Uuden-Seelannin ihana ja kamala leirielämä

Campervanilla köröttely on kaikista edullisin ja kätevin tapa kiertää Uutta-Seelantia. Vaikka saaret saattavat kartalla näyttää pieniltä, välimatkat voivat mutkaisten teiden vuoksi olla yllättävän pitkiä. Tämän lisäksi monet upeat luontokohteet eivät ole saavutettavissa esimerkiksi bussilla. Majoitus Uudessa-Seelannissa ei ole ihan mistään halvimmasta päästä, joten moottorilla varustettu koti on siinäkin mielessä hyvä vaihtoehto. Uuden-Seelannin pohjois- ja eteläsaari ovat pullollaan eritasoisia leirintäalueita ja vaihtoehtoja on satoja.

Matkablogi
Lounastauko Lake Tekapolla.

Me vuokrasimme campervanimme eteläsaarelle kahdeksi viikoksi Wendekreisen- nimiseltä pieneltä yritykseltä hintaan 2250 dollaria, eli 1350 euroa, sisältäen halvimman mahdollisen vakuutuksen sekä navigaattorin. Hoidimme vuokrauksen jo Suomesta käsin, noin puoli vuotta ennen Uuteen-Seelantiin saapumista. Mikäli tänne suunnittelee reissaavansa sesonkiaikaan, eli marras-maaliskuussa, vuokraus kannattaa hoitaa ajoissa, jottei jää nuolemaan näppejään. Sama auto kannattaa myös varata pohjois- ja eteläsaarelle, sillä saarten välin pystyy taittamaan helposti autolautalla.

Me olimme hölmöjä ja varasimme auton vain eteläsaarelle, pohjoissaarella ajattelimme kulkevamme bussilla ja yöpyvämme hotelleissa. Lautan sijasta varasimme lennon eteläsaaren Christchurchista pohjoissaaren Aucklandiin, sillä noin puoli vuotta aikaisemmin löysimme Jetstarilta todella halvat lennot. Eteläsaarelle saapuessamme totesimme tehneemme jälleen hölmöjä valintoja ja aloimme heti tutkia, olisiko yhdelläkään autovuokrausfirmalla enää campereita tarjolla. Onneksi onnistuimme löytämään myös pohjoissaarelle camperin sesongista huolimatta. Hotellit ja bussit olisivat tulleet niin moninkertaisesti kalliimmaksi, että leirielämän jatkaminen myös pohjoissaarella olisi paras vaihtoehto.

Matkablogi

Pohjoissaarella vietämme viikon ja vuokrasimme camperin koko ajalle. Autoja oli melko rajoitetusti tarjolla ja lyhyellä varoitusajalla myös hinnat olivat melkoisen korkeat. Onneksi löysimme Wicked Campersilta auton hintaan 876 dollaria, eli 525 euroa, sisältäen parhaan mahdollisen vakuutuksen. Tällä kertaa emme vuokranneet navigaattoria, sillä täällä eteläsaarella ajellessamme olemme huomanneet sen olevan täysin tarpeeton. Google maps pelittää offline- tilassakin sen verran hyvin, että sillä pärjää vallan mainiosti.

Matkablogi

Autoa valitessa ensimmäinen kysymys on self contained vai non- self contained. Self contained menopeli on suoraan suomennettuna omavarainen, eli autosta löytyy vesisäiliö tiskaamista, hampaidenpesua ynnä muuta varten. Lisäksi autosta löytyy harmaavesisäiliö likavedelle, sekä kannettava ”potta” bisneksien hoitamiselle. Kunnon asuntoautoissa on tietysti ihan oikeat vessat, mutta meidän budjettiversiossa on vain pottaversio. Näissä autoissa hyvä puoli on se, että niillä voi leiriintyä ilmaisille freedom camping- alueille, joissa ei välttämättä ole edes vessaa. Ällöttävä puoli on se, että kannettavan potan kakkasäiliö sekä harmaavesisäiliö tulee tyhjentää niin sanotuille dumppausasemille (joiden sijainnit löytää Campermatesta).

Matkablogi
Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen?

Me valitsimme self contained- auton helppouden vuoksi: kokkauksen ja tiskaamisen pystyy hoitamaan auton sisällä, mikä on osoittautunut mukavaksi etenkin sadekelillä. Meidän camperistamme löytyy kaasuliesi sekä jääkaappi ja luksuselementteinä myös leivänpaahdin ja vedenkeitin, joita voi tosin käyttää vain, jos auto on sähkötolpassa kiinni. Kannettavaan toilettiin emme ole koskeneet, sillä kammoamme sen tyhjentämistä liikaa. Näin ollen olemme joutuneet etsimään jokaiselle yölle toiletilla varustetun leirintäalueen ja onneksi ainakin eteläsaarella myös ilmaisilla leirintäalueilla on usein vessat.

