Taru Sormusten Herrasta- fanin unelmien täyttymys: Hobbiton Movie set

In a hole in the ground there lived a hobbit.

Näillä sanoilla alkaa J.R.R. Tolkienin klassikkoteos Hobitti. Taru Sormusten Herrasta- ja Hobitti- kirjojen filmatisoinnit ovat nostaneet kyseisen herran elämäntyön kaikkien tietoisuuteen ja elokuvat ovat saavuttaneet maailmanlaajuisen suosion. Molemmat elokuvatrilogiat on kuvattu Uuden-Seelannin upeissa maisemissa ja monet matkustavatkin maahan ihan vain tutustumaan elokuvien kuvauspaikkoihin.

Matkablogi

Matkablogi
Myös Matamatan visitor center on rakennettu hobittityyliin.

Vuonna 1998 ohjaaja Peter Jackson työryhmineen bongasi pienen Matamatan kylän lähistöltä täydellisen sijainnin Hobittilalle. Ennen Sormusten Herran kuvausten alkua Matamatan vihreille kukkuloille rakennettiin 39 kertakäyttöisistä materiaaleista valmistettua hobitinkoloa. Kuvausten päätyttyä kolmen kuukauden jälkeen hobitinkolot purettiin ja pelto palautettiin takaisin alkuperäiseen tilaansa. Matamatasta kehittyi kuitenkin hiljalleen TSH- fanien pyhiinvaelluspaikka; faneja saapui ympäri maailmaa kurkkimaan, josko näkisivät edes vilauksen yksityisellä maalla sijaitsevasta Hobittilan kuvauspaikasta. Tässä kohtaa Jackson haistoi hyvän bisneksen. Hobitti- trilogian kuvaukset alkoivat vuonna 2011 ja tällöin Hobittila rakennettiin kestävistä materiaaleista ja kuvausten jälkeen fanit pääsivät luvan kanssa (ja rahaa vastaan) kokemaan Keskimaan taian.

Matkablogi
Jackson etsi Hobittilaa varten kohdetta, josta löytyisi kumpuilevia peltoja, lampi ja iso puu. Matamatasta löytyikin varsiainen jackpot!

Hobittila on edelleen yksi suosituimmista (ellei jopa suosituin) kohde Uudessa-Seelannissa. Lina on TSH- fani henkeen ja vereen, joten Hobittila oli tietenkin kirjoitettuna himotuimpien kohteidemme listalle kissan kokoisin kirjaimin ja usealla huutomerkillä varustettuna. Hobittilaan ei kuitenkaan pääse noin vain kameran kanssa hortoilemaan, vaan paikkaan tutustuakseen pitää ostaa ohjattu turistikierros. Varasimme paikat kierrokselle noin viikkoa aiemmin ja vaikka kyseessä onkin erittäin haluttu kohde, paikkoja oli jäljellä vielä ihan mukavasti. Retkiä järjestetään joka päivä, sesongista riippuen noin 10-30 minuutin välein klo 9-17 välillä. Tavallinen, noin kahden tunnin mittainen ohjattu kierros maksaa 79 dollaria henkilöltä ja Evening banquet tour, joka sisältää kierroksen lisäksi runsaan illallisen Green Dragon Inn- ravintolassa, maksaa 190 dollaria. Mikäli haluaa illastaa evening banquet tourilla hobittityyliin, niin paikat retkelle kannattaa varata todella aikaisin, niitä nimittäin järjestetään vain muutaman kerran viikossa.

Matkablogi

Matkablogi

Retken aloituspaikaksi voi valita Rotoruan (tällöin retki kuljetuksineen on hieman kalliimpi), Matamatan visitor centerin tai Hobittilan vieressä sijaitsevan Shire’s Rest- kahvilan. Me valitsimme lähtöpaikaksi Shire’s Restin, ja retkeä edeltävän yön vietimme Brock’s Place- leirintäalueella, joka sijaitsi vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Hobittilasta. Lämmin suositus kyseiselle leirintäalueelle! Autopaikka maksoi vain kahdeksan dollaria henkilöltä ja suihkut sekä vessat olivat todella siistit. Leirintäaluetta ympäröi vehreät kumpuilevat, laitumet, joilla käyskenteli kymmeniä lampaita. Aivan kuin olisimme jo olleet Hobittilassa!

