Me ja muutama muu Ellassa

Junamatkaa Kandystä Ellaan kuvataan maailman kauneimmaksi. Legendaaristen Hill Countryn maisemien vuoksi kyseisellä välillä junat ovatkin lähes poikkeuksetta aivan tupaten täynnä. Tämän vuoksi yritimme ostaa lippuja Kandyn juna-asemalta etukäteen, jotta saisimme varmasti istumapaikat. Ellan junissa on aina muutama vaunu, joihin on mahdollista ostaa liput etukäteen. Olimme ostohousut jalassa jo kolme päivää ennen lähtöä, emmekä silti saaneet ennakkolippuja ostettua. Lähtöpäivänä menimme aseman lippuluukulle kärkkymään lippuja jo melkein tunnin ennen junan lähtöä. Saimme kuin saimmekin liput haltuumme ja siirryimme laiturille liioittelematta miljoonan muun turistin joukkoon odottelemaan junaa. Oli itsestään selvää, että junassa ei olisi istumapaikkoja jokaiselle Canonia kantavalle valkonaamalle. Lähtöhetken lähestyessä jännitys tiivistyi, edessä olisi sota istumapaikoista. Junan saapuessa laiturille turistilauma lähti rynnistämään kohti ovia muita tönien ja tuuppien. Kyynärpäätaktiikalla saimme itsellemme istumapaikat ja pääsimme nauttimaan mahtavista maisemista rauhassa. Ennakkoon myytävät liput voi ostaa 30 päivää ennen lähtöä ja ne tosiaankin kannattaa ostaa heti, kun suunnitelmat ovat selvillä. Todella moni nimittäin joutui istumaan koko seitsemän tunnin matkan lattialla.

maailmanympärimatka

maailmanympärimatka

maailmanympärimatka

Ellan suuri suosio perustuu alueen upeaan luontoon, teeviljelmien päällystämiin vihreisiin vuoriin ja näyttäviin vesiputouksiin. Ellasta löytyy monia upeita patikkareittejä, jotka vetävät puoleensa reippailijoita ympäri maailmaa. Syyskuu on Sri Lankalla matalan sesongin aikaa, sillä se on koko saaren sateisin kuukausi. Vaikka siis olimme liikkeellä vuoden hiljaisimpaan aikaan, kaupunki oli aivan ratkeamaisillaan turistien määrästä. Tai siltä meistä tuntui, kunnes erään ravintolan työntekijä kertoi, että tämä ei ole vielä mitään. Korkean sesongin aikaan, eli joulu-tammikuussa kaikki Ellan 1200 majapaikkaa ovat jokaista huonetta myöten täynnä. Silloin kiirettä vasta pitääkin. Meidän makuumme turisteja oli jo nyt aivan liikaa ja odottamamme pikku vuoristokylä olikin kuin Sunny Beachin rantakatu (vähän kärjistettynä).

maailmanympärimatka
Siinä yksi turisti romuineen.
maailmanympärimatka
… Ja siinä virnuilee toinen.

Ellan keskusta koostuu käytännössä yhdestä kadunpätkästä, joka on molemmin puolin täynnä baareja, ravintoloita, majataloja sekä tuktuk- kuskeja kauppaamassa palveluitaan. Budjettimme meinasi lähteä luisumaan sivuraiteille Ellassa, sillä se oli kallein kaupunki, mitä meillä on Sri Lankan reissullamme tullut vastaan. Esimerkiksi perinteisen rice & curry- annoksen löysimme Negombosta halvimmillaan noin kahdella eurolla, kun taas Ellassa vastaava annos kustansi reilun neljä euroa lähes kaikissa keskustan ravintoloissa. Kahvikupillisestakin joutui pulittamaan puolet enemmän kuin muissa vierailemissamme kaupungeissa. Myös tuktukila ajelu Ellassa kevensi lompakkoa kummasti, lähtöhinnat olivat huomattavasti kovemmat kuin muualla. Turistien määrä on selvästi vaikuttanut Ellassa hintojen lisäksi myös palvelukulttuurin laatuun. Sydämellinen ja aito palvelu ei ollut niin itsestäänselvyys kuin muualla Sri Lankassa.