Matkablogi

DOCin eli Department of Conservationin ylläpitämät leirintäalueet maksavat yleensä noin 8-15 dollaria per naama ja niitä löytyy kaikkien suurten kansallispuistojen läheltä. Nämä ovat ainakin tähän mennessä olleet hyvin toimivia ja siistejä, vessalla varustettuja leirintäpaikkoja. Joiltain alueilta löytyy jopa vesipisteet sekä nuotiopaikat. Suihkut löytyvät yleensä vain hieman kalliimmilta leirintäalueilta, eli mikäli on budjetilla liikenteessä (niin kuin me), niin täytyy vain hyväksyä välillä hieman lemuavansa. Meidän taktiikkamme on ollut varata suihkulliset leirintäalueet vain pidempien trekkien jälkeisille öille. Muuten olemme yöpyneet halvoissa tai ilmaisissa paikoissa ja turvautuneet julkisiin suihkuihin, jotka yleensä kustantavat vain muutaman dollarin.

Tässä muutama vinkki leirielämään Uudessa- Seelannissa:

  • Lataa Campermate

Ilmainen Campermate- sovellus on karavaanarin paras kaveri ja se kannattaa ehdottomasti ladata, jotta leireily aiheuttaisi mahdollisimman vähän harmaita hiuksia. Campermate on ikään kuin karttasovellus, johon on merkattu kaikki Uuden-Seelannin leirintäalueet, julkiset vessat sekä suihkut, bensa-asemat, ruokakaupat ja mikä parasta: Taru sormusten herrasta- leffojen kuvauspaikat! Leirintäalueet on värikoodattu hintojen mukaan, joten budjettiin sopiva paikka on helppo löytää. Sovellus toimii myös offline- tilassa, kunhan muistaa vain ladata Uuden- Seelannin kartan etukäteen. Tämä on ihan hyvä juttu, sillä täältä on uskomattoman vaikeaa löytää toimivaa wifiä. Paikallisen liittymän varaan ei myöskään kannata laskea, ainakaan Sparkiin, sillä signaalia ei tunnu löytyvän oikein mistään.

  • Suunnittele reitti etukäteen

Tämä onkin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta reitti kannattaa suunnitella ainakin karkeasti etukäteen, jotta ne omat must see- jutut ovat selvillä. Nähtävää ja tekemistä on kuitenkin ihan loputtomasti ja mekin olemme joutuneet ajanpuutteen vuoksi ajamaan monen mielenkiintoisen paikan ohi. Välimatkat saattavat kartassa näyttää lyhyiltä, niin paikasta toiseen ajelussa saattaa kulua yllättävän paljon aikaa. Tiet Uudessa- Seelannissa ovat paikoin hyvin mutkaisia ja google mapsin ilmoittamaan ajoaikaan on hyvä suhtautua vähän varauksella. Etenkin meidän on pitänyt varautua viivästyksiin, koska pieni Hiacemme ei meinaa selvitä loivistakaan ylämäistä…

Matkablogi

  • Varaa reilusti aikaa

Uusi- Seelanti on upea maa, jonka haluaisi koluta läpikotaisin, jottei yksikään häikäisevä kohde jäisi näkemättä. Me ääliöt kuvittelimme, että kerkeäisimme helposti kiertämään eteläsaaren kahdessa viikossa. VÄÄRIN. Kaksi viikkoa ei riittänyt alkuunkaan ja kaksi kohdalle osunutta sadepäivää ovat olleet meille ihan maailmanloppuja, sillä ne ovat romuttaneet suunnitelmat ihan täysin. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan…

  • Varaudu kaikenlaiseen säähän

Meidän kahteen viikkoomme eteläsaarella on mahtunut läkähdyttävää hellettä, tulvia, rakeita, kaatosadetta ja niin kovaa tuulta, ettei auto meinaa pysyä pystyssä. Tulvien ja maanvyöryjen vuoksi emme pystyneet tekemään suunnittelemaamme visiittiä Franz Josefin jäätiköllä, sillä kävelyreitit olivat täysin suljettu. Jos suunnittelet trekkaavasi Uudessa- Seelannissa, niin ainakin ennen pidempiä trekkejä kannattaa piipahtaa kyseisen kansallispuiston infopisteessä varmistamassa, että onhan reitti varmasti sillä hetkellä turvallinen. Kaikenlaisiin sääilmiöihin on hyvä varautua myös pakatessa. Vaikka täällä onkin tällä hetkellä täysi kesä, niin muutamana yönä olemme palelleet aluskerrastoista, fleecekerrastoista ja villasukista huolimatta.