Matkablogi
Tiskaaminen ei ottanut niin paljon päähän, kun samalla sai tujotella Keskimaan maisemia. 😀

Varasimme retken alun perin ystävänpäivälle, mutta sääennustuksen ollessa aivan toivoton, jouduimme muuttamaan retken päivämäärää muutamaankin otteeseen. Onneksi säätämisemme suhteen oltiin todella joustavia ja päivämäärien puljaaminen onnistui mukisematta. Ja puljaaminen tosiaankin kannatti, yön aikana pilvet nimittäin väistyivät ja Hobittilassa saimme nauttia lämmöstä ja auringosta koko päivän.

Matkablogi

On sanomattakin selvää, että Hobittilan kierrokset ovat turistisuuden multihuipentuma. Shire’s Rest- kahvilassa ja sen ulkopuolella parveili satoja turisteja odottaen kärsimättöminä Hobittilaan pääsyä. Kirjautuminen retkelle sujui modernisti check in- laitteella ja lippujen tulostuttua siirryttiin lähtökarsinoihin odottamaan oman lähdön alkua. Hobittilaan pääsy on kuitenkin TSH- fanille jotain niin hienoa, että valtavat väkimassat eivät latista tunnelmaa (ainakaan paljoa…). Siinä vaiheessa, kun bussin televisiosta näkyi pätkä, jossa Gandalf ja Frodo saapuvat hevoskärryillä Hobittilaan, saman maiseman avautuessa bussin ikkunasta, niin alahuuli meinasi alkaa väpättämään silkasta liikutuksesta.

Matkablogi

Jokainen Hobittilaan menevä bussi vetää noin 40 henkilöä ja ainakin sesonkikaudella 10 minuutin välein purkautuva uusi bussilastillinen takaa sen, että alue on todella ruuhkainen. Hobittila kiinnostaa kirjan ja elokuvien fanien lisäksi paikalle myös ihmisiä, jotka hädin tuskin tietävät mikä on hobitti. Oppaamme mukaan 40% vierailijoista ei ole koskaan nähnyt trilogian yhtäkään leffaa, tai lukenut kirjoista edes yhtä sivua.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Vaikka ryhmät liikkuvat oppaan johdatuksella melkoisen ripeää tahtia, upean yksityiskohtaisia hobitinkoloja kerkeää kuitenkin ihailla aivan riittävästi. Mikäli jotain koloa jää kuvailemaan liian pitkäksi aikaa, niin seuraava ryhmä jyrää jo päälle. Välillä kiire ja ruuhkaisuus ärsytti, mutta onneksi paikka oli niin taianomainen, että päällimmäinen tunne oli vain haltioituneisuus. Hobitinkolojen jälkeen retki etenee myllyn ja lammen kautta Green Dragon- pubiin, jossa saa nauttia yhden varta vasten Green Dragonia varten valmistetun oluen tai siiderin. Tuopin sai ryystää menemään melkoisen hyvällä tahdilla, sillä pubiin oli valitettavasti varattu vain todella vähän aikaa. Tämä pisti hieman harmittamaan, olisi ollut mukavaa istuskella hobittipubissa pidempäänkin. Jos siis retkeä voisi jotenkin parantaa, niin ryhmäkoot voisivat olla reilusti pienempiä ja aikaa Hobittilassa kiertelyyn saisi olla enemmän.

Matkablogi
Green Dragon Inn.
Matkablogi
Hölkyn kölkyn!

Vaikka retki Hobittilaan oli hieman hoputettu ja todella ruuhkainen, niin jokaisen TSH- fanin kannattaa ehdottomasti sisällyttää se Uuden-Seelannin lomaansa. Hobittila oli vain aivan upea! Siihen ei yksikään fani voi olla ihastumatta.

Matkablogi
Meidän uusi koti, tulkaahan käymään!