Ensimmäiset kaksi yötä majoituimme noin kahden kilometrin päässä Ellan keskustan vilinästä. Dream Mount- majatalo tarjosi koko matkan tähän asti parhaat yöunet. Sijainti oli todella rauhallinen, lukuun ottamatta muutamaa katolla rymistelevää oravaa. Ympäriltä ei kuulunut kuin hiljaista sirkkojen siritystä ja aamuisin auringonnousua Ellan vuorilla sai ihailla omalta parvekkeelta. Hintakin oli hyvin edullinen, vain 20 euroa yltä, sisältäen yltäkylläisen aamiaisen. Lisäksi Dream Mountin isäntä pyöräytti meille koko Sri Lankan visiitin maukkaimmat rice and curryt! Vaikka majapaikka olikin täydellinen, siirryimme kolmeksi viimeiseksi yöksi laiskuuden nimissä aivan keskustaan, Rock Face- nimiseen hotelliin. Rock Face maksoi noin 15 euroa yöltä ilman aamiaista. Majoituimme Deluxe- huoneessa, joka ei aivan yltänyt nimensä veroiseksi. Patja oli hädin tuskin paksumpi kuin A4- arkki ja tyyny tuntui kuin betoniharkolta korvaa vasten. Öisin saimme kuunnella baarien jumputusta ja katukoirien konsertointia. Tokihan hyvän sijainnin tuoma meteli oli tiedossa, mutta jäimme silti katumaan päätöstämme hylätä täydellinen majapaikka tuktuk- kyytien välttämiseksi. Ajattelimme säästävämme rahaa, kun ei tarvitse suhata majapaikan ja keskustan väliä tuktukilla, mutta ravintoloista ostettujen aamiaisten takia jälkimmäinen majapaikka koituikin kalliimmaksi ratkaisuksi.

maailmanympärimatka
Turistien lisäksi Ellasta löytyi monenlaisia muitakin örkkejä.

Vaikka emme Ellan kaupungista niin riemastuneetkaan, oli sitä ympäröivä luonto kaiken hehkutuksen veroista. Ellan upeista patikkamaisemista lisää seuraavassa postauksessa!

maailmanympärimatka
Ella Rock.

 

Kotun maistelua Kandyssä

Polonnaruwasta hyppäsimme jälleen junan kyytiin ja suuntasimme kohti Kandy- nimistä kaupunkia. Viiden tunnin junamatkan ja tunnin tuktuk- ajelun jälkeen olimme viimein perillä. Kandy on maan vuoristoisessa keskiosassa sijaitseva Sri Lankan kulttuuripääkaupunki. Kandy on myös maan toiseksi suurin kaupunki Colombon jälkeen. Värikkään historiansa vuoksi Kandy on päässyt UNESCOn maailmanperintölistalle. Buddhalaisten keskuudessa Kandy on suosittu pyhiinvaelluskohde, sillä sieltä löytyy kuuluisa Temple of Tooth, jossa väitetysti asustelee Buddhan hammas. Tämän nähtävyyden osalta me olemme edelleen sivistymättömiä sikoja, sillä hammas ei tällä kertaa innostanut meitä sen enempää.

maailmanympärimatka
Kandy Lake.
maailmanympärimatka
”Hello! Tuktuk?”

Meillä kummallakaan ei ollut varsinaisesti mitään erikoisempaa syytä, miksi halusimme vierailla Kandyssä. Se sattui sopivasti matkalle Polonnaruwasta seuraavaan kohteeseemme, vuorien ympärömään pikkukaupunkiin Ellaan. Lisäksi oli myös mukava päästä näkemään hieman isomman kaupungin elämää Sri Lankassa. Majapaikaksi valitsimme Bethel Rest- kotimajoituksen noin puolentoista kilometrin päästä Kandyn keskustasta. Kolmen yön majoitus aamiaisineen kustansi meille 57 dollaria yhteensä. Majataloa pyöritti viisihenkinen varsin ystävällinen ja avulias perhe. Heidän kauttaan saimme myös tuktuk- kyydit paikalliseen hintaan (normaalisti turisteilta veloitetaan vähintään kolmasosa enemmän). Homestayn käyttämä vakiokuski oli todella mukava miekkonen, aina kun köröttelimme hänen kyydissään Kandyn rinteitä ylös ja alas, hän opetti meille tamilin kieltä (emme tosin muista enää yhtäkään sanaa). Kielikoulun lisäksi hän kuskasi meidät viimeisenä iltanamme Kandyssä ilmaiseksi ihailemaan kaupunkia vuoren päältä vartioivaa Buddha- patsasta. Hän ei kestänyt ajatusta, että poistuisimme kaupungista patsasta näkemättä.

