Evergladesin kansallispuisto

Evergladesin kansallispuisto teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Everglades on yksi Yhdysvaltain suurimmista kansallispuistoista ja se onkin kooltaan mammuttimaiset 6105 neliökilometriä. Puiston koluamiseen kannattaa siis varata ainakin yksi kokonainen päivä, jotta kerkeää näkemään alueesta edes murto-osan. Puiston eläimistöön kuuluu alligaattorit, Amerikan krokotiilit, satoja eri lintulajeja, kilpikonnia ja jopa panttereita. Upeista suomaisemista tunnetussa Evergladesissa voi retkeillä autolla, patikoiden, pyöräillen tai TV: stä tutulla ilmaveneellä. Me vietimme Evergladesissa kaksi päivää.

Matkablogi

Evergladesissa on kolme ”sisäänkäyntiä”, joista vierailijat pääsevät pujahtamaan autolla puistoon. Puiston sisäänkäynti maksaa 25 dollaria per auto ja pääsylippu on voimassa seitsemän päivää. Me suuntasimme ensimmäisenä Miamin länsipuolella sijaitsevaan Shark Valleyhyn. Halusimme ehdottomasti päästä testaamaan ilmaveneellä ajelua, ja se on mahdollista nimenomaan Shark Valleyn alueella.

Ilmaveneajeluita järjestäviä yrityksiä on Shark Valleyssä ruuhkaksi asti, mutta TripAdvisor- arvostelujen perusteella päädyimme Coopertown Airboats- nimiseen yritykseen. Hyvien arvostelujen lisäksi meitä ei haitannut lainkaan se, että kyseinen firma järjesti retken kaikista edullisimpaan hintaan. Noin puolen tunnin mittainen ajelu kustansi 23 dollaria per naama ja oli tosiaankin sen arvoinen! Ajelun aikana näimme alligaattoreita, kilpikonnia, erilaisia lintuja, sekä upeita maisemia. Oli ihmeellistä, miten eläimet eivät näyttäneet olevan moksiskaan ohi kiitävästä, järkyttävää meteliä pitävästä ilmaveneestä. Onneksi ilmaveneillä saa kuitenkin kruisailla vain pienellä pläntillä ja tiettyinä kellonaikoina Shark River- joessa, tuollainen moottorin huutaminen ei nimittäin voi tehdä puiston eläinten korville hyvää.

Matkablogi

miami14

Ilmaveneajelun jälkeen köröttelimme Shark Valleyn infokeskukseen, josta lähdimme kävelemään pitkin 24 kilometrin mittaista Tram road -kävelyreittiä. Reitin pääsee tutkimaan kokonaisuudessaan puistossa järjestettävillä ratikka-ajeluilla, mutta me tyydyimme tallustelemaan reitistä reilun kilometrin verran. Ratikka olisi pitänyt varata etukäteen, ja tuumasimme, että eläimet näkee parhaiten kävelemällä ratikasta tihrustelun sijaan (etenkin, kun Lina unohti silmälasit lentokoneeseen). Kyseinen reitti on oiva paikka alligaattorien, kilpikonnien, sekä useiden lintujen bongailuun.

Kävelyreitti kulki aivan Shark River- joen vieressä ja alligaattoreita alkoi näkyä heti! Niitä lötkötteli vain muutaman metrin päässä! Olimme aivan haltioissamme (ja vähän peloissamme myös). Alligaattoreita ei tosin näyttänyt ihmiset kiinnostavan, onneksi. Alligaattorit kuulemma harrastavat syömistä niinkin harvoin kuin kerran viikossa ja ateriaksi joutuvat usein pienet eläimet. Joten vaikka terävähampaiset möröt uhkaavilta näyttävätkin, ei niitä tuijottelevien ihmisten tarvitse huolehtia suupalaksi joutumisesta.