Uuden-Seelannin road tripin startti

Australiassa vierähti hieman yli viisi viikkoa ja oikeastaan sen koko ajan meillä oli toistemme lisäksi muutakin seuraa. Aluksi loisimme pari viikkoa Tasmaniassa Antin sukulaisten luona ja sen jälkeen saimme seuraa suomalaisista ystävistämme kolmeksi viikoksi. Heidän kanssaan vietettiin viikko Melbournessa, muutama päivä Great Ocean roadilla, kolme päivää Sydneyssä ja vajaa viikko Airlie Beachillä. Viimeiset päivät Australiassa saimme nauttia Antin kaukaisen serkun vieraanvaraisuudesta Brisbanessa. Oli mahtava saada välillä hieman muutakin seuraa kuin toisemme, Australiassa meillä olikin niin kivaa, että blogia ei kiinnostanut kirjoittaa lainkaan. Yritetään kuitenkin kirjoitella vielä stooreja Ausseista, kunhan saadaan inspiraatiota (ja toimiva netti…). Sukulaisia ja ystäviä oli mahtavaa nähdä, mutta aloimme jo odottamaan reissun jatkamista kahdestaan. Australian jälkeen seuraavana kohteena oli maaginen, kaikkien ylistämä Uusi-Seelanti!

Matkablogi
Porukalla tutkimassa Bronte – Bondi costal walkia Sydneyssä.
Matkablogi
Slaavikyykky x 3.
Matkablogi
Great Ocean Road! Kuva: Viljami Kauhanen

Lennot Brisbanesta Christchurchiin olimme varanneet jo hyvissä ajoin hyvin edulliseen hintaan. Jetstarin lennot matkalaukkuineen kustansivat noin 150 euroa per naama. Australiassa meillä oli melkoisen kova tahti reissaamisessa; paikkaa vaihdettiin usein ja tekemistä oli joka päivälle. Ja Uudessa-Seelannissa tahti olisi vielä kovempi, koska nähtävää on niin paljon ja aikaa vain kolme viikkoa. Siksi varasimmekin ensimmäisille päiville Uudessa-Seelannissa Air b’n’b- kämpän Christchurchin laitamilta. Ensimmäinen ilta meni sisätiloissa koomatessa, viiniä litkiessä ja Netflixiä katsoessa. Voi kuinka olimmekaan ikävöineet Netflixiä! Rentoilulle pyhitetty ilta tuli tosiaankin tarpeeseen, reissaaminen nimittäin imee välillä kaikki mehut ihan huomaamatta.

Toisena päivänä saimme kammettua itsemme ruudun äärestä ihmisten ilmoille ja tutustumaan itse Christchurchin kaupunkiin. Kaupunki on mielenkiintoinen sekoitus vanhoja, brittiläistyylisiä taloja, sekä uusia, moderneja rakennuksia ja upeaa katutaidetta. Oli harmillista huomata, että kaupungissa oli edelleen paljon rakennustyömaita vuonna 2011 tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi. Tuhon jälkimainingeissa kaupunkiin on keksitty rakentaa Container Mall, eli konttiostoskeskus, joka on kyhätty värikkäistä rakennuskonteista. Hauska idea!

Matkablogi
Container Mall.

Matkablogi

Olimme jo aikaisemmin sopineet treffit Malediiveilla tapaamamme jyväskyläläisen (kyllä, maailma on pieni!) pariskunnan Elsan ja Samulin kanssa. Mahtavaa, että tiemme ristesivät uudestaan nyt täällä Uudessa- Seelannissa! Myös Elsa ja Samuli ovat maailmanympärimatkahommissa, joten oli mukavaa päästä vaihtamaan heidän kanssaan reissukuulumisia. Suunnistimme lounastamaan The Little High Eateryyn TripAdvisorin hehkutuksen perusteella. Ravintolassa oli saman katon alla kahdeksan eri ravintolaa, tarjolla oli muun muassa burgereita, pizzaa, meksikolaista ja kiinalaista murkinaa. Hyvä valinta ison porukan kanssa ruokailuun, kaikille löytyy varmasti jotain mieleistä. Me sorruimme tapamme mukaan burgereihin. Hampurilaisten ja oluiden jälkeen kävi ilmi, että Elsalla ja Samulilla oli suunnitelmissa hyvin samoja kohteita kuin meilläkin, joten päätimme lähteä ajelemaan yhtä matkaa seuraavana päivänä.