maailmanymprimatka
Iso-Buddha valvoo.
maailmanympärimatka
Bethel Rest- homestayn herkullinen aamiainen.

Kandy on varsin mukava ja kompakti kaupunki. Vietimme siellä yhteensä kolme päivää ja suurimmilta osin vain tutkimme kaupungin ruuhkaisia katuja ja kasvatimme mahojamme pikku kuppiloissa. Suurin osa käymistämme ruokapaikoista olivat melko mitäänsanomattomia kokemuksia, mutta onneksi löysimme muutaman suosituksen arvoisen kohteen. Kottu House- niminen pikkuinen street food- koju oli ehdottomasti Kandyn paras löytö. Kottu on sri lankalainen perinneruoka, joka valmistetaan rieskaa muistuttavasta roti- leivästä. Roti pilkotaan pieneksi silpuksi ja paistetaan pannulla kasvisten, mausteiden, kananmunan ja lihan kanssa. Paistettu leipäsilppu saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta on erittäin hyvä ja edullinen ruoka. Kottu Housessa jättiläismäinen annos kanakottua maksoi vain 1,90 euroa ja kasviskottu 1,40 euroa. Pulju sijaitsee hieman syrjässä Kandyn keskustasta, mutta sinne kannattaa ehdottomasti suunnata. Ruoka oli järjettömän hyvää ja annokset olivat niin isoja, etteivät meinanneet lautaselle mahtua.

maailmanympärimatka
Kottu House.

Kottu Housen lisäksi Cool Corner- jäätelökuppila sai meiltä viisi tähteä ja papukaijamerkin. Jäätelövalikoima on todella mittava ja jokainen annos valmistetaan paikan päällä, asiakkaan valvovan silmän alla. Jätski on siis aina taatusti tuoretta. Tämä paikallisen perheen pyörittämä kuppila sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. Vahva suositus etenkin passionjäätelölle!

maailmanympärimatka
Cool Cornerin passionjäätelö ❤

Majapaikkamme emäntä suositteli meille kovasti Udawatta Kele- luonnonsuojelualueella vierailua. Metsäalue sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Kandyn keskustasta ja siellä majailee apinoiden lisäksi villisikoja, sekä useita lintu- ja hyönteislajeja. Luonnonsuojelualue tunnettiin aikaisemmin historiassa kuninkaallisena pyhättönä, kiellettynä metsänä, johon kenelläkään muulla ei ole mitään asiaa. Nykyään puistoon pääsee kuka tahansa, maksettuaan vajaan neljän euron sisäänpääsymaksun. Varauduimme metsässä patikointiin vaelluskengillä ja pitkillä sukilla, sillä Sri Lankan keskiosa on valitettavan tunnettu iilimatopopulaatiostaan. Vaikka matoset liikuskelevat vain kostealla säällä, halusimme varautua näihin pieniin verenimijöihin, vaikka sateesta ei sinä päivänä ollut tietoakaan.

Puiston sisäänkäynti vaikutti erittäin lupaavalta, sillä portin ympärillä elämöi kymmeniä apinoita. Tämän jälkeen ei enää muuta elämää nähtykään, kyllästynyttä saksalaisparia lukuun ottamatta. Ei törmätty edes yhteenkään iilimatoon. Metsä jättiläisbambuineen oli kyllä ihan viihtyisä, mutta kovasti etukäteen mainostettua eläimistöä siellä ei kyllä näkynyt. Pienoisen pettymyksen aiheuttivat myös metsässä sijaitsevat historialliset temppelit ja luolat, jotka olivatkin todella epämääräisiä peltihökötyksiä. Temppelit olivat sitä paitsi aidattu ja varustettu ”pääsy kielletty”- kylteillä.

maailmanympärimatka
Apinoita Udawatta Kele- luonnonsuojelualueen sisäänkäynnillä.

