Tansania – Rahvaat rattahilla

Laiskanpulskeaa rantaelämää Sansibarilla

11 syyskuun, 201714 syyskuun, 20172 kommenttia

Viimeisen viikon olemme viettäneet Sansibarin paritiisirannoilla löhöten. Matka Sansibarille oli pitkä(veteinen) ja uuvuttava. Se alkoi seitsemän tunnin istuskelulla kuumassa safarijeepissä ja jatkui kahden tunnin lauttamatkalla ja siitä vielä tunnin taksimatkalla. Sansibarilla agendaamme kuului täydellinen joutenolo; nukkuminen, syöminen ja rannalla lojuminen. Mahtui kaiken makoilun sekaan kaksi snorklausretkeäkin. Sansibar tarjosi oivat puitteet tähän kaikkeen, hiekka on valkoisinta, mitä olemme koskaan nähneet ja turkoosi merivesi on uskomattoman kirkasta. Ja vaikka sääennusta lupasi joka päivälle sadetta, sitä ei ole onneksi tullut kertaakaan. Sen sijaan aurinko on porottanut aamusta iltaan.

maailmanympärimatka blogi — Meritähti Jambiani Beachin edustalla olevalla riutalla.

Ensimmäiset neljä päivää meillä oli tukikohtana Bwejuu- nimisessä kylässä sijaitseva Twisted Palms Lodge. Koko paikka oli nimensä mukaisesti hieman vinksallaan, onneksi kuitenkin hyvällä tavalla. Bungalowimme sijainti oli mainio; aivan rannalla. Kuistiltamme käveli rantaveteen noin 10 askelta. Palkkien varaan veden päälle rakennettu ravintola ja vastaanottotiski olivat vielä lähempänä. Paikasta A paikkaan B siirtymiset eivät siis vaatineet kovin suuria fyysisiä ponnisteluja. Paikka oli kaikessa spartalaisuudessaan kaukana perinteisestä luksuksesta, paikat olivat sieltä täältä hieman rempallaan sekä esimerkiksi wifin ja sähkön toimiminen oli välillä arpapeliä. Mutta meille se oli täydellinen kohde rentoutumiseen. Sijainti oli todella rauhallinen, eikä se onneksi ollut kaupustelijoiden reviirillä.

Valitsimme Twisted Palmsin ylitsevuotavien Tripadvisor- arvioiden perusteella. Ainoa asia, mistä paikka sai moitteita, oli Bwejuun rannalla vallitseva voimakas vuorovesi-ilmiö. Porukka voivotteli, että rantaviiva katoaa kilometrien päähän. Kummastelimme ensinnäkin sitä, että minkä takia normaalista luonnonilmiöstä valitetaan majapaikalle ja toisekseen sitä, että voiko laskuvesi tosiaan viedä veden niin kauas rannasta. Paikan päälle päästyämme havaitsimme, että kyllä se voi. Ranta lähti karkaamaan horisonttia kohti noin 10 maissa aamulla ja teki paluun vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Sama koskee Bwejuun lisäksi koko Sansibarin itärannikkoa. Näin ollen meressä pulikoinnista ei kannata haaveilla keskipäivän paahtavimman auringon aikaan, ranta ei ole silloin yksinkertaisesti paikalla. Vuoroveden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat vuodenajasta ja esimerkiksi kuun liikkeistä riippuen. Olimme Bwejuussa täydenkuun aikaan ja silloin ilmiö oli selvästi voimakkaampi. Laskuvesi ei onneksi haitannut löhöämistämme, sillä Twisted Palmsiin oli juuri ennen saapumistamme rakennettu uima-allas. Aamupäivät makoilimme altaalla ja meren palattua siirryimme rannalle.

Loppuviikoksi suunnistimme reilun 10 kilometrin päähän Jambiani Beachille. Matkaohjelma koostui samoista aktiviteeteista kuin alkuviikostakin, eli ahterit pysyivät tiukasti aurinkotuoleissa. Jambianin ranta oli vieläkin upeampi kuin Bwejuussa. Bwejuun rannalle kerääntyi todella paljon levää, joka hieman häiritsi täydellistä postikorttimaisemaa. Jambianissa sen sijaan harrastetaan merilevän viljelyä, joka vähentää rannalle huuhtoutuvan levän määrää huomattavasti ja ranta pysyy siistimpänä. Merilevä on yksi Sansibarin tärkeimmistä vientituotteista ja levän viljely tuo etenkin paikallisille naisille lisätienestiä.