  • Hanki autoon mahdollisimman helppoa muonaa

Nuudelit ja pussipastat ovat tulleet vähän liiankin tutuksi. Kaasuliedellä toki voi kokata mitä vain, mutta monimutkaisia aterioita valmistaessa tiskin määrä tuppaa yleensä kasvamaan, mikä taas tarkoittaa jatkuvaa harmaavesisäiliön tyhjäämistä ja vesisäiliön täyttämistä. Auton keittiö ei myöskään ole mikään tilaihme, joten ihan hermoja säästääksemme olemme tyytyneet helppoihin aterioihin. Ruokaostokset kannattaa keskittää Pak’n’save- kauppoihin, joita löytyy isoimmista kaupungeista ja kylistä. Uuden- Seelannin hintataso on yleisesti melko kalliin puoleinen, mutta Pak’n’savesta saa hamstrattua murkinaa ilahduttavan halvalla. Ylilyönteihin ei kuitenkaan kannata sortua, esimerkkinä Antti, joka lappasi ostoskärryihin purkkihedelmiä nälkäkuoleman pelossa. Jonkintasoinen ruokakauppa löytyy kuitenkin pienimmistäkin kylistä. Välillä, kun olemme oikein halunneet irrotella, niin olemme pysähtyneet Domino’sissa viiden dollarin pizzalla.

matkablogi
Antti, kalja ja Domino’sin vitosen pizzan jämät.
  • Ota kaiken kattava vakuutus

Me otimme halvimman mahdollisen vakuutuksen ja sen takia olemmekin ajelleet viimeiset kaksi viikkoa pelko ahterissa. Uuden- Seelannin linnut ovat joko tyhmiä, sokeita tai itsetuhoisia ja lähes joka päivä joku onneton tirppa on pamahtanut uljaan Toyotamme tuulilasiin tai konepeltiin. Muutaman yönä on myös myrskynnyt melkoisesti ja jos auton päälle olisi rysähtänyt puunoksa, niin vahingot olisivat tulleet meidän piikkiimme maksettavaksi. Pohjoissaarelle autoa varatessamme otimmekin parhaan mahdollisen vakuutuksen, jotta saamme ajella levollisin mielin.

  • Varaudu ötököihin

Sandflies ovat yleinen riesa ainakin täällä eteläsaarella ja huitomisen sijaan kannattaa käydä hankkimassa purkki paikallista ohvia. Örkit näyttävät harmittomilta, mutta aiheuttavat ikävästi kutisevia paukamia. Etenkin vesistöjen lähellä sijaitsevat leirintäalueet tuntuvat kuhisevan näitä lentäviä paholaisia.

Vaikka leirielämässä on huonotkin puolensa, on tämä ollut yllättävän mukava ja rento tapa matkustaa. Parasta on se, että ei tarvitse pakata, sillä kaikki tavarat kulkevat jatkuvasti mukana (kaikki on tosin jatkuvasti hukassa..). Huonoin puoli road trippaamisessa on se, että autossa kökkiminen päivästä toiseen käy väkisinkin hieman tylsäksi… Me olemme ratkaisseet ongelman pelaamalla laiva on lastattu- peliä ja huudattamalla Rock Party- kokoelmalevyä. Radion kuuntelusta ei kannata edes haaveilla, kuuluvuus loppui heti kun ajettiin Christchurchin rajojen ulkopuolelle. 😀

Tässä postauksessa tarinoitiin leireilystä nimenomaan eteläsaarella, pohjoissaaresta lisää sitten myöhemmin! 😊

Matkablogi

 

 

Uuden-Seelannin road tripin startti

Australiassa vierähti hieman yli viisi viikkoa ja oikeastaan sen koko ajan meillä oli toistemme lisäksi muutakin seuraa. Aluksi loisimme pari viikkoa Tasmaniassa Antin sukulaisten luona ja sen jälkeen saimme seuraa suomalaisista ystävistämme kolmeksi viikoksi. Heidän kanssaan vietettiin viikko Melbournessa, muutama päivä Great Ocean roadilla, kolme päivää Sydneyssä ja vajaa viikko Airlie Beachillä. Viimeiset päivät Australiassa saimme nauttia Antin kaukaisen serkun vieraanvaraisuudesta Brisbanessa. Oli mahtava saada välillä hieman muutakin seuraa kuin toisemme, Australiassa meillä olikin niin kivaa, että blogia ei kiinnostanut kirjoittaa lainkaan. Yritetään kuitenkin kirjoitella vielä stooreja Ausseista, kunhan saadaan inspiraatiota (ja toimiva netti…). Sukulaisia ja ystäviä oli mahtavaa nähdä, mutta aloimme jo odottamaan reissun jatkamista kahdestaan. Australian jälkeen seuraavana kohteena oli maaginen, kaikkien ylistämä Uusi-Seelanti!