Udawatta Kele ei siis päässyt jatkoon, mutta Kandyyn tykästyimme. Kaupungissa oli juuri sopivasti elämää. Ympärillä oli jatkuvasti mukava hälinä, mutta katukauppiaat ja sisäänheittäjät eivät kuitenkaan olleet yli-innokkaita. Lisäksi vehreiden metsien ympäröimä kaupunki oli ilo silmälle, etenkin aivan keskustan tuntumassa sijaitseva järvi. Kuten muuallakin Sri Lankassa, myös Kandyssä oli erittäin paljon turisteja. Tämä valitettavasti näkyi etenkin aivan ydinkeskustan ravintoloissa ruokien hinnoissa ja laadussa, useassa paikassa oli tarjolla vain länsimaalaisille suunnattua turistihuttua. Onneksi Tripadvisor oli taas hyvä matkakumppani ja neuvoi meille myös hyviä paikkoja. Keskustan kaduilta kannattaa ehdottomasti siirtyä sivukujille tekemään ravintola- ja kahvilalöytöjä.

matkablogi
Kandy view point.

Norsubongailua Kaudullan Kansallispuistossa

Matka kohti Polonnaruwan kaupunkia alkoi jo perinteeksi muodostuneella klo 4.30 herätyksellä. Majatalon isäntämme järjesti meille tuktuk- kyydityksen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle Ragaman juna-asemalle. Oikean laiturin ja junan löytäminen oli melkoinen operaatio, sillä aseman ainoa infotaulu oli rustattu täkäläisellä kielellä. Onneksi ystävälliset paikalliset avustivat meitä avuttomia turisteja tässäkin asiassa ja oikea juna löytyi. Junalla matkustaminen on täällä lähes ilmaista, sillä 244 kilomtrin matka maksoi vain neljä euroa meiltä kahdelta.

Paikallisissa junissa on pääasiassa vain 2. ja 3. luokka, missä kummassakaan ei varata paikkoja etukäteen ja lippuja myydään niin paljon, kuin kysyntää riittää. Näissä luokissa ei ole eroa kovinkaan paljoa. 2. luokassa takamusta saa lepuuttaa hieman pehmeämmissä penkeissä kuin 3. luokassa, sekä tuulettimet löytyvät myös. 1. luokka on olemassa vain harvoissa ja valituissa junissa, esimerkiksi Colombo – Ella- välillä osasta junista löytyy ilmastoitu ”näköalavaunu”, joka on nimenomaan etukäteen varattava 1. luokan vaunu.  Me matkasimme 2. luokassa ja voisi sanoa, että osuimme kultasuoneen. Saimme nimittäin niin itsellemme kuin rinkoillemme omat penkit. Tämä ei tosiaan ole itsestäänselvyys 2. luokassa.

maailmanympärimatka
Vehreitä maisemia junan ikkunasta.

Junamatka kesti ainakin seitsemän tuntia, mistä viimeisen puoli tuntia saimme kuunnella paikallisen miekkosen moraalisaarnaa siitä, miten emme ole vieläkään naimisissa. Ja lapsiakin pitäisi tässä vaiheessa olla kuulemma jo vähintään kolme. Otti lievästi sanottuna aivoon, kun holtittomasti rymisevässä junassa oltiin siinä vaiheessa vietetty ilman ruokaa kuusi ja puoli tuntia… Luvattiin kuitenkin lähettää hääkutsu, kun hän sitä niin kovasti vaati. Rasittavaa miestä lukuun ottamatta junamatka oli yllättävän viihdyttävä. Junan käytäviä nimittäin ravasi edestakaisin jos jonkinmoista romua ja evästä kauppaavia myyntimiehiä. Jokaisella kaupparatsulla oli oma myyntimantransa, joita he kailottelivat kovaan ääneen. Vaikka junalla kulkeminen onkin äärimmäisen hidas tapa liikkua Sri Lankalla, on se erittäin hyvä tapa tutustua paikalliseen elämänmenoon. Puhumattakaan ohi vilisevistä hienoista maisemista.

