Suuntasimme Cradle Mountain -kansallispuistoon heti Great Eastern Driven road tripin jälkeen ja heti itärannikolta poistumisen jälkeen reitti muuttui mutkaiseksi ja hidaskulkuiseksi. Tavoitteenamme oli ajella Bay of Fires- luonnonpuistosta niin lähelle Cradle Mountain National parkia kuin vain yhden päivän aikana kykenisimme. Päädyimme Delorainen kylään hieman Launcestonin ulkopuolella. 233 kilometrin matkassa kesti noin viisi tuntia, sillä serpentiiniteillä ajellaan välillä vain 20 kilometrin tuntivauhtia. Mutkaisia teitä saakin ajella todella varovaisesti, sillä vastaan tuli jatkuvasti kukkaseppeleitä ynnä muita muistomerkkejä ulosajojen uhreiksi joutuneille. Onneksi matkalla sai taas ihailla käsittämättömän upeita maisemia, muuten hidas köröttely olisi voinut käydä hieman tylsäksi. Reitille osui myös Pyengana Cheese Factory, jossa pysähdyimme mussuttamaan herkullisen juustolautasen. Lautanen kustansi 25 dollaria ja se riitti hyvin pitämään kaksi reissussa turvonnutta turistia kylläisenä loppumatkan ajan.
Delorainessa bongasimme karavaanipuiston, josta saimme autopaikan edulliseen 25 euron hintaan. Paikka näytti hieman rähjäisemmältä kuin lomapuisto, jossa vietimme edellisen yön, mutta onneksi suihku- ja wc- tilat olivat todella siistit. Parkin sijainti oli hieman erikoinen, sillä se sijaitsi rautatien vieressä. Jätimme auton kuitenkin tyytyväisenä aivan radan varteen, sillä oletimme sen olevan hylätty, Australiassa kun ei junaliikennettä pahemmin harrasteta. Kuinka ollakaan, päädyimme varmaan koko Tasmanian vilkkaimman radanpätkän varteen. Yöllä ohitsemme kolisteli kuusi junaa ja näin ollen yöunien laatu ei ollut ihan sitä parasta A- luokkaa.
Lähdimme heti herättyämme ajelemaan kohti Cradle Mountainia, ja parkkipaikalle päästyämme yllätyimme jälleen porukan määrästä. Autoja oli paikalla useita satoja ja tyhjän parkkiruudun löytäminen oli lähes mahdoton tehtävä. Onneksi kansallispuistossa liikkuminen oli järjestetty suorastaan esimerkillisen hyvin ja ihmismassoista huolimatta touhu oli todella sujuvaa. Homma toimii niin, että auto jätetään parkkipaikalle parkkiin ja puistoon pääsee sisälle bussilla, joita kulkee joka päivä aamusta iltaan. Jokaisen kävelyreitin aloitus- ja lopetuspisteellä on oma bussipysäkkinsä. Puistossa liikkuminen on todella helppoa, ja koko systeemi oli muutenkin erittäin hyvä. Helppouden lisäksi bussilla kulkeminen on myös ympäristöystävällistä, kun kaikki eivät aja puistoon omalla autolla. Kansallispuistopassia näyttämällä (tai ostamalla sen samalla) visitor centeristä saa käteen ilmaiset bussiliput.
Cradle Mountain National parkissa on tarjolla kaiken tasoisia ja mittaisia kävelyreittejä. 1614 neliömetrin kokoisessa kansallispuistossa saisi helposti kulumaan useita päiviä monimuotoista luontoa tutkiessa. Visitor centerin ystävällinen työntekijä kysyi meiltä, mille reitille olimme suuntaamassa. Kuultuaan, että olimme suuntaamassa Dove Lake circuitille, hän huudahti tyrmistyneenä sen olevan vain mummoille. Kyseinen reitti on noin kuuden kilometrin mittainen kierros Dove Lake -järven ympäri ja se on koko kansallispuiston suosituin reitti. Tämän helpon reitin sijaan hän suositteli meille kävelyä, Marion’s Lookoutin kautta Dove Lakelle. Tässä reitissä on haastetta hieman enemmän, sillä siinä noustaan noin kilometrin korkeuteen ja nousu on paikoin todella jyrkkää ja vaikeakulkuista. Lisähaastetta niin tähän, kuin kaikkiin muihinkin puiston reitteihin tekee alueen sää. Sää saattaa vaihdella polttavasta auringonpaisteesta lumisateeseen ja koviin tuuliin muutamassa tunnissa, joten tungimme reppumme täyteen lämpimiä vaatteita. Onneksi niitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä pääsimme nauttimaan koko reissun lämpimimmästä päivästä ja auringonpaisteesta.
Cradle Mountain oli heittämällä koko Tasmanian kierroksemme kohokohta. Kansallispuisto sijaitsee melkoisen kaukana kaikista Tasmanian suurista kaupungeista ja näin ollen ajomatka on oikeastaan kaikkialta todella pitkä. Mutta se vaiva kannataa ehdottomasti nähdä! Marion’s Lookoutille kivuttuamme totesimme, että onneksi emme tyytyneet Dove Lake circuitiin. Vaikka huipulle kipuaminen oli työn ja tuskan takana, maisemat tosiaankin olivat sen arvoiset. Näkymä Cradle Mountainille ja Dove Lakelle olivat sanoinkuvaamattoman hienot. Reitti oli myös huomattavasti hiljaisempi kuin ruuhkainen Dove Laken kierros; vastaamme tallusti ensimmäisen tunnin aikana vain noin kymmenkunta ihmistä.
Paluureitti Cradle Mountainilta takaisin tukikohtaamme Primrose Sandsiin oli jälleen erittäin aikaavievä. Matka oli reilu 300 kilometriä ja sen ajamiseen taukoineen meillä kului huimat seitsemän tuntia. Reitti Tasmanian länsipuolella oli upein ajomatka mitä olemme tähän mennessä kokeneet. Vaikka matka oli puuduttavan pitkä ja paikoitellen naurettavan hidaskulkuinen, niin saimme nauttia uskomattoman hienoista maisemista koko ajan. Länsirannikko oli niin hieno, että Tasmania vaatii ehdottomasti toisen visiitin sen tutkimista varten.
Vinkkinä muille Tasmaniassa autoileville; pidä huoli, että tankki on aina täysi, ja että autossa on matkassa riittävästi evästä. Meille meinasi käydä köpelösti molempien kanssa, sillä eväänä oli vain sipsiä ja suklaata ja avoinna olevaa huoltoasemaa ei tullut 200 kilometriin vastaan. Matkan varrella olevissa pienissä kylissä moni bensa-asemista on iltapäivällä ovensa sulkevien kahviloiden yhteydessä ja kahvilan sulkeuduttua menovedestä on turha haaveilla. Tämän lisäksi myös ruokapaikan löytäminen oli yllättävän haastavaa. Kahvilat sulkivat ovensa aikaisin ja ainakin joulun välipäivinä myös ravintoloiden aukioloajat olivat todella rajoitetut. Nälkäkiukun saattelemana päädyimme iltayhdeksältä Mäkkäriin ”lounaalle”, kun ei vain löydetty mitään muuta auki olevaa puljua matkan varrelta. 😀 Länsirannikolla kannattaakin tankata mahansa ja bensatankkinsa aina kun siihen on mahdollisuus.
Rahvaat rattahilla 