Matkablogi
Porukalla tutkimassa Bronte – Bondi costal walkia Sydneyssä.
Matkablogi
Slaavikyykky x 3.
Matkablogi
Great Ocean Road! Kuva: Viljami Kauhanen

Lennot Brisbanesta Christchurchiin olimme varanneet jo hyvissä ajoin hyvin edulliseen hintaan. Jetstarin lennot matkalaukkuineen kustansivat noin 150 euroa per naama. Australiassa meillä oli melkoisen kova tahti reissaamisessa; paikkaa vaihdettiin usein ja tekemistä oli joka päivälle. Ja Uudessa-Seelannissa tahti olisi vielä kovempi, koska nähtävää on niin paljon ja aikaa vain kolme viikkoa. Siksi varasimmekin ensimmäisille päiville Uudessa-Seelannissa Air b’n’b- kämpän Christchurchin laitamilta. Ensimmäinen ilta meni sisätiloissa koomatessa, viiniä litkiessä ja Netflixiä katsoessa. Voi kuinka olimmekaan ikävöineet Netflixiä! Rentoilulle pyhitetty ilta tuli tosiaankin tarpeeseen, reissaaminen nimittäin imee välillä kaikki mehut ihan huomaamatta.

Toisena päivänä saimme kammettua itsemme ruudun äärestä ihmisten ilmoille ja tutustumaan itse Christchurchin kaupunkiin. Kaupunki on mielenkiintoinen sekoitus vanhoja, brittiläistyylisiä taloja, sekä uusia, moderneja rakennuksia ja upeaa katutaidetta. Oli harmillista huomata, että kaupungissa oli edelleen paljon rakennustyömaita vuonna 2011 tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi. Tuhon jälkimainingeissa kaupunkiin on keksitty rakentaa Container Mall, eli konttiostoskeskus, joka on kyhätty värikkäistä rakennuskonteista. Hauska idea!

Matkablogi
Container Mall.

Matkablogi

Olimme jo aikaisemmin sopineet treffit Malediiveilla tapaamamme jyväskyläläisen (kyllä, maailma on pieni!) pariskunnan Elsan ja Samulin kanssa. Mahtavaa, että tiemme ristesivät uudestaan nyt täällä Uudessa- Seelannissa! Myös Elsa ja Samuli ovat maailmanympärimatkahommissa, joten oli mukavaa päästä vaihtamaan heidän kanssaan reissukuulumisia. Suunnistimme lounastamaan The Little High Eateryyn TripAdvisorin hehkutuksen perusteella. Ravintolassa oli saman katon alla kahdeksan eri ravintolaa, tarjolla oli muun muassa burgereita, pizzaa, meksikolaista ja kiinalaista murkinaa. Hyvä valinta ison porukan kanssa ruokailuun, kaikille löytyy varmasti jotain mieleistä. Me sorruimme tapamme mukaan burgereihin. Hampurilaisten ja oluiden jälkeen kävi ilmi, että Elsalla ja Samulilla oli suunnitelmissa hyvin samoja kohteita kuin meilläkin, joten päätimme lähteä ajelemaan yhtä matkaa seuraavana päivänä.

Campervanin nouto oli sovittu seuraavalla päivälle klo 12:00. Malttamattomina olimme paikalla jo hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa, jotta saisimme hoidettua kaikki tarvittavat paperityöt ja pääsisimme matkaan välittömästi. Auton nouto ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin elokuvissa, sillä paperitöiden jälkeen meille ilmoitettiin, että auto ei olekaan vielä valmis. Itse asiassa se ei tulisi olemaan valmis vielä ainakaan neljään tuntiin. Asia ilmoitettiin ilman ainuttakaan pahoittelevaa sanaa tai edes pahoittelevaa äänensävyä. ”Ei kai teillä ole suunnitelmia tälle päivälle?” Noh, olihan meillä… Lopulta pitkän väittelyn ja väännön jälkeen ymmärsivät, että meidän suunnitelma ei sisältänyt neljää tuntia odottelua autovuokrafirman kahviautomaatin antimia nauttiessa, ja he tarjoutuivat antamaan meille henkilöauton päiväksi käyttöön. Sovittiin, että he soittelevat meille auton ollessa valmis, jotta voivat sitten tuoda sen meille. Päivä saatiin siis onneksi pelastettua ja pääsimme vihdoin matkaan, tosin puoltoista tuntia suunniteltua myöhemmin.

Matkablogi
Uteliaita vuohia Mount Sundaylla.

