän Dar Es Salaamiin safariretkeämme varten. Mutta kun lopulta löysimme lipputoimiston kymmenien kujamiesten avustuksella, niin selvisikin, että kyseistä lauttavuoroa ei ajeta. Samalle päivälle osui meille tuntemattomaksi jäänyt muslimien pyhäpäivä, jonka vuoksi vuoro oli peruttu. Tätä seurasi pienoinen hätä ja paniikki, mutta ongelma ratkaistiin lyömällä dollareita suunniteltua enemmän tiskiin; ostimme lauttamatkan tilalle budjettiin nähden liian kalliit lennot Dar Es Salaamiin. 20 minuutin lennot kustansivat 188 dollaria kahdelta, kun taas lauttamatka olisi ollut 70 dollaria yhteensä. Mutta pääasia, että Tansanian odotetuin osuus, eli safari saatiin pelastettua.

Toivottavasti ensi yönä tien vastakkaisella puolella ei tehdä metallitöitä kolmeen asti yöllä, niin kuin edellisyönä, vaan saamme nukkua ensimmäiset kunnon yöunet sitten Jyväskylästä lähdön jälkeen. Tähän mennessä kaikki yöunet ovat jääneet vajaiksi ja univelkaa alkaa olla molemmilla. Tosin herätys on huomenna jo kuudelta aamulla lennolle Dar Es Salaamiin ja sieltä kohti Mikumin kansallispuistoa. Safarin jälkeen palaamme takaisin Sansibarille ja sen jälkeen vain lojumme rannalla viikon putkeen.

Päivä Dubaissa

30 elokuun, 201714 syyskuun, 20172 kommenttia

Vietimme Dubaissa ainoastaan yhden päivän ja kaksi puolikasta yötä. Saavuimme Dubaihin kolmelta yöllä ja seuraavan aamun lento Tansaniaan lähti jo kuudelta. Yöunien kannalta varsin ihanteelliset lentoajat siis. Alun perin tarkoitus oli viipyä hieman pidempään, mutta piheys iski. Lennot olivat kaikista halvimmat juuri peräkkäisinä päivinä. Toisaalta Dubai ei kuitenkaan ollut kummankaan himotuimpien kohteiden listalla, joten tämä ei niin kauheasti haitannut. Päivässä kerkesi vallan mainiosti ravata kaikki tärkeimmät nähtävyydet läpi.

maailmanympärmatka — Dubai lentokoneen ikkunasta.

Dubain kantava teema on suuruu(denhulluu)s. Kaikki on maailman isointa, korkeinta tai hienointa. Tästä esimerkkeinä maailman korkein torni Burj Khalifa, maailman suurin ostoskeskus Dubai Mall ja keinotekoisesti kyhätyt Maailma- saaret, jotka eroosio on tätä nykyä kuluttanut muodottomiksi möykyiksi.

Hotellimme sijaitsi Deiran kaupunginosassa, kuuluisan Gold Soukin, eli kultabasaarin läheisyydessä. Hotellin varasimme Hotwire- varaussivuston kautta, jossa ideana on ostaa ikään kuin sika säkissä. Käsittääksemme hotwire toimii siten, että hotellit voivat alhaisen kysynnän aikoina myydä ”ylijäämähuoneita” edullisempaan hintaan. Hotellista saa tietää etukäteen vain hinnan, tähtiluokituksen ja suurpiirteisen sijainnin. Hotellin nimi paljastetaan vasta siinä vaiheessa, kun visaa on jo vinguteltu ja perääntyminen on liian myöhäistä. Onnetar arpoi meille Hues Boutique Hotelin.

Vaikka sivuston ideana on tarjota huoneita luksushotelleusta uskomattomin alennushinnoin, löytyi täsmälleen saman hotellin täsmälleen sama huone booking.comista täsmälleen samaan hintaan. Valinta ei sinäänsä ollut huono, vaikka huone hieman lemahtikin homeelle ja Linan himoitsema uima-allas oli pois käytöstä. Hotellivalinnassa ainoa kriteerimme oli läheisyys lentokenttään. Noh, tämä kyseinen hotelli sijaitsi 15 kilometrin päässä kentästä, vaikka sitä mainostettiin lentokenttähotellina ja siksi Dubaihin saapuessamme pääsimme nukkumaan vasta viideltä aamulla. Todennäköisesti siis tulemme vastaisuudessa pelamaan majapaikkojen suhteen varman päälle ja valitsemaan ne oman vainun perusteella.