Jambianin ranta oli paitsi kauniimpi kuin Bwejuun ranta, myös vilkkaampi. Ravintoloita ja baareja on ripoteltu pitkin rantaa ja kaupustelevia Masai- heimolaisia pörräsi kauppaamassa tuotteitaan. Vaihtoehdot etenkin ravintoloiden suhteen olivat erittäin tervetulleita, Twisted Palmsin murkinat alkoivat tulla pikkuhiljaa jo korvista ulos. Bongasimme Jambianin kylässä hortoillessamme Chez Hassan- nimisen, paikallisen perheen pyörittämän ravintolan, jota emme voi kuin suositella. Meidät otettiin vastaan hohtavan iloisilla Pepsodent- hymyillä ja pöydässä käytiin kolmesti kysymässä kuulumiasiamme jo ennen ruoan tilaamista. Murkinaa saapui valmistamaan koko perhe ja lopputuloksena pöytään kannettiin todella tuoksuvat ja maistuvat annokset paikallista ruokaa. Myös majapaikkamme Uhuru Beach Hotel omaa erittäin hyvän ravintolan, jossa on päivittäin vaihtuva lounas- ja illallislista. Etenkin merenelävät ovat olleet erittäin maistuvia, ainakin Antin mielestä. Nirso Lina ei ole uskaltanut niihin koskea…

maailmanymärimatka blogi — Uhuru Beachin aamiaisella sai ihailla merimaisemia.

Sansibar oli upeine rantoineen (ja snorklauskohteineen!) ja ystävällisine ihmisineen todella rentouttava ja mainio lomakohde. Hakuna Matata- meininki on todella tarttuvaa ja vaikka täällä esimerkiksi ravintoloissa saa hiljaisinakin iltoina odotella murkinaa toista tuntia, ei siitä tule vedettyä herneitä nenään. Täällä ei nimittäin ole kiire mihinkään. Matkamme ensimmäisellä viikolla tuli ravattua jatkuvasti paikasta toiseen, mutta Sansibarilla saimme rentoutua ja ladata akkuja oikein olan takaa.

Tänään siirrymme yhdeksi yöksi takaisin Stone Towniin, lentokentän lähellä sijaitsevaan majapaikkaan. Huomenna edessä on lähes vuorokauden mittainen matkustusrupeama Muscatin ja Dubain kautta Sri Lankaan! Palaillaan siis asiaan täysin erilaisista maisemista. 🙂

Hapottava patikkaretki Sanje- vesiputoukselle

8 syyskuun, 201714 syyskuun, 2017Jätä kommentti

Safarimatkamme kolmas päivä oli pyhitetty patikkaretkelle Udzungwa Falls- kansallispuistossa sijaitsevalle Sanje- vesiputoukselle. Taas herättiin kukonlaulun aikaan ja heti aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle. Matka puistoon kesti tunnin ja tie sinne ei ollut aasintalutuspolkua kummempaa. Hyvä puoli rytkyttävässä menossa oli, että se herätti meidät hyvin tehokkaasti aamukoomasta.

Matkalla ajelimme useiden paikallisten kylien ohi ja pääsimme näkemään paikallista elämää safarikuplan ulkopuolelta. Kiinnitimme molemmat huomiota lähes jokaisen tien varrella olevan asumuksen seinään maalattuun punaiseen X- merkkiin. Oppaamme selitti, että kyseisellä merkillä varustetut talot ovat saaneet purkutuomion valtiolta. Tansaniassa on olemassa jonkinlainen laki, joka määrittää, että taloja ei saa rakentaa tiettyä metrimäärää lähemmäksi yleisiä teitä. Valtio nimittäin suunnittelee teiden leventämistä, kunhan vaan budjetti antaa periksi. Monista asumuksista olikin enää jäljellä vain pölyiset tiilikasat. Meistä tuntui karulta, että ihmiset jäivät ilman koteja ja minkäänlaista korvausta puretuista taloista.

Synkkien ja ristiriitaisten ajatuksien saattelemana saavuimme kansallispuistoon, jossa meitä vastassa oli kaksi nuorta paikallista hemmoa, jotka toimivat meidän oppaina retkellä. Tästä alkoi loputtoman tuntuinen nousu vesiputouksen huipulle 30 asteen helteessä. Me olimme varustautuneet matkaan kuin kovempaankin urheilusuoritukseen vaelluskenkien ja urheiluvaatteiden kera. Paikalliset pojanklopit painelivat polkua ylöspäin mokkakengät auringossa kiiltäen ilman merkkiäkään uupumuksesta. Eikä oppaillamme ollut myöskään mukanaan tipan tippaa vettä. Meillä oli mukana yhteensä kolme litraa vettä ja tuntui, että sekään ei ollut tarpeeksi.