maailmanympärimatka

Juna-asemalle päästyämme hyppäsimme tuktukin kyytiin ja kaahailevan kuskin päättömistä ohitteluista huolimatta pääsimme turvallisesti perille majapaikkaamme, Seyara Holiday Resortiin. Alun perin meitä veti Polonnaruwassa puoleensa ainoastaan UNESCOn maailmanperintölistallekin päässyt rauniokaupunki, mutta heti kun kuulimme lähellä sijaitsevasta, norsuja vilisevästä Kaudullan Kansallispuistosta, varasimme safarin heti seuraavalle päivälle.

maailmanympärimatka
Paparazzi työssään.

Safaripäivän aamun otimme rennosti altaalla loikoillen. Sovittuun aikaan saapuneen safariauton kyytiin me ei sitten jostain ihmeen syystä kuitenkaan mahduttu. Jeeppi kävi pihassa kääntymässä ja kuski ilmoitti tuohtuneena, että emme pääse kyytiin. Oli kuitenkin varsin ihailtavaa, kuinka nopeasti tilanne ratkaistiin meidän majapaikan henkilökunnan toimesta. Eräs työntekijä soitti kaksi puhelua ja komensi meidät hänen autonsa kyytiin.

Noin kymmen minuutin ajomatkan jälkeen olimme jo jonkin asumuksen edessä tööttiä huudattamassa. Pihan perukoilta tienpientareelle könysi paitaansa päälle vetävä herra, mitä ilmeisemmin juuri päiväunilta herännyt. Tämä herra oli meidän uusi safariopas, joka kyyditsisi meidät Kaudullan Kansallispuistoon. Erikoista tässä episodissa oli se, että kukaan ei sanonut meille sanaakaan missään vaiheessa. Vain silloin, kun vaihdoimme autosta safarijeepin kyytiin, niin meitä kyydinnyt mies tokaisi ”you pay him, same price”. Saimme siis lopulta privaattisafari samaan hintaan, tosin opas ei juuri englantia taitanut, joten safaristamme jäi kommenttiraita puuttumaan. Ja Isuzu- jeepistä taisivat jouset puuttua kokonaan, sen verran saivat persukset taas myöhennystä.

maailmanympärimatka
Kärsäilevät kärsäkkäät.

Kuskimme ajoi kolmen muun jeepin vanavedessä kohti lampea, jossa norsut tapaavat käydä juomassa. Lammella meitä odotti uskomaton näky; reilusti yli sata norsua! Olimme aivan haltioissamme. Vaikka näkyä oli kanssamme jakamassa toista sataa muutakin turistia, ei se vienyt elämyksestä hohtoa pois. Parasta oli katsella, kun pikkuiset norsuvauvat painivat ja nykivät toisiaan hännästä!

maailmanympärimatka
Nuorten norsujen kisailua.

Aivan Kaudullan vieressä sijaitsee toinenkin norsuistaan tunnettu kansallispuisto, Minneriya. Aikaisemmin Minneriya on ollut Kaudullaa tunnetumpi norsujen bongauspaikka, mutta tällä hetkellä myös kaikki Minneriyan norsut ovat Kaudullassa. Norsut vaeltelevat puistojen välillä aina sen mukaan, kummassa on paremmin juomavettä tarjolla. Norsujen joukkovaellus on aiheuttanut myös turistien joukkoryntäyksen Kaudullaan, jonne pakkautuu nyt kahden kansallispuiston asiakkaat. Olisipa mahdollista saada tietää, mitä kärsäkkäiden mielissä liikkuu satapäisen jeeppilauman ympäröiminä. Vaikka ne ulkoapäin näyttävät viis veisaavan, ties minkälaista stressiä moottoreiden pärinä ja turistien pällistely niille aiheuttavat. Etenkin nyt, kun jeeppejä oli niin paljon, niitä oli melkein yhtä paljon kuin itse norsuja.

maailmanympärimatka
Norsuja pällistelevät turistit.