Ensimmäinen kohteemme oli kovan luokan Taru Sormusten Herrasta- fanin, Linan valitsema. Uusi- Seelanti on TSH- ja Hobitti- elokuvien fanien pyhiinvaelluskohde, sillä kaikki kyseiset elokuvat on kuvattu maan jylhissä maisemissa. Kuvauspaikkoja löytyy molemmilta saarilta ja ensimmäisenä lähdimme tutkimaan Mount Sundayta, jossa on kuvattu Kaksi Tornia ja Kuninkaan Paluu- elokuvista tutut Edorasiin sijoittuvat kohtaukset. Paikka oli upea ja sen tunnisti heti! Linalla oli melkein tippa linssissä ja vaikka Elsa, Samuli ja Antti eivät niin kovia faneja olekaan, niin hekin olivat todella vaikuttuneita paikasta. Kipusimme ensi töiksemme laakson keskellä sijaitsevalle kalliomuodostelmalle, eli elokuvista tuttuun Rohanin kylään. Rohanista avautui upea näkymä vuorien ympäröimään laaksoon, jota tähyillessä kaikille muistui mieleen kohtaus, jossa Legolas, Gimli ja Aragorn ratsastavat Rohaniin. Tämä on ehdoton must see- kohde jokaiselle tosifanille! 😀 Ja vaikka ei fani olisikaan, niin paikka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, ihan vain maisemiensa vuoksi. Me olimme jo ensimmäisen päivän jälkeen aivan myytyjä Uudelle- Seelannille ja sen upealle luonnolle.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Palattuamme Keskimaasta todellisuuteen kävimme noutamassa camperimme ja lähdimme suunnistamaan kohti ensimmäisen yön leirintäaluetta. Sitä ennen hamstrasimme kaupasta järjettömän määrän kuivamuonaa pian alkavaa leirielämää varten. Kolmen viikon nuudelikuuri alkakoon! Leirintäalue oli nimeltään Musterer’s High Country, jossa sähköpaikka campervanille kustansi 25 dollaria kahdelta hengeltä, sisältäen kuuman suihkun ja kyseenalaisesti toimivan wifin. Paikka oli todella miellyttävä ja siisti, ja tiluksilla hengailevat ponit ja laamat toivat campgroundille entisestään lisäpisteitä. Suihku ja wifi ovat kuitenkin meidän budjetilla sellaista luksusta, mihin ei ihan joka yö ole varaa, mutta halusimme näin ensimmäiseksi yöksi pehmeän laskeutumiseen karavaanarin elämään. Illalliseksi nautittiin kuppinuudelia ja punaviiniä. 😀

Matkablogi
Karavaanarin gourmet- illallinen.

Päivä Cradle Mountain National Parkissa

Suuntasimme Cradle Mountain -kansallispuistoon heti Great Eastern Driven road tripin jälkeen ja heti itärannikolta poistumisen jälkeen reitti muuttui mutkaiseksi ja hidaskulkuiseksi. Tavoitteenamme oli ajella Bay of Fires- luonnonpuistosta niin lähelle Cradle Mountain National parkia kuin vain yhden päivän aikana kykenisimme. Päädyimme Delorainen kylään hieman Launcestonin ulkopuolella. 233 kilometrin matkassa kesti noin viisi tuntia, sillä serpentiiniteillä ajellaan välillä vain 20 kilometrin tuntivauhtia. Mutkaisia teitä saakin ajella todella varovaisesti, sillä vastaan tuli jatkuvasti kukkaseppeleitä ynnä muita muistomerkkejä ulosajojen uhreiksi joutuneille. Onneksi matkalla sai taas ihailla käsittämättömän upeita maisemia, muuten hidas köröttely olisi voinut käydä hieman tylsäksi. Reitille osui myös Pyengana Cheese Factory, jossa pysähdyimme mussuttamaan herkullisen juustolautasen. Lautanen kustansi 25 dollaria ja se riitti hyvin pitämään kaksi reissussa turvonnutta turistia kylläisenä loppumatkan ajan.

Matkablogi
Nams!

Delorainessa bongasimme karavaanipuiston, josta saimme autopaikan edulliseen 25 euron hintaan. Paikka näytti hieman rähjäisemmältä kuin lomapuisto, jossa vietimme edellisen yön, mutta onneksi suihku- ja wc- tilat olivat todella siistit. Parkin sijainti oli hieman erikoinen, sillä se sijaitsi rautatien vieressä. Jätimme auton kuitenkin tyytyväisenä aivan radan varteen, sillä oletimme sen olevan hylätty, Australiassa kun ei junaliikennettä pahemmin harrasteta. Kuinka ollakaan, päädyimme varmaan koko Tasmanian vilkkaimman radanpätkän varteen. Yöllä ohitsemme kolisteli kuusi junaa ja näin ollen yöunien laatu ei ollut ihan sitä parasta A- luokkaa.