Meillä matka taittui puuskuttaen, hikoillen, tuskastellen ja vettä litkien. Onneksi polku, jota kuljimme oli varjoisa ja vältyimme pahimmalta auringonpaahteelta. Metsässä asusti useita eri apina- ja lintulajela, jopa sellaisia joita ei löydy mistään muulta maailmassa, mutta meidän tiellemme ei niistä osunut ainuttakaan. Liekö syy tähän ollut se, että katseemme seurasi tiiviisti kengänkärkiämme, jotta pysyisimme pystyssä kivisellä ja juurakkoisella polulla.

Matka ylös oli paitsi rankka, mutta myös hyvin opettavainen. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka lähes jokaisella vastaan osuvalla puulla ja kasvilla oli jonkinlainen merkitys tai käyttötarkoitus paikalliselle väestölle. Metsässä kasvoi puita, joiden juuria uutettiin teeksi, jolla hoidettiin vaikkapa malariaa tai ripulia sekä puita, joiden lehdistä tehtiin voimakkaita myrkkyjä metsästystä varten. Jokaiselle tunnetulle sairaudelle tuntui löytyvän parannuskeino alueen luonnosta, erään puun lehdet tarjosivat apua jopa mielenterveysongelmiin. On tietysti erittäin hyödyllistä osata käyttää luonnonantimia tällaisella vuoristoisella alueella, jossa avunsaanti on erittäin hidasta, ellei jopa mahdotonta.

Matka vesiputouksen huipulle oli vaivan arvoinen ja näkymä sieltä oli upea. Istahdimme vesiputouksen huipulle popsimaan eväämme ja toipumaan rankasta noususta. Samalla ihailimme edessämme avautuvaa upeaa maisemaa. Alaspäin tultiinkin sitten voivotellen, valitellen ja reidet täristen. Oppaat sen sijaan loikkivat edellämme iloisesti lauleskellen. Viimein alas päästyämme fiilis oli kuin katujyrän alle jääneellä kastemadolla. Vaikka patikkamatkaa olikin takana alle kahdeksan kilometriä, tuntui se vähintään maratonilta kunnon ollessa järjettömän huono ja lämpötilan huidellessa reiluissa hellelukemissa. Kyllä illalla leirille päästessä ruoka maistui ja unessa oltiin jo yhdeksältä.

Kuvakertomus toisesta safaripäivästä

6 syyskuun, 201714 syyskuun, 2017Jätä kommentti

Toisen safaripäivän aamuna herätyskello oli asetettu soimaan klo 6:00. Molemmat meistä taisi olla hereillä jo hyvissä ajoin ennen kuin kello soi. Edellinen päivä ylitti jo kaikki odotuksemme ja nyt meillä oli vielä edessä koko päivän safariajelu ja innostuneena ampaisimme välittömästi ylös herätyskellon soitua. Aamu alkoi runsaalla aamupalalla, joka sekin ylitti odotuksemme, ja sen vuoksi myöhäistyimme sovitusta aikataulusta vartilla. Opastamme tämä ei tuntunut paljon haittavaan, sillä hänkin vielä täytteli Jeeppimme jäähdytysnestesäiliötä ja kiillotteli auton tuulilasia. Tästä eteenpäin istuimme koko päivän auringonlaskuun asti perseet puuduksissa Jeepin takapenkillä eläimiä bongaillen. Välissä pidettiin lyhyt lounasauko pienellä taukopaikalla keskellä kansallispuistoa (jossa leijonat kuulemma viihtyvät aina silloin tällöin…). Lounas oli pakattu mukaan Camp Bastianista pieniin eväsrasioihin. Lounas ei ollut mitään luksusmurkinaa, mutta kyllä sillä päivän eläimiä jaksoi tiirailla. Jeeppi jätettiin aivan taukopaikan viereen ja ovet sepposen selälleen ja avain virtalukkoon kiinni. Tämä sen vuoksi, jos uhitteleva puhveli tai kenties nälkäinen leijona pääsisi yllättämään meidät. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin alla kuvakooste koko päivästä! Kuvissa esiintyvien eläimien lisäksi näimme myös läjäpäin villisikoja, puhveleita, korppikotkia ja monia muita ihmeellisiä lintuja.

maailmanympärimatka — Kirahvit aamuruuhkassa. Eläimiä alkoi näkyä jo reilusti ennen varsinaiselle puistoalueelle saapumista.