Vaikka kokemus olikin uskomattoman hieno, aiheutti se hieman ristiriitaiset fiilikset. Tansaniassa Mikumin Kansallispuistossa näimme kahden päivän safarin aikana maksimissaan 20 muuta jeeppiä. Silloin ei käynyt edes mielessä, että safareista pitäisi potea huonoa omaatuntoa; suurimman osan ajasta muita jeeppejä ei ollut edes näkyvissä. Lisäksi silloin oppaamme selvästi kunnioitti luontoa ja eläimiä suuresti. Hän pysyi aina merkityillä teillä, ei kaahaillut ja piti hyvää välimatkaa eläimiin. Kaudullan kuskilla oli aina välillä vähän mielenkiintoiset reittivalinnat, muutaman kerran mentiin kirjaimellisesti puskan kautta ja kerran toinen jeeppi sai kiskoa meidät mutakuopasta.

Safari kustansi meiltä ainoastaan 30 euroa per henkilö, sisältäen kuljettajan tipin ja kansallispuistomaksun. Ei siis ihme, että puisto suorastaan pullisteli kävijöitä. Serengetin ja Ruahan kansallispuistoissa Tansaniassa on huomattu, että eläimet häiriintyvät liian suurista kävijämääristä. Ongelma on saatu ratkaistua hilaamalla safarien hinnat pilviin ja asettamalla jeeppien määrälle konkreettiset rajoitukset. Näin turistien määrää onkin saatu hillittyä tehokkaasti. Kaudullassakin turistien määrää olisi hyvä saada pienennettyä. Ennen kaikkea norsujen hyvinvoinnin, mutta myös safarien elämyksellisyyden vuoksi.

maailmanympärimatka
Vanha norsuherra laumoineen.

 

Sateesta huolimatta sympaattinen Negombo

Sri Lankalle saapuessamme olimme jo henkisesti valmistautuneita verbaaliseen sotaan huijaavien taksikuskien ja satojen hihasta nykivien kaupustelijoiden kanssa. Olimme nimittäin lukeneet saaren kaaottisuudesta ja paikallisten taidosta vedättää turisteja useammasta eri lähteestä. Lentokentällä meidät kuitenkin yllätti järjestelmällisyys ja asiallisuus. Pörräsimme lähtöaulassa uunon näköisinä etsimässä pankkiautomaattia, kun iloisesti hymyilevä hampaaton setä lähestyi meitä. Valmistauduimme sanomaan tiukasti EI, mitä näennäisesti harmiton setä yrittäisikin tyrkyttää. Mutta hän vain auttoikin meidät automaatille kädestä pitäen, kun kuuli ongelmamme. Johan nyt. Automaatin löytämisen jälkeen seuraava operaatio oli löytää taksi. Sekin hoitui todella vaivattomasti ja täysin netistä etukäteen tutkimamme virallisen taksihinnaston mukaisesti. Lähestyimme ulko-ovea laukkuja puristaen; nyt se kaaos puhkeaisi. Mutta ei. Ympäriltä kuului vain etäistä sirkkojen siritystä, kun hipsimme kuskimme perässä kohti autoa. Majapaikkakin löytyi tovin etsinnän jälkeen ja pääsimme viimein unten maille, vuorokauden valveilla olon jälkeen.

Herättyämme suunnistimme kohti Negombon rantakatua ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Katu oli reunustettu molemmin puolin rantaravintoloilla, Ayurveda- hoitoloilla ja erilaisia retkiä myyvillä puljuilla. Rantaa kävimme hieman vilkaisemassa, mutta sateen vuoksi emme tutustuneet siihen liiemmin. Vettä ja hiekkaa siellä näytti olevan, eli kaikki niin kuin pitääkin. Roskia tosin oli myös melkoisen paljon. Rantakatu itsessään ei ollut erityisen ihmeellinen, se oli hyvin samanlainen kuin rantakatu vaikkapa Teneriffalla tai Mallorcalla. Jostain syystä kuitenkin olemme tykästyneet Negomboon. Johtuu varmaan halvoista hinnoista, ystävällisistä ihmisistä ja hyvästä ruuasta. Meihin on ilmeisesti helppo tehdä vaikutus. 😀

maailmanympärimatka
Mitäs nyt pienestä monsuunikuurosta… Tällaisiahan meillä on Suomessakin koko ajan…