Alligaattoreiden lisäksi saimme ihailla kilpikonnia ja erilaisia lintuja. Shark Valley onkin Evergladesin parhaita alueita eläinten näkemisen kannalta. Useat puiston vierailijat olivat vuokranneet itselleen pyörän yhdeksän dollarin hintaan, mutta me olimme liian pihejä, joten päädyimme kävelyyn. Ja hyvä niin, koska monet eivät pyörällä sotkiessaan huomanneet joessa lymyileviä puiston asukkaita.

Matkablogi
Kilpikonna yrittää epätoivoisesti syödä lumpeenkukkaa.

Matkablogi

Matkablogi

Innostuimme Evergladesista niin, että halusimme viettää siellä toisenkin päivän. Seuraavana päivänä suunnistimme kohti Ernest F. Coe visitor centeriä, joka sijaitsee hyvin lähellä Floridan eteläkärkeä ja Florida Keys -saaristoa. Heti visitor centeriin päästyämme lähdimme tallustamaan Anhinga Trail- kävelyreittiä. Tämän reitin varrella alligaattorit olivat vielä runsaslukuisempia kuin Shark Valleyssä!

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Flamingo visitor center sijaitsee ”vain” 59 kilometrin päässä Ernest. F Coe visitor centeriltä, joten päätimme käydä katsomassa vielä senkin. Innostuimme Flamingon alueesta, sillä kuulimme, että siellä olisi mahdollista bongata manaatteja. Ja manaatteja tosiaan näimme, tai oikeastaan niiden selkiä ja peräeviä. 😀 Niitä uiskenteli satama-altaassa sankoin joukoin, mutta vesi oli valitettavasti niin mutaista, että niitä ei nähnyt kovin hyvin. Huomasimme monen manaatin selän olevan pitkien arpien peitossa. Puistonvartijalta selvisikin, että satama-altaassa viihtyvät, hitaasti etenevät manaatit joutuvat harmillisen usein pikaveneiden kolhimaksi.

Matkablogi
Siellä se manaatti on!

Olimme innoissamme manaattien näkemisestä, mutta niitä lukuunottamatta Flamingon alue ei ollut yhtä vaikuttava kuin Ernest F. Coe ja Shark Valley. Manaattien lisäksi näimme myös muutaman Amerikan krokotiilin, mutta muutoin emme bonganneet Flamingossa muita eläimiä. Kaiken kaikkiaan Everglades kuitenkin oli Miamin visiittimme kohokohta ja tosiaankin vierailun arvoinen!

Vinkit onnistuneeseen päivään Evergladesissa:

Muista aurinkorasva: Varjoapaikkoja ei Evergladesissa juurikaan ole, sillä kasvusto on suurimmilta osin hyvin matalaa. Hattukaan ei ole pahitteeksi Floridan paahtavassa auringossa.

Pakkaa hyönteismyrkkyä matkaan: Meidän onneksemme emme törmänneet Evergladesissa yhteenkään itikkaan. Kesäaikaan niitä saattaa kuitenkin kuulemma pörrätä ympärillä enemmän kuin Lapissa konsanaan. Itikkatilanteen voi tarkistaa Evergladesin nettisivuilta lähtöaamuna!

Saavu paikalle niin aikaisin kuin mahdollista: Puisto on iso, ja sen kiertämiseen menee aikaa. Etenkin jos haluaa vierailla sekä Shark Valleyssa, että Ernest F. Coe visitor centerin alueilla. Näiden kahden sisäänkäynnin välillä on 80 kilometriä matkaa.

Ota eväät mukaan: Shark Valleyssä on ainakin yksi ravintola, mutta Flamingo- ja Ernest F. Coe- visitor centereiden läheisyydessä niitä ei ole (Flamingon ravintola suljettiin pysyvästi hurrikaani Irman jälkeen). Meillä oli onneksi Cheetos- pussi autossa mukana. 😀

Tankki täyteen: Kuten jo aiemmin mainittu, välimatkat puistossa ovat pitkiä ja ainakaan Flamingon ja Ernest F. Coe visitor centereiden välillä ei ole yhtään bensa-asemaa. Flamingossa bensa-asema on ollut pois käytöstä Hurrikaani