12 tuntia hikisessä safariautossa villieläimiä ihmetellen vierähti kuin siivillä. Palasimme leirille auringonlaskun aikaan herkkuja notkuvan illallispöydän ääreen. Oppaamme 20 vuoden kokemus safareista ja tietämys eläimistä tekivät päivästä todella mielenkiintoisen ja myös opettavaisen. Hänelle oli selvästi tärkeää, että näkisimme safarilla mahdollisimman monipuolisesti savannin elämää ja että keskittyisimme myös pieniin luonnon yksityiskohtiin. Oppaan mukaan monen safarivieraan ainoa tavoite on nähdä leijona, eikä muilla eläimillä ole mitään väliä. Mikäli leijonaa ei nähdä niin saattaa mieli pahoittua pahemman kerran ja jäädä oppaalta tipit saamatta. Meidän oli vaikea ymmärtää tämä, sillä olimme ihan jokaisesta eläimestä aivan haltioissamme. Jäimme eläimien ihasteluun niin koukkuun, että vierailu Serengetin kansallispuistoon on jo suunnitteilla.

Mikumin kansallispuisto

4 syyskuun, 201714 syyskuun, 2017Jätä kommentti

Tansaniassa meillä oli edessämme yksi koko matkan odotetuimmista osuuksista, safariretki Mikumin kansallispuistoon. Heräsimme jälleen kukonlaulun aikaan ja aamupalan jälkeen hyppäsimme Zenji Hotelin järjestämän taksikuskin kyytiin kohti Sansibarin lentokenttää. Olimme sopineet safarimatkamme järjestäjän kanssa, että meidät tultaisiin noukkimaan kyytiinTansanian pääkaupungista, Dar Es Salaamista. Koska lauttamatka meni mönkään (kts. edellinen postaus), taitoimme matkan lentäen. Lento oli tuplasti lauttamatkan hintainen, mutta huomattavasti helpompi ja vaivattomampi; lauttamatka olisi kestänyt kaksi tuntia, kun taas lento oli perillä vain 20 minuutissa.

maailmanympärimatka Lentokoneen roolia esitti siivillä ja laskutelineillä varustettu sillipurkki. Kun nousimme huolestuneen näköisinä kyytiin, pilotti murjaisi: ”If you’re uncomfortable, just shout!” Lentomatka kuitenkin todisti, että koko ei ratkaise. Pääsimme nimittäin mukavasti ja turvallisesti määränpäähän. Emme voi kuin suositella Coastal Aviationia, varasimme liput vain päivää ennen lähtöä ja kaikki hoitui todella mutkattomasti.

Jännittävää lentomatkaa seurasi erittäin pitkä, hiostava ja pomppuinen automatka Dar Es Salaamista kohti kansallispuistoa. Suurin osa teistä muistutti kunnoltaan perunapeltoa ja nopeusrajoitus oli lähes koko 258 kilometrin matkan 50 kilometriä tunnissa. Onneksi oppaamme oli todella rauhallinen kuski, eikä harrastanut huimapäisiä ohituksia. Liikenne oli kaiken kaikkiaan todella villiä ja teiden varsilla partioikin satoja poliiseja valvomassa liikenteen kulkua. Vaikka kuuden tunnin ajomatka ilmastoimattomassa jeepissä olikin melko puuduttava, pääsimme kurkkimaan auton ikkunoista paikallisten kylien värikästä elämänmenoa.

DCIM100GOPROGOPR0775. — Uljas safarijeeppimme.

