Sansibar – Rahvaat rattahilla

Viimeisen viikon olemme viettäneet Sansibarin paritiisirannoilla löhöten. Matka Sansibarille oli pitkä(veteinen) ja uuvuttava. Se alkoi seitsemän tunnin istuskelulla kuumassa safarijeepissä ja jatkui kahden tunnin lauttamatkalla ja siitä vielä tunnin taksimatkalla. Sansibarilla agendaamme kuului täydellinen joutenolo; nukkuminen, syöminen ja rannalla lojuminen. Mahtui kaiken makoilun sekaan kaksi snorklausretkeäkin. Sansibar tarjosi oivat puitteet tähän kaikkeen, hiekka on valkoisinta, mitä olemme koskaan nähneet ja turkoosi merivesi on uskomattoman kirkasta. Ja vaikka sääennusta lupasi joka päivälle sadetta, sitä ei ole onneksi tullut kertaakaan. Sen sijaan aurinko on porottanut aamusta iltaan.

maailmanympärimatka blogi — Meritähti Jambiani Beachin edustalla olevalla riutalla.

Ensimmäiset neljä päivää meillä oli tukikohtana Bwejuu- nimisessä kylässä sijaitseva Twisted Palms Lodge. Koko paikka oli nimensä mukaisesti hieman vinksallaan, onneksi kuitenkin hyvällä tavalla. Bungalowimme sijainti oli mainio; aivan rannalla. Kuistiltamme käveli rantaveteen noin 10 askelta. Palkkien varaan veden päälle rakennettu ravintola ja vastaanottotiski olivat vielä lähempänä. Paikasta A paikkaan B siirtymiset eivät siis vaatineet kovin suuria fyysisiä ponnisteluja. Paikka oli kaikessa spartalaisuudessaan kaukana perinteisestä luksuksesta, paikat olivat sieltä täältä hieman rempallaan sekä esimerkiksi wifin ja sähkön toimiminen oli välillä arpapeliä. Mutta meille se oli täydellinen kohde rentoutumiseen. Sijainti oli todella rauhallinen, eikä se onneksi ollut kaupustelijoiden reviirillä.

Valitsimme Twisted Palmsin ylitsevuotavien Tripadvisor- arvioiden perusteella. Ainoa asia, mistä paikka sai moitteita, oli Bwejuun rannalla vallitseva voimakas vuorovesi-ilmiö. Porukka voivotteli, että rantaviiva katoaa kilometrien päähän. Kummastelimme ensinnäkin sitä, että minkä takia normaalista luonnonilmiöstä valitetaan majapaikalle ja toisekseen sitä, että voiko laskuvesi tosiaan viedä veden niin kauas rannasta. Paikan päälle päästyämme havaitsimme, että kyllä se voi. Ranta lähti karkaamaan horisonttia kohti noin 10 maissa aamulla ja teki paluun vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Sama koskee Bwejuun lisäksi koko Sansibarin itärannikkoa. Näin ollen meressä pulikoinnista ei kannata haaveilla keskipäivän paahtavimman auringon aikaan, ranta ei ole silloin yksinkertaisesti paikalla. Vuoroveden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat vuodenajasta ja esimerkiksi kuun liikkeistä riippuen. Olimme Bwejuussa täydenkuun aikaan ja silloin ilmiö oli selvästi voimakkaampi. Laskuvesi ei onneksi haitannut löhöämistämme, sillä Twisted Palmsiin oli juuri ennen saapumistamme rakennettu uima-allas. Aamupäivät makoilimme altaalla ja meren palattua siirryimme rannalle.

Loppuviikoksi suunnistimme reilun 10 kilometrin päähän Jambiani Beachille. Matkaohjelma koostui samoista aktiviteeteista kuin alkuviikostakin, eli ahterit pysyivät tiukasti aurinkotuoleissa. Jambianin ranta oli vieläkin upeampi kuin Bwejuussa. Bwejuun rannalle kerääntyi todella paljon levää, joka hieman häiritsi täydellistä postikorttimaisemaa. Jambianissa sen sijaan harrastetaan merilevän viljelyä, joka vähentää rannalle huuhtoutuvan levän määrää huomattavasti ja ranta pysyy siistimpänä. Merilevä on yksi Sansibarin tärkeimmistä vientituotteista ja levän viljely tuo etenkin paikallisille naisille lisätienestiä.