Campervanin nouto oli sovittu seuraavalla päivälle klo 12:00. Malttamattomina olimme paikalla jo hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa, jotta saisimme hoidettua kaikki tarvittavat paperityöt ja pääsisimme matkaan välittömästi. Auton nouto ei kuitenkaan sujunut ihan niin kuin elokuvissa, sillä paperitöiden jälkeen meille ilmoitettiin, että auto ei olekaan vielä valmis. Itse asiassa se ei tulisi olemaan valmis vielä ainakaan neljään tuntiin. Asia ilmoitettiin ilman ainuttakaan pahoittelevaa sanaa tai edes pahoittelevaa äänensävyä. ”Ei kai teillä ole suunnitelmia tälle päivälle?” Noh, olihan meillä… Lopulta pitkän väittelyn ja väännön jälkeen ymmärsivät, että meidän suunnitelma ei sisältänyt neljää tuntia odottelua autovuokrafirman kahviautomaatin antimia nauttiessa, ja he tarjoutuivat antamaan meille henkilöauton päiväksi käyttöön. Sovittiin, että he soittelevat meille auton ollessa valmis, jotta voivat sitten tuoda sen meille. Päivä saatiin siis onneksi pelastettua ja pääsimme vihdoin matkaan, tosin puoltoista tuntia suunniteltua myöhemmin.

Matkablogi
Uteliaita vuohia Mount Sundaylla.

Ensimmäinen kohteemme oli kovan luokan Taru Sormusten Herrasta- fanin, Linan valitsema. Uusi- Seelanti on TSH- ja Hobitti- elokuvien fanien pyhiinvaelluskohde, sillä kaikki kyseiset elokuvat on kuvattu maan jylhissä maisemissa. Kuvauspaikkoja löytyy molemmilta saarilta ja ensimmäisenä lähdimme tutkimaan Mount Sundayta, jossa on kuvattu Kaksi Tornia ja Kuninkaan Paluu- elokuvista tutut Edorasiin sijoittuvat kohtaukset. Paikka oli upea ja sen tunnisti heti! Linalla oli melkein tippa linssissä ja vaikka Elsa, Samuli ja Antti eivät niin kovia faneja olekaan, niin hekin olivat todella vaikuttuneita paikasta. Kipusimme ensi töiksemme laakson keskellä sijaitsevalle kalliomuodostelmalle, eli elokuvista tuttuun Rohanin kylään. Rohanista avautui upea näkymä vuorien ympäröimään laaksoon, jota tähyillessä kaikille muistui mieleen kohtaus, jossa Legolas, Gimli ja Aragorn ratsastavat Rohaniin. Tämä on ehdoton must see- kohde jokaiselle tosifanille! 😀 Ja vaikka ei fani olisikaan, niin paikka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, ihan vain maisemiensa vuoksi. Me olimme jo ensimmäisen päivän jälkeen aivan myytyjä Uudelle- Seelannille ja sen upealle luonnolle.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Palattuamme Keskimaasta todellisuuteen kävimme noutamassa camperimme ja lähdimme suunnistamaan kohti ensimmäisen yön leirintäaluetta. Sitä ennen hamstrasimme kaupasta järjettömän määrän kuivamuonaa pian alkavaa leirielämää varten. Kolmen viikon nuudelikuuri alkakoon! Leirintäalue oli nimeltään Musterer’s High Country, jossa sähköpaikka campervanille kustansi 25 dollaria kahdelta hengeltä, sisältäen kuuman suihkun ja kyseenalaisesti toimivan wifin. Paikka oli todella miellyttävä ja siisti, ja tiluksilla hengailevat ponit ja laamat toivat campgroundille entisestään lisäpisteitä. Suihku ja wifi ovat kuitenkin meidän budjetilla sellaista luksusta, mihin ei ihan joka yö ole varaa, mutta halusimme näin ensimmäiseksi yöksi pehmeän laskeutumiseen karavaanarin elämään. Illalliseksi nautittiin kuppinuudelia ja punaviiniä. 😀

Matkablogi
Karavaanarin gourmet- illallinen.