Silmät lupsuen ja takamukset puuduksissa saavuimme kansallispuiston porteille. Mieliala kohosi väsyneestä yltiöpäisen innostuneeksi muutamassa minuutissa, sillä heti portin jälkeen eläimiä alkoi näkyä. Vain muutaman tunnin ajon aikana näimme muun muassa seeproja, kirahveja, villisikoja ja gnuita. Oli uskomattoman hieno kokemus päästä näkemään villieläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä, tämän jälkeen kierrämme eläintarhat varmasti entistä kauempaa. Päivän ehdoton kohokohta oli, kun pääsimme katselemaan kirahvia vain muutaman metrin päästä. Kaunis eläin katseli meitä takaisin pitkän tovin ripsiään räpsytellen.

maailmanympärimatka

Villieläinten ihailun jälkeen karautimme leirialueelle, aivan kansallispuiston kyljessä sijaitsevaan Camp Bastianiin. Suurin osa safarimatkoista myydään paketteina, johon kuuluu majoitus, ateriat sekä ”game drivet” eli safariajot. Näin oli myös meidän kohdallamme, hintaan sisältyi kyyti Dar Es Salaamista kansallispuistoon ja takaisin, majoitus omalla kylpyhuoneella varustetussa mökissä, sekä kaikki ateriat. Paketissa oli mukana myös yksi puolen päivän ja yksi koko päivän game drive. Pyynnöstämme matkaan sisällytettiin myös patikointiretki Udzungwa Mountains- kansallispuiston Sanje- vesiputokselle. Matkoja oli tarjolla laidasta laitaan ja hinnat vaihtelivat muutaman satasen ja kymmenen tuhannen dollarin välillä. Matkat oli jaoteltu kolmeen eri hintakategoriaan: budget, mid-range ja luxury. Meidän matkamme järjesti Von der Decken safaris, joka edustaa budget-kategoriaa.

maailmanympärimatka

Vaikka matkapakettimme olikin halvin mahdollinen mitä löysimme (560 dollaria per naama), se tosiaankin sisälsi kaiken tarpeellisen. Camp Bastian oli todella viihtyisä ja tunnelmallinen paikka. Aamiainen ja illallinen katettiin päivittäin ulkoilmaterassille ja iltaisin tunnelmaa loi leirinuotio. Myös mökki oli todella viihtyisä ja sähkötkin toimivat ainakin suurimman osan ajasta. Kokemus oli kaikin puolin erittäin positiivinen.

Siinä meidän jaarittelut tältä erää, safarista lisää sitten vielä seuraavassa postauksessa. Nyt nukkumaan, tänään tullut taas matkustettua kevyet 12 tuntia pelkän aamupalan ja lounaaksi nautitun Pringles- purkin voimalla…

maailmanympärimatka

Ensikosketus Sansibariin

31 elokuun, 201714 syyskuun, 2017Jätä kommentti

Jambo! eli terve! Sansibarista! Ensivaikutelma oli hyvin kaukana siitä paratiisisaaresta, mikä mielikuva molemmilla oli ennen tänne saapumista. Lentokenttä oli pieni ja nuhruinen, laukutkin tuotiin keskelle ”terminaalia” yhteen isoon kasaan, sillä laukkuhihnaa ei ollut laisinkaan. Vaikka lentokenttä olikin hieman nuhjuinen, oli viisuminhakuprosessi yllättävän helppo. Ensin täyteltiin parit lomakkeet, joissa kyseltiin kaikkea mahdollista aina siviilisäädystä ammattiin. Sen jälkeen jonotettiin maksutiskille, jossa viisumista maksettiin 50 dollaria henkilöltä, seuraavaksi jonoteltiin toiselle tiskille, jossa kuvattiin sormenjäljet ja hymyiltiin kameralle. Siitä siirryttiin kolmannelle tiskille, josta saatiin viisumit ja passit käteen ja homma oli sillä selvä.

Lentokentällä meitä vastassa piti olla majapaikkamme järjestämä kuski, mutta hemmoa ei näkynytkään missään. Ennen saarelle tuloa olimme lukeneet kauhutarinoita pimeistä takseista, jotka ryöstelevät tietämättömiä turisteja. Olikin melkoisen jännittävää, kun tusina yltiöpäisen ystävällisiä taksikuskeja tulivat tarjoamaan meille palveluksiaan. Lopulta pääsimme kuitenkin turvallisesti perille majapaikkaamme Stone Townissa.

Majapaikkanamme täällä on Zenji Hotel, jonka bongasimme booking.comista loistavien arvioiden perusteella. Yö täällä kustantaa 50 dollaria huoneelta jaetulla kylpyhuoneella. Hotelliin saavuttaessa mielialamme kohosivat äärimmäisen ystävällisen ja lämpimän vastaanoton myötä. Siinä vaiheessa, kun meille esiteltiin huoneemme, olimme aivan myytyjä. Paikka tosiaan on kaikkien ylistävien palautteiden arvoinen. Aiemmin mainitsemamme kuskin ohari johtuikin pienestä ymmärrysvirheestä. Olivat käsittäneet, että tarvitsemme kyydin yhdeltä yöllä eikä päivällä. Mutta sattuuhan näitä.