Jambianin ranta oli paitsi kauniimpi kuin Bwejuun ranta, myös vilkkaampi. Ravintoloita ja baareja on ripoteltu pitkin rantaa ja kaupustelevia Masai- heimolaisia pörräsi kauppaamassa tuotteitaan. Vaihtoehdot etenkin ravintoloiden suhteen olivat erittäin tervetulleita, Twisted Palmsin murkinat alkoivat tulla pikkuhiljaa jo korvista ulos. Bongasimme Jambianin kylässä hortoillessamme Chez Hassan- nimisen, paikallisen perheen pyörittämän ravintolan, jota emme voi kuin suositella. Meidät otettiin vastaan hohtavan iloisilla Pepsodent- hymyillä ja pöydässä käytiin kolmesti kysymässä kuulumiasiamme jo ennen ruoan tilaamista. Murkinaa saapui valmistamaan koko perhe ja lopputuloksena pöytään kannettiin todella tuoksuvat ja maistuvat annokset paikallista ruokaa. Myös majapaikkamme Uhuru Beach Hotel omaa erittäin hyvän ravintolan, jossa on päivittäin vaihtuva lounas- ja illallislista. Etenkin merenelävät ovat olleet erittäin maistuvia, ainakin Antin mielestä. Nirso Lina ei ole uskaltanut niihin koskea…

maailmanymärimatka blogi — Uhuru Beachin aamiaisella sai ihailla merimaisemia.

Sansibar oli upeine rantoineen (ja snorklauskohteineen!) ja ystävällisine ihmisineen todella rentouttava ja mainio lomakohde. Hakuna Matata- meininki on todella tarttuvaa ja vaikka täällä esimerkiksi ravintoloissa saa hiljaisinakin iltoina odotella murkinaa toista tuntia, ei siitä tule vedettyä herneitä nenään. Täällä ei nimittäin ole kiire mihinkään. Matkamme ensimmäisellä viikolla tuli ravattua jatkuvasti paikasta toiseen, mutta Sansibarilla saimme rentoutua ja ladata akkuja oikein olan takaa.

Tänään siirrymme yhdeksi yöksi takaisin Stone Towniin, lentokentän lähellä sijaitsevaan majapaikkaan. Huomenna edessä on lähes vuorokauden mittainen matkustusrupeama Muscatin ja Dubain kautta Sri Lankaan! Palaillaan siis asiaan täysin erilaisista maisemista. 🙂

Jambo! eli terve! Sansibarista! Ensivaikutelma oli hyvin kaukana siitä paratiisisaaresta, mikä mielikuva molemmilla oli ennen tänne saapumista. Lentokenttä oli pieni ja nuhruinen, laukutkin tuotiin keskelle ”terminaalia” yhteen isoon kasaan, sillä laukkuhihnaa ei ollut laisinkaan. Vaikka lentokenttä olikin hieman nuhjuinen, oli viisuminhakuprosessi yllättävän helppo. Ensin täyteltiin parit lomakkeet, joissa kyseltiin kaikkea mahdollista aina siviilisäädystä ammattiin. Sen jälkeen jonotettiin maksutiskille, jossa viisumista maksettiin 50 dollaria henkilöltä, seuraavaksi jonoteltiin toiselle tiskille, jossa kuvattiin sormenjäljet ja hymyiltiin kameralle. Siitä siirryttiin kolmannelle tiskille, josta saatiin viisumit ja passit käteen ja homma oli sillä selvä.

maailmanympärimatka — Rantamaisemaa Stone Townissa.

Lentokentällä meitä vastassa piti olla majapaikkamme järjestämä kuski, mutta hemmoa ei näkynytkään missään. Ennen saarelle tuloa olimme lukeneet kauhutarinoita pimeistä takseista, jotka ryöstelevät tietämättömiä turisteja. Olikin melkoisen jännittävää, kun tusina yltiöpäisen ystävällisiä taksikuskeja tulivat tarjoamaan meille palveluksiaan. Lopulta pääsimme kuitenkin turvallisesti perille majapaikkaamme Stone Townissa.

Majapaikkanamme täällä on Zenji Hotel, jonka bongasimme booking.comista loistavien arvioiden perusteella. Yö täällä kustantaa 50 dollaria huoneelta jaetulla kylpyhuoneella. Hotelliin saavuttaessa mielialamme kohosivat äärimmäisen ystävällisen ja lämpimän vastaanoton myötä. Siinä vaiheessa, kun meille esiteltiin huoneemme, olimme aivan myytyjä. Paikka tosiaan on kaikkien ylistävien palautteiden arvoinen. Aiemmin mainitsemamme kuskin ohari johtuikin pienestä ymmärrysvirheestä. Olivat käsittäneet, että tarvitsemme kyydin yhdeltä yöllä eikä päivällä. Mutta sattuuhan näitä.