Koko päivän satoi vettä, välillä paljon ja suurimman osan päivästä aivan kaatamalla. Otimme tietoisen riskin matkatessamme Sri Lankalle lounaismonsuunin aikaan. Sri Lankalla on käytännössä kaksi monsuunikautta. Lounaismonsuuni huuhtoo Länsi- ja Etelärannikkoa huhti-syyskuun ajan ja kaakkoismonsuuni kastelee Itä- ja pohjoisrannikkoa marraskuusta aina maaliskuulle. Monissa maissa monsuunikausi ei kuitenkaan sulje matkustamista pois, sillä se ei tarkoita jokapäiväistä, jatkuvaa sadetta. Etenkään nykyään, kun ilmastonmuutos on pistänyt ilmaston kaikkialla sen verran sekaisin. Kovasti ainakin toivomme, ettei koko aikaa sada niin paljoa kuin täällä Negombossa eilen. Vaelsimme koko päivän Negombon katuja tyylikkäissä mustissa sadekaavuissa Converset läpimärkinä. Sadetta tuli niin paljon, että huoneemme katto vuosi. Jouduimme majatalomme isännän kanssa suorittamaan huonekalujen siirto-operaation, jotta sängylle ei tulvisi vettä. Ongelma ratkaistiin tuomalla lattialle ämpäreitä vastaanottamaan katosta tippuvat vesipisarat. Tänään ei satanut aivan niin paljoa, mutta mustilta sadekaavuilta ei tänäänkään valitettavasti vältytty.

maailmanympärimatka
Koirat ja tuk-tukit ovat yleinen näky Sri Lankan katukuvassa.

Ensivaikutelmamme Sri Lankasta oli kuitenkin niin yltiöpäisen positiivinen, ettei sade kyennyt huuhtomaan sitä pois. Odotamme malttamattomina, että pääsemme tutkimaan tätä Intian Valtameren helmeksi kutsuttua saarta lisää! Sri Lankalla on ihan hirveästi kaikkea nähtävää ja tekemistä. Vietimme käytännössä koko päivän Negombossa kartan äärellä suunnitellen seuraavaa siirtoamme. Suunnittelu osoittautui äärimmäisen haastavaksi operaatioksi, joten päädyimme varaamaan vielä kolmannen yön majapaikastamme Joseph Family villasta. Sri Lankalla nähtävyydet ovat jakautuneet tasaisesti ympäri saarta ja teiden huonon kuntotason vuoksi siirtymisiin saattaa kulua todella paljon aikaa. Teiden kunnon ja paikallisen liikennekulttuurin vuoksi kaikista edullisin kuljetusmuoto, eli bussi, on melko vaarallinen vaihtoehto. Suunnitelmia tehdessämme halusimmekin vältellä bussin valitsemista kuin ruttoa. Vaihtoehdoiksi jäivät junalla suhaaminen tai oman kuljettajan ja auton vuokraaminen. Vaikka oma kuljettaja kaikessa helppoudessaan houkuttelikin, olisivat kustannukset junaan verrattuna olleet ainakin satakertaiset. Huomenna meillä onkin edessä viiden tunnin junamatka kohti Polonnaruwan rauniokaupunkeja!

Pahoittelemme kuvien vähyyttä. 😦 Tässä on nyt tosiaan sadellut niin paljon, että kameraa ei ole paljoa uskaltanut ottaa laukusta…

Hapottava patikkaretki Sanje- vesiputoukselle

Safarimatkamme kolmas päivä oli pyhitetty patikkaretkelle Udzungwa Falls- kansallispuistossa sijaitsevalle Sanje- vesiputoukselle. Taas herättiin kukonlaulun aikaan ja heti aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle. Matka puistoon kesti tunnin ja tie sinne ei ollut aasintalutuspolkua kummempaa. Hyvä puoli rytkyttävässä menossa oli, että se herätti meidät hyvin tehokkaasti aamukoomasta.

matkablogi
Sanje- vesiputous.