Stone Town itsessään on melkoinen sekametelisoppa sokkeloisine kujineen ja tyrkyttävine kauppiaineen. Olemmekin jo useaan otteeseen eksyneet labyrinttimäisille sivukaduille ja paikallisten kaaottisille markkinoille. Myös hajujen kirjo on ollut erittäin mielenkiinoista, aina suitsukkeista sontaan. Vaikkakin alku täällä oli jännittävä ja jopa pienoinen kulttuurishokki pukkasi päälle, niin olemme alkaneet tottua kaaokseen. Ja jopa hieman pitämään siitä. Ihmiset ovat täällä hieman päällekäyviä, mutta lähes poikkeuksetta todella ystävällisiä.

Parasta Stone Townissa on ollut retki Prison Islandille. Prison Island on pikkuinen, vain alle kilometrin mittainen saari Sansibarin edustalla. Saaren nimi, Prison Island, juontaa juurensa 1800- luvulle, jolloin saarella pidettiin kapinallisia orjia ennen heidän myymistään orjakauppiaille. Nykyään saari on paljon iloisempi paikka, sillä siellä asustelee 158 jättiläiskilpikonnaa. Huristelimme saarelle erittäin huteran oloisella paatilla kahden paikallisen oppaan kanssa. Saarella pääsimme syöttämään ja taputtelemaan valtavia konnia, joskin touhusta jäi hieman kyseenalainen tunne. Meillä oli alun perin saaresta sellainen kuva, että konnat vaeltavat siellä vapaana. Tosiasiassa ne olivat niiden määrään ja kokoon nähden melko pienessä aitauksessa, jossa niitä kuvattiin ja lääpittiin jatkuvasti satojen turistien toimesta. Vaikuttaa siltä, että kaikki eläimiin liittyvät retket ovat aina tavalla tai toisella hieman hämärää toimintaa. Konnien ihailun jälkeen pääsimme snorklaamaan kristallinkirkkaaseen meriveteen ja ihailemaan värikkäitä kaloja sekä koralleja. Saimme kaverin eräästä todella uteliaasta klovnikalasta, joka tuli nuuskimaan meitä aivan lähietäisyydeltä. Parin tunnin polskimisen jälkeen hyppäsimme ”Hakuna matata”- nimiseen paattiimme ja suuntasimme takaisin kohti rantaa.

maailmanympärimatka

Leijonakuninkaasta tuttu ”Hakuna matata”, eli ”ei huolia” on paikallisten motto. Ja sen todella huomaa niin hyvässä kuin pahassakin. Porukka on sen verran letkeää, että asioiden hoitaminen saattaa olla toisinaan hankalaa. Olimme varanneet liput lautalle, jonka oli määrä kuljettaa meidän Dar Es Salaamiin safariretkeämme varten. Mutta kun lopulta löysimme lipputoimiston kymmenien kujamiesten avustuksella, niin selvisikin, että kyseistä lauttavuoroa ei ajeta. Samalle päivälle osui meille tuntemattomaksi jäänyt muslimien pyhäpäivä, jonka vuoksi vuoro oli peruttu. Tätä seurasi pienoinen hätä ja paniikki, mutta ongelma ratkaistiin lyömällä dollareita suunniteltua enemmän tiskiin; ostimme lauttamatkan tilalle budjettiin nähden liian kalliit lennot Dar Es Salaamiin. 20 minuutin lennot kustansivat 188 dollaria kahdelta, kun taas lauttamatka olisi ollut 70 dollaria yhteensä. Mutta pääasia, että Tansanian odotetuin osuus, eli safari saatiin pelastettua.

Toivottavasti ensi yönä tien vastakkaisella puolella ei tehdä metallitöitä kolmeen asti yöllä, niin kuin edellisyönä, vaan saamme nukkua ensimmäiset kunnon yöunet sitten Jyväskylästä lähdön jälkeen. Tähän mennessä kaikki yöunet ovat jääneet vajaiksi ja univelkaa alkaa olla molemmilla. Tosin herätys on huomenna jo kuudelta aamulla lennolle Dar Es Salaamiin ja sieltä kohti Mikumin kansallispuistoa. Safarin jälkeen palaamme takaisin Sansibarille ja sen jälkeen vain lojumme rannalla viikon putkeen.