Avainsana: Mikumi national park

Toisen safaripäivän aamuna herätyskello oli asetettu soimaan klo 6:00. Molemmat meistä taisi olla hereillä jo hyvissä ajoin ennen kuin kello soi. Edellinen päivä ylitti jo kaikki odotuksemme ja nyt meillä oli vielä edessä koko päivän safariajelu ja innostuneena ampaisimme välittömästi ylös herätyskellon soitua. Aamu alkoi runsaalla aamupalalla, joka sekin ylitti odotuksemme, ja sen vuoksi myöhäistyimme sovitusta aikataulusta vartilla. Opastamme tämä ei tuntunut paljon haittavaan, sillä hänkin vielä täytteli Jeeppimme jäähdytysnestesäiliötä ja kiillotteli auton tuulilasia. Tästä eteenpäin istuimme koko päivän auringonlaskuun asti perseet puuduksissa Jeepin takapenkillä eläimiä bongaillen. Välissä pidettiin lyhyt lounasauko pienellä taukopaikalla keskellä kansallispuistoa (jossa leijonat kuulemma viihtyvät aina silloin tällöin…). Lounas oli pakattu mukaan Camp Bastianista pieniin eväsrasioihin. Lounas ei ollut mitään luksusmurkinaa, mutta kyllä sillä päivän eläimiä jaksoi tiirailla. Jeeppi jätettiin aivan taukopaikan viereen ja ovet sepposen selälleen ja avain virtalukkoon kiinni. Tämä sen vuoksi, jos uhitteleva puhveli tai kenties nälkäinen leijona pääsisi yllättämään meidät. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin alla kuvakooste koko päivästä! Kuvissa esiintyvien eläimien lisäksi näimme myös läjäpäin villisikoja, puhveleita, korppikotkia ja monia muita ihmeellisiä lintuja.

12 tuntia hikisessä safariautossa villieläimiä ihmetellen vierähti kuin siivillä. Palasimme leirille auringonlaskun aikaan herkkuja notkuvan illallispöydän ääreen. Oppaamme 20 vuoden kokemus safareista ja tietämys eläimistä tekivät päivästä todella mielenkiintoisen ja myös opettavaisen. Hänelle oli selvästi tärkeää, että näkisimme safarilla mahdollisimman monipuolisesti savannin elämää ja että keskittyisimme myös pieniin luonnon yksityiskohtiin. Oppaan mukaan monen safarivieraan ainoa tavoite on nähdä leijona, eikä muilla eläimillä ole mitään väliä. Mikäli leijonaa ei nähdä niin saattaa mieli pahoittua pahemman kerran ja jäädä oppaalta tipit saamatta. Meidän oli vaikea ymmärtää tämä, sillä olimme ihan jokaisesta eläimestä aivan haltioissamme. Jäimme eläimien ihasteluun niin koukkuun, että vierailu Serengetin kansallispuistoon on jo suunnitteilla.

Tansaniassa meillä oli edessämme yksi koko matkan odotetuimmista osuuksista, safariretki Mikumin kansallispuistoon. Heräsimme jälleen kukonlaulun aikaan ja aamupalan jälkeen hyppäsimme Zenji Hotelin järjestämän taksikuskin kyytiin kohti Sansibarin lentokenttää. Olimme sopineet safarimatkamme järjestäjän kanssa, että meidät tultaisiin noukkimaan kyytiinTansanian pääkaupungista, Dar Es Salaamista. Koska lauttamatka meni mönkään (kts. edellinen postaus), taitoimme matkan lentäen. Lento oli tuplasti lauttamatkan hintainen, mutta huomattavasti helpompi ja vaivattomampi; lauttamatka olisi kestänyt kaksi tuntia, kun taas lento oli perillä vain 20 minuutissa.

Lentokoneen roolia esitti siivillä ja laskutelineillä varustettu sillipurkki. Kun nousimme huolestuneen näköisinä kyytiin, pilotti murjaisi: ”If you’re uncomfortable, just shout!” Lentomatka kuitenkin todisti, että koko ei ratkaise. Pääsimme nimittäin mukavasti ja turvallisesti määränpäähän. Emme voi kuin suositella Coastal Aviationia, varasimme liput vain päivää ennen lähtöä ja kaikki hoitui todella mutkattomasti.

Jännittävää lentomatkaa seurasi erittäin pitkä, hiostava ja pomppuinen automatka Dar Es Salaamista kohti kansallispuistoa. Suurin osa teistä muistutti kunnoltaan perunapeltoa ja nopeusrajoitus oli lähes koko 258 kilometrin matkan 50 kilometriä tunnissa. Onneksi oppaamme oli todella rauhallinen kuski, eikä harrastanut huimapäisiä ohituksia. Liikenne oli kaiken kaikkiaan todella villiä ja teiden varsilla partioikin satoja poliiseja valvomassa liikenteen kulkua. Vaikka kuuden tunnin ajomatka ilmastoimattomassa jeepissä olikin melko puuduttava, pääsimme kurkkimaan auton ikkunoista paikallisten kylien värikästä elämänmenoa.

Silmät lupsuen ja takamukset puuduksissa saavuimme kansallispuiston porteille. Mieliala kohosi väsyneestä yltiöpäisen innostuneeksi muutamassa minuutissa, sillä heti portin jälkeen eläimiä alkoi näkyä. Vain muutaman tunnin ajon aikana näimme muun muassa seeproja, kirahveja, villisikoja ja gnuita. Oli uskomattoman hieno kokemus päästä näkemään villieläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä, tämän jälkeen kierrämme eläintarhat varmasti entistä kauempaa. Päivän ehdoton kohokohta oli, kun pääsimme katselemaan kirahvia vain muutaman metrin päästä. Kaunis eläin katseli meitä takaisin pitkän tovin ripsiään räpsytellen.

Villieläinten ihailun jälkeen karautimme leirialueelle, aivan kansallispuiston kyljessä sijaitsevaan Camp Bastianiin. Suurin osa safarimatkoista myydään paketteina, johon kuuluu majoitus, ateriat sekä ”game drivet” eli safariajot. Näin oli myös meidän kohdallamme, hintaan sisältyi kyyti Dar Es Salaamista kansallispuistoon ja takaisin, majoitus omalla kylpyhuoneella varustetussa mökissä, sekä kaikki ateriat. Paketissa oli mukana myös yksi puolen päivän ja yksi koko päivän game drive. Pyynnöstämme matkaan sisällytettiin myös patikointiretki Udzungwa Mountains- kansallispuiston Sanje- vesiputokselle. Matkoja oli tarjolla laidasta laitaan ja hinnat vaihtelivat muutaman satasen ja kymmenen tuhannen dollarin välillä. Matkat oli jaoteltu kolmeen eri hintakategoriaan: budget, mid-range ja luxury. Meidän matkamme järjesti Von der Decken safaris, joka edustaa budget-kategoriaa.

Vaikka matkapakettimme olikin halvin mahdollinen mitä löysimme (560 dollaria per naama), se tosiaankin sisälsi kaiken tarpeellisen. Camp Bastian oli todella viihtyisä ja tunnelmallinen paikka. Aamiainen ja illallinen katettiin päivittäin ulkoilmaterassille ja iltaisin tunnelmaa loi leirinuotio. Myös mökki oli todella viihtyisä ja sähkötkin toimivat ainakin suurimman osan ajasta. Kokemus oli kaikin puolin erittäin positiivinen.

Siinä meidän jaarittelut tältä erää, safarista lisää sitten vielä seuraavassa postauksessa. Nyt nukkumaan, tänään tullut taas matkustettua kevyet 12 tuntia pelkän aamupalan ja lounaaksi nautitun Pringles- purkin voimalla…