Stone Town itsessään on melkoinen sekametelisoppa sokkeloisine kujineen ja tyrkyttävine kauppiaineen. Olemmekin jo useaan otteeseen eksyneet labyrinttimäisille sivukaduille ja paikallisten kaaottisille markkinoille. Myös hajujen kirjo on ollut erittäin mielenkiinoista, aina suitsukkeista sontaan. Vaikkakin alku täällä oli jännittävä ja jopa pienoinen kulttuurishokki pukkasi päälle, niin olemme alkaneet tottua kaaokseen. Ja jopa hieman pitämään siitä. Ihmiset ovat täällä hieman päällekäyviä, mutta lähes poikkeuksetta todella ystävällisiä.

Parasta Stone Townissa on ollut retki Prison Islandille. Prison Island on pikkuinen, vain alle kilometrin mittainen saari Sansibarin edustalla. Saaren nimi, Prison Island, juontaa juurensa 1800- luvulle, jolloin saarella pidettiin kapinallisia orjia ennen heidän myymistään orjakauppiaille. Nykyään saari on paljon iloisempi paikka, sillä siellä asustelee 158 jättiläiskilpikonnaa. Huristelimme saarelle erittäin huteran oloisella paatilla kahden paikallisen oppaan kanssa. Saarella pääsimme syöttämään ja taputtelemaan valtavia konnia, joskin touhusta jäi hieman kyseenalainen tunne. Meillä oli alun perin saaresta sellainen kuva, että konnat vaeltavat siellä vapaana. Tosiasiassa ne olivat niiden määrään ja kokoon nähden melko pienessä aitauksessa, jossa niitä kuvattiin ja lääpittiin jatkuvasti satojen turistien toimesta. Vaikuttaa siltä, että kaikki eläimiin liittyvät retket ovat aina tavalla tai toisella hieman hämärää toimintaa. Konnien ihailun jälkeen pääsimme snorklaamaan kristallinkirkkaaseen meriveteen ja ihailemaan värikkäitä kaloja sekä koralleja. Saimme kaverin eräästä todella uteliaasta klovnikalasta, joka tuli nuuskimaan meitä aivan lähietäisyydeltä. Parin tunnin polskimisen jälkeen hyppäsimme ”Hakuna matata”- nimiseen paattiimme ja suuntasimme takaisin kohti rantaa.

maailmanympärimatka

Leijonakuninkaasta tuttu ”Hakuna matata”, eli ”ei huolia” on paikallisten motto. Ja sen todella huomaa niin hyvässä kuin pahassakin. Porukka on sen verran letkeää, että asioiden hoitaminen saattaa olla toisinaan hankalaa. Olimme varanneet liput lautalle, jonka oli määrä kuljettaa meidän Dar Es Salaamiin safariretkeämme varten. Mutta kun lopulta löysimme lipputoimiston kymmenien kujamiesten avustuksella, niin selvisikin, että kyseistä lauttavuoroa ei ajeta. Samalle päivälle osui meille tuntemattomaksi jäänyt muslimien pyhäpäivä, jonka vuoksi vuoro oli peruttu. Tätä seurasi pienoinen hätä ja paniikki, mutta ongelma ratkaistiin lyömällä dollareita suunniteltua enemmän tiskiin; ostimme lauttamatkan tilalle budjettiin nähden liian kalliit lennot Dar Es Salaamiin. 20 minuutin lennot kustansivat 188 dollaria kahdelta, kun taas lauttamatka olisi ollut 70 dollaria yhteensä. Mutta pääasia, että Tansanian odotetuin osuus, eli safari saatiin pelastettua.

Toivottavasti ensi yönä tien vastakkaisella puolella ei tehdä metallitöitä kolmeen asti yöllä, niin kuin edellisyönä, vaan saamme nukkua ensimmäiset kunnon yöunet sitten Jyväskylästä lähdön jälkeen. Tähän mennessä kaikki yöunet ovat jääneet vajaiksi ja univelkaa alkaa olla molemmilla. Tosin herätys on huomenna jo kuudelta aamulla lennolle Dar Es Salaamiin ja sieltä kohti Mikumin kansallispuistoa. Safarin jälkeen palaamme takaisin Sansibarille ja sen jälkeen vain lojumme rannalla viikon putkeen.