Matkablogi

Matkablogi

Tasmania

Lähdimme heti herättyämme ajelemaan kohti Cradle Mountainia, ja parkkipaikalle päästyämme yllätyimme jälleen porukan määrästä. Autoja oli paikalla useita satoja ja tyhjän parkkiruudun löytäminen oli lähes mahdoton tehtävä.  Onneksi kansallispuistossa liikkuminen oli järjestetty suorastaan esimerkillisen hyvin ja ihmismassoista huolimatta touhu oli todella sujuvaa. Homma toimii niin, että auto jätetään parkkipaikalle parkkiin ja puistoon pääsee sisälle bussilla, joita kulkee joka päivä aamusta iltaan. Jokaisen kävelyreitin aloitus- ja lopetuspisteellä on oma bussipysäkkinsä. Puistossa liikkuminen on todella helppoa, ja koko systeemi oli muutenkin erittäin hyvä. Helppouden lisäksi bussilla kulkeminen on myös ympäristöystävällistä, kun kaikki eivät aja puistoon omalla autolla. Kansallispuistopassia näyttämällä (tai ostamalla sen samalla) visitor centeristä saa käteen ilmaiset bussiliput.

Matkablogi

Matkablogi
Cradle Mountain.

Matkablogi

Cradle Mountain National parkissa on tarjolla kaiken tasoisia ja mittaisia kävelyreittejä. 1614 neliömetrin kokoisessa kansallispuistossa saisi helposti kulumaan useita päiviä monimuotoista luontoa tutkiessa. Visitor centerin ystävällinen työntekijä kysyi meiltä, mille reitille olimme suuntaamassa. Kuultuaan, että olimme suuntaamassa Dove Lake circuitille, hän huudahti tyrmistyneenä sen olevan vain mummoille. Kyseinen reitti on noin kuuden kilometrin mittainen kierros Dove Lake -järven ympäri ja se on koko kansallispuiston suosituin reitti. Tämän helpon reitin sijaan hän suositteli meille kävelyä, Marion’s Lookoutin kautta Dove Lakelle. Tässä reitissä on haastetta hieman enemmän, sillä siinä noustaan noin kilometrin korkeuteen ja nousu on paikoin todella jyrkkää ja vaikeakulkuista. Lisähaastetta niin tähän, kuin kaikkiin muihinkin puiston reitteihin tekee alueen sää. Sää saattaa vaihdella polttavasta auringonpaisteesta lumisateeseen ja koviin tuuliin muutamassa tunnissa, joten tungimme reppumme täyteen lämpimiä vaatteita. Onneksi niitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä pääsimme nauttimaan koko reissun lämpimimmästä päivästä ja auringonpaisteesta.

Matkablogi

Matkablogi

Cradle Mountain oli heittämällä koko Tasmanian kierroksemme kohokohta. Kansallispuisto sijaitsee melkoisen kaukana kaikista Tasmanian suurista kaupungeista ja näin ollen ajomatka on oikeastaan kaikkialta todella pitkä. Mutta se vaiva kannataa ehdottomasti nähdä! Marion’s Lookoutille kivuttuamme totesimme, että onneksi emme tyytyneet Dove Lake circuitiin. Vaikka huipulle kipuaminen oli työn ja tuskan takana, maisemat tosiaankin olivat sen arvoiset. Näkymä Cradle Mountainille ja Dove Lakelle olivat sanoinkuvaamattoman hienot. Reitti oli myös huomattavasti hiljaisempi kuin ruuhkainen Dove Laken kierros; vastaamme tallusti ensimmäisen tunnin aikana vain noin kymmenkunta ihmistä.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Paluureitti Cradle Mountainilta takaisin tukikohtaamme Primrose Sandsiin oli jälleen erittäin aikaavievä. Matka oli reilu 300 kilometriä ja sen ajamiseen taukoineen meillä kului huimat seitsemän tuntia. Reitti Tasmanian länsipuolella oli upein ajomatka mitä olemme tähän mennessä kokeneet. Vaikka matka oli puuduttavan pitkä ja paikoitellen naurettavan hidaskulkuinen, niin saimme nauttia uskomattoman hienoista maisemista koko ajan. Länsirannikko oli niin hieno, että Tasmania vaatii ehdottomasti toisen visiitin sen tutkimista varten.

Matkablogi
Liikkuvan auton kyydistä on yllättävän vaikea kuvata!