Päivän aikana havaitsimme, että omaa vainua kannattaa hyödyntää muissakin asioissa: totesimme nimittäin Dubain metron erittäin edulliseksi ja käteväksi kulkupeliksi. Ennen lähtöä olimme lukeneet monesta lähteestä, kuten joka reissarin raamatusta, Wikitravelista, että Dubaissa ei kannata edes harkita paikasta toiseen kulkemista muuten kuin taksilla. Sokeasti tähän luottaen suhasimmekin koko aamupäivän taksilla, kunnes tajusimme, että kaikki Dubain nähtävyydet ovat melkoisen pitkien etäisyyksien päässä toisistaan. Esimerkiksi modernin arkkitehtuurin taidonnäytteet, Burj Khalifa ja Burj Al Arab ovat 15 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Joten vaikka taksien kilometriveloitus onkin suomalaisten mittapuulla pieni (vain noin 0,40 euroa), syö päivän edestakainen kruisailu budjetista aivan liian paljon. Taksien käyttö Dubaissa oli kyllä kieltämättä erittäin vaivatonta. Kunhan vain muisti valita RTA:n virallisen puna- tai sinikattoisen taksin. Näin säästyi tinkaamiselta, sillä kaikki matkat ajeltiin mittari raksuttaen.

Jossain vaiheessa siinä paahtavassa helteessä (lähemmäs 50 astetta) vaeltaessamme eksyimme metroaseman täysillä puhaltavaan ilmastointiin vilvoittelemaan ja samalla tajusimme, että näitä metrojahan voisi tosiaan kokeilla jopa käyttää. Metrokartta oli ilahduttavan yksinkertainen, sillä metrolinjoja on vain kolme. Hintakaan ei päätä huimaa, sillä yksi kahden vyöhykkeen kertalippu kustantaa vain kuusi dirhamia (1,50 euroa). Ja tällä kahden vyöhykkeen tiketillä pääsee taatusti jokaisen tärkeimmän nähtävyyden ääreen.

Ihan täysin ei vielä Dubaissa oltu sisäistetty, että reissu todella alkoi jo. Aamulla otettiin taksi suoraan hotellin ovelta ja vasta siinä vaiheessa tajuttiin, että eihän me oikeastaan edes tiedetä mihin me ollaan menossa. Olimme katsoneet Tripadvisorista mukavan aamiaispaikan läheltä Jumeirah Beachia, mutta kumpikaan ei ollut katsonut sen osoitetta ollenkaan. Siinäpä sitten 50 asteen helteessä etsittiin tätä aamiaispaikkaa 12 kilometrin pituisen rantaviivan varrelta… Päädyttiin Costa Cafehen ”nauttimaan” ylihintaista ketjuhöttöä aamiaiseksi. Ja tässä vaiheessa kummallakaan ei ollut mitään hajua Dubain valuuttakurssista. 😀 Seuraavassa kohteessa, eli Tansaniassa olemme valmiita ja hereillä heti!

Vaikka aluksi hieman harmittelimme visiitin lyhyttä, saimme Dubai- janomme sammutettua vallan mainiosti. Päivän kohokohta oli ehdottomasti Dubai Fountains- suihkulähdeshow ja Burj Khalifan tiirailu iltavalaistuksessa. Meillä ei ollut suurempia odotuksia Dubain suhteen, mutta kaikessa keinotekoisuudessaan ja yltäkylläisyydessään kaupunki olikin hyvin positiivinen yllätys. Totesimme kylläkin, että seuraavaa Dubain reissua ei kannata ajoittaa kuumimpaan mahdolliseen vuodenaikaan… Viittäkymmentä astetta lähentelevä varjolämpötila oli etenkin Suomen kurjan ja kylmän kesän jälkeen vähän turhan tukala.

Viimeinen yö Jyväskylässä

27 elokuun, 201727 elokuun, 2017Jätä kommentti

Kahden ja puolen vuoden odotus alkaa olla viimein loppusuoralla, sillä lähdemme reissuun TÄNÄÄN! Tätä on odotettu jo niin pitkään, että odottamisesta, suunnittelemisesta ja haaveilemisesta on tullut elämäntapa. Vaikea uskoa, että lähtö on nyt ihan oikeasti käsillä. Edelleenkin tuntuu siltä, että olisimme lähdössä vain viikon lomamatkalle… Mutta nyt, kun ensimmäiset lentoliput on tulostettu ja täyteen ahdetut rinkat lepäilevät hotellin lattialla, on asia pikkuhiljaa alettava sisäistämään.