Matkalla ajelimme useiden paikallisten kylien ohi ja pääsimme näkemään paikallista elämää safarikuplan ulkopuolelta. Kiinnitimme molemmat huomiota lähes jokaisen tien varrella olevan asumuksen seinään maalattuun punaiseen X- merkkiin. Oppaamme selitti, että kyseisellä merkillä varustetut talot ovat saaneet purkutuomion valtiolta. Tansaniassa on olemassa jonkinlainen laki, joka määrittää, että taloja ei saa rakentaa tiettyä metrimäärää lähemmäksi yleisiä teitä. Valtio nimittäin suunnittelee teiden leventämistä, kunhan vaan budjetti antaa periksi. Monista asumuksista olikin enää jäljellä vain pölyiset tiilikasat. Meistä tuntui karulta, että ihmiset jäivät ilman koteja ja minkäänlaista korvausta puretuista taloista.

Synkkien ja ristiriitaisten ajatuksien saattelemana saavuimme kansallispuistoon, jossa meitä vastassa oli kaksi nuorta paikallista hemmoa, jotka toimivat meidän oppaina retkellä. Tästä alkoi loputtoman tuntuinen nousu vesiputouksen huipulle 30 asteen helteessä. Me olimme varustautuneet matkaan kuin kovempaankin urheilusuoritukseen vaelluskenkien ja urheiluvaatteiden kera. Paikalliset pojanklopit painelivat polkua ylöspäin mokkakengät auringossa kiiltäen ilman merkkiäkään uupumuksesta. Eikä oppaillamme ollut myöskään mukanaan tipan tippaa vettä. Meillä oli mukana yhteensä kolme litraa vettä ja tuntui, että sekään ei ollut tarpeeksi.

matkablogi
Iloiset oppaamme Amim ja Blessing.

Meillä matka taittui puuskuttaen, hikoillen, tuskastellen ja vettä litkien. Onneksi polku, jota kuljimme oli varjoisa ja vältyimme pahimmalta auringonpaahteelta. Metsässä asusti useita eri apina- ja lintulajela, jopa sellaisia joita ei löydy mistään muulta maailmassa, mutta meidän tiellemme ei niistä osunut ainuttakaan. Liekö syy tähän ollut se, että katseemme seurasi tiiviisti kengänkärkiämme, jotta pysyisimme pystyssä kivisellä ja juurakkoisella polulla.

matkablogi
Antti rämpii yhdellä vesiputouksen kolmesta tasanteesta.
matkablogi
Pakollinen hengähdystauko (yksi monista…).

Matka ylös oli paitsi rankka, mutta myös hyvin opettavainen. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka lähes jokaisella vastaan osuvalla puulla ja kasvilla oli jonkinlainen merkitys tai käyttötarkoitus paikalliselle väestölle. Metsässä kasvoi puita, joiden juuria uutettiin teeksi, jolla hoidettiin vaikkapa malariaa tai ripulia sekä puita, joiden lehdistä tehtiin voimakkaita myrkkyjä metsästystä varten. Jokaiselle tunnetulle sairaudelle tuntui löytyvän parannuskeino alueen luonnosta, erään puun lehdet tarjosivat apua jopa mielenterveysongelmiin. On tietysti erittäin hyödyllistä osata käyttää luonnonantimia tällaisella vuoristoisella alueella, jossa avunsaanti on erittäin hidasta, ellei jopa mahdotonta.

Matka vesiputouksen huipulle oli vaivan arvoinen ja näkymä sieltä oli upea. Istahdimme vesiputouksen huipulle popsimaan eväämme ja toipumaan rankasta noususta. Samalla ihailimme edessämme avautuvaa upeaa maisemaa. Alaspäin tultiinkin sitten voivotellen, valitellen ja reidet täristen. Oppaat sen sijaan loikkivat edellämme iloisesti lauleskellen. Viimein alas päästyämme fiilis oli kuin katujyrän alle jääneellä kastemadolla. Vaikka patikkamatkaa olikin takana alle kahdeksan kilometriä, tuntui se vähintään maratonilta kunnon ollessa järjettömän huono ja lämpötilan huidellessa reiluissa hellelukemissa. Kyllä illalla leirille päästessä ruoka maistui ja unessa oltiin jo yhdeksältä.

matkablogi
Näkymä vesiputouksen huipulta.
matkablogi
Upea maisema palkitsi uupuneet patikoijat.