Vinkkinä muille Tasmaniassa autoileville; pidä huoli, että tankki on aina täysi, ja että autossa on matkassa riittävästi evästä. Meille meinasi käydä köpelösti molempien kanssa, sillä eväänä oli vain sipsiä ja suklaata ja avoinna olevaa huoltoasemaa ei tullut 200 kilometriin vastaan. Matkan varrella olevissa pienissä kylissä moni bensa-asemista on iltapäivällä ovensa sulkevien kahviloiden yhteydessä ja kahvilan sulkeuduttua menovedestä on turha haaveilla. Tämän lisäksi myös ruokapaikan löytäminen oli yllättävän haastavaa. Kahvilat sulkivat ovensa aikaisin ja ainakin joulun välipäivinä myös ravintoloiden aukioloajat olivat todella rajoitetut. Nälkäkiukun saattelemana päädyimme iltayhdeksältä Mäkkäriin ”lounaalle”, kun ei vain löydetty mitään muuta auki olevaa puljua matkan varrelta. 😀 Länsirannikolla kannattaakin tankata mahansa ja bensatankkinsa aina kun siihen on mahdollisuus.

Matkablogi

Road trip Tasmanian itärannikolla – Freycinet National Park & Bay of Fires

Tasmanian itärannikkoa reunustava Great Eastern Drive on hyvää vauhtia saavuttamassa samanlaisen kulttimaineen kuin Great Ocean Road Australian mantereen puolella. Tasmanian itärannikon maisemien pääosassa ovat kilometrien mittaiset, valkoiset hiekkarannat, vehreät viiniviljelmät ja ruosteen punaamat kivi- ja kalliomuodostelmat. Matkalla voi tehdä pysähdyksiä reitille ripotelluilla viini- ja marjatiloilla, juustotehtailla ja toinen toistaan upeammissa kansallispuistoissa. Rantaviivaa 220 kilometrin mittaiselta Great Eastern Driveltä löytyy kilometritolkulla, joten jokaiselle löytyy varmasti oma autio hiekkatilkku äärettömän kirkkaan meriveden ääreltä. Ennen lähtöämme kuulimme villin huhun, että itärannikolla paistaa aina aurinko, sillä sinne ei jostain syystä kerry pilviä samaan tapaan kuin esimerkiksi saaren eteläpuolelle. Suhtauduimme väitteeseen skeptisesti, mutta kuin ihmeen kaupalla pilvet tosiaan näyttivät vähenevän jatkuvasti, mitä idemmäs ajoimme. Ja tämähän passasi meille!

tas51web
Karavaanari, karavaanari, on kaikkien kaveri!

Tasmanian tieverkosto on pääpiirteittäin melko kapeaa ja mutkaista, joten lyhyetkin matkat saattavat viedä yllättävän paljon aikaa. Great Eastern Drive on mieluinen poikkeus tähän sääntöön. Tiet ovat leveitä, hyväkuntoisia, sekä helppoja ja nopeita ajaa. Reitti on lisäksi niin hyvin merkitty, että matkaan voisi hyvin lähteä vaikka ilman karttaa. Kaikki palvelut, kuten ravintolat, kaupat, julkiset vessat ynnä muut löytyvät reitin varrelta todella vaivattomasti. Great Eastern Driven varrelta löytyy useita kansallispuistoja. Me teimme ensimmäisen pysähdyksen Freycinet National parkissa, jossa tulikin vietettyä koko päivä. Freycinet National Park on täynnä valkoisia hiekkarantoja ja upeita, vaaleanpunaisia vuoria. Wineglass Bay kiistatta yksi Tasmanian kuuluisimmista luontokohteista ja tämän kyseisen kansallispuiston vetonaula.

Matkablogi
Wineglass Bay.

Tasmania

Me elimme jossain ihmeellisessä harhaluulossa, että Tasmania ei ole vielä niin kaiken kansan suosiossa kuin mantereen puoli. Saapuminen Wineglass Bayn parkkipaikalle osoitti tämän luulon aivan täysin vääräksi. Porukkaa oli enemmän kuin torilla Suomen voitettua jääkiekon MM- kisat. Parkkipaikka oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja paikkoja kärkkyviä ajoneuvoja saapui paikalle kuin liukuhihnalla. Reilun puoli tuntia paikkaa saalistettuamme saimme viimein ratsumme talliin ja pääsimme aloittamaan noin puolen tunnin kipuamisen Wineglass Bayn näköalapaikalle. Matkan varrella meitä vastaan pomppi monta vallabia, ensimmäinen norkoili itse asiassa jo parkkipaikalla. Ihmettelimme tätä hieman, sillä vallabit ovat yöeläimiä ja yleensä ne pysyttelevät päiväsaikaan visusti piilossa. Syy niiden valveillaoloon löytyi pian; japanilainen turistiryhmä syötti niille sipsejä. Eläinten ruokkiminen on kaikissa Tasmanian kansallispuistossa ankarasti kielletty ja syy löytyy juurikin tästä; raukkojen luonnollinen vuorokausirytmi on heittänyt täysin häränpyllyä turistien piittaamattomuuden vuoksi. Tämän lisäksi vallabit saattavat ajan myötä menettää kykynsä hankkia itse ruokansa, mikäli niitä ruokitaan jatkuvasti.