Viimeisen yön Jyväskylässä vietimme armaalla työpaikallamme, Solo Sokos Hotel Paviljongissa. Huoneessa meitä odotti työkavereidemme väsäämä upea läksiäislahja itse askarrellun kortin kera. Jokainen respalainen oli kirjoittanut korttiin reissuvinkkejä ja -terveisiä, erityismaininta yömies- Juhon ”Aijaijai! Hajotkaa helteeseen!” -kommentille. Aivan kuin huone itsessään ei olisi jo ollut tarpeeksi mojova yllätys, pääsimme nimittäin majoittumaan talon parhaaseen lukaaliin, saunalliseen Ultimate- sviittiin. Lämmin kiitos koko Solo Sokos Hotel Paviljongin porukalle! Meillä on varmasti maailman parhaat työkaverit. Tässä kohtaa vielä iso kiitos myös Original Sokos Hotel Alexandran kollegoille viimeviikkoisen, ”Pakoon pakkaamista”- sviittiyön järjestämisestä. ❤

maailmanympärimatka62 — Työkavereiden väsäämä upea kortti ❤

maailmanympärimatka63 — Emme välttyneet hemmottelulta edes aamiaisella, skumppalasit ja herkkulautanen kruunasivat jo ennestään upean visiitin!

Nyt, kun ollaan saatu viettää viikon sisään kaksi sviittiyötä kollegoiden järjestämänä, on meidän aika alkaa tottua reissaamisen karuun todellisuuteen, tällaista luksusta ei nimittäin ihan joka yö ole luvassa. Siitä pitää huolen heti seuraavan yön majoitus Viking Grace -laivan siivouskomeron kokoisessa hytissä autokannen alla. Reissubudjetilla on tosiaan tottuminen vähän askeettisempiin majapaikkoihin. Vaikka meillä onkin uskomattoman upeat työkaverit, niin emme voi laskea sen varaan, että he järjestäisivät meille kuohujuomat ja sviitit ihan joka maailman kolkkaan…

Työkavereiden hyvästelyn lisäksi olemme nyt muutaman päivän sisällä sanoneet heipat molempien perheille ja muille läheisille. Ikävä tulee teitä kaikkia ja vaikka itkuiltakaan ei olla vältytty, niin molempien mielet ovat täynnä jännitystä, odotusta ja intoa! Seuraavan kahdeksan kuukautta ollaan vapaita tekemään sitä, mitä halutaan ja menemään sinne, minne parhaalta tuntuu. Se on menoa nyt! Kohta päästäänkin (viimeinkin) kirjoittelemaan tunnelmia ihan reissun päältä!

Lähtökaaosta pakoon Villa Korkattiin

25 elokuun, 2017Jätä kommentti

Viimeiset kolme päivää olemme säntäilleet työpaikan, asunnon ja varaston väliä aamusta iltaan. Kiire ja kaaos on ollut melkoista, mutta kuin ihmeen kaupalla saimme koko asuntomme sisällön sullottua erinäisiin varastotiloihin. Rinkatkin on saatu pakattua kunnialla ja 15 kilon painorajaakaan ei ylitetty. Linalla ei ollut rinkan pakkaamisesta aikaisempaa kokemusta, mutta se olikin yllättäen suhteellisen helppo operaatio. Olemme lukeneet muista matkablogeista, millaista tuskaa ja päänvaivaa rinkan pakkaaminen on aiheuttanut. Siksi odotimmekin pakkaamista kauhunsekaisin tuntein, mutta nyt tuntuu suorastaan epäreilulta, että homma sujui niin helposti. Pakkauskuutiot auttoivat rinkan pakkaamisessa todella paljon. Voimme vannoa, että emme enää koskaan lähde reissuun ilman niitä. 😀

Viimeiset päivät ennen lähtöä vietämme Haapavedellä Antin sukulaisia (ja autoa) hyvästellen. Majoitumme Antin siskon, Päivin pyörittämässä majatalossa Villa Korkatissa. Jos joskus satut eksymään Haapavedelle, niin majoitusta ei kannata etsiä muualta. Koko majatalo on vastikään remontoitu ja uudenkarheat huoneet ovat todella upeita. Villa Korkatissa on viisi kappaletta majoitushuoneita ja tiluksilta löytyy myös tunnelmallinen pihasauna ja palju. Kyllä täällä maaseudun rauhassa kelpaa ihmisen olla!

Maailmanympärimatka

Lähtövalmistelut ovat nyt tehty ja jännitys tiivistyy. Haapavedeltä suuntaamme vielä yhdeksi yöksi Jyväskylään ja sieltä matka jatkuu Turun kautta ruotsinlaivalla Tukholmaan ja sieltä Dubaihin. Voisi siis sanoa, että matkan vaarallisin osuus on meillä heti ensimmäisenä. Ruotsinlaiva kun on osoittautunut kohtalokkaaksi monelle kaljanhimoiselle suomalaiselle…

Kaksi yötä lähtöön on, laskettiin aivan itse!