Matkablogi

Matkablogi

Wineglass Bayn näköalapaikalla meitä odotti uskomattoman upea näky; sirpin muotoinen suojaisa lahti kauniine hiekkarantoineen jylhän Hazards- vuorijonon varjossa. Ei mikään ihme, että tätä näkyä oli tullut todistamaan laumoittain ihmisiä. Tunnelma näköalapaikalla oli kuin sillipurkissa, joten kuvien ottamisen jälkeen lähdimme valumaan kohti itse rantaa. Reitti rannalle on melko jyrkkä ja sen edestakaisessa tallaamisessa kestää noin 1,5 tuntia. Wineglass Bayn ranta oli aivan käsittämättömän upea. Valkoinen hiekkaranta, turkoosi merivesi ja punaisena hehkuvat kalliot ovat upea yhdistelmä.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Tasmania

Ihailtuamme Wineglass Bayn rantaa aikamme, lähdimme suunnistamaan kohti vajaan 20 kilometrin päässä olevaa Bichenon kylää. Bookingissa ja air B’n’B: ssä ei ollut joulun välipäiville yhtäkään majapaikkaa koko itärannikolla tarjolla, joten autossa nukkuminen oli ainoa vaihtoehto. Varmaan kyllä oltaisiin muutenkin päädytty siihen, koska se on niin edullista. Päivää ennen lähtöä pommitimme kaikkiin Freycinetin läheisyydessä oleviin karavaaniparkkeihin kyselyt, josko yhdelle autolle olisi vielä tilaa. Bicheno East Coast Holiday Parkista onneksi vastattiin myöntävästi. Autopaikka maksoi 38 dollaria (noin 25 euroa) ja siihen sisältyi alueen palvelujen käyttö, kuten pyykkitilat, suihku, wc, keittiö sekä wifi. Freedom Camping olisi ollut seuraava vaihtoehto ja sitä olisikin ollut runsaasti tarjolla, mutta halusimme kuitenkin ensisijaisesti johonkin, missä olisi mahdollisuus päästä suihkuun.

Auton perään heitetyllä ilmapatjalla oli ihmeen hyvä nukkua. Onneksi, sillä Uudessa-Seelannissa meillä on tiedossa kolme viikkoa karavaanarin elämää! Tämä olikin hyvä tilaisuus harjoitella sitä varten. Aamulla heräsimme naapurikaravaanissa leiriä pitävän Team Tightarsen iloiseen pulinaan ja hyppäsimme heti aamutuimaan tienpäälle. Toisen päivän kohteena meillä oli Lonely Planetin vuoden 2017 kuumimpien matkakohteiden joukkoon listattu Bay of Fires. Kyseessä on 29 kilometrin mittainen rykelmä upeita, punaisilla kivillä ja kallioilla maustettuja valkohiekkaisia rantoja Tasmanian itärannikolla.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Odotimme innolla kirmaamista valkoisella hiekalla ja pulikointia turkoosissa ja kirkkaassa vedessä, sillä road tripin toiseksi päiväksi oli luvattu 28 astetta ja aurinkoa kirkkaalta taivaalta. Tarjolla oli kuitenkin hieman perinteisempää tasmanialaista kesäkeliä: pilviä ja sadekuuroja. Säästä huolimatta Bay of Firesin rannoilla oli runsaasti paikallisia lomalaisia grillaamassa, kalastamassa ja surfaamassa. Tasmaniaan matkustaessa kannattaakin hyväksyä se tosiasia, että keli tulee olemaan hyvin ailahtalevainen. Näin ollen suunnitelmia ei kannata rakennella sääennustusten varaan, ne nimittäin harvoin pitävät paikkansa. Meidän suunnittelema auringonpalvomiselle omistettu päivä ei nyt kolean sään takia onnistunut, mutta olihan Bay of Fires aivan tyrmäävän upea! Tosin, jos aika on kortilla, niin sen voi hyvillä mielin jättää väliin, mikäli Freycinet National park on osa Tasmanian matkasuunnitelmaasi. Wineglass Bayn ranta punaisine kallioineen oli nimittäin vähintään yhtä hieno näky.

Road Trip ei suinkaan kuitenkaan loppunut tähän, vaan Bay of Firesin jälkeen lähdimme köröttelemään sisämaahan kohti Cradle Mountain National Parkia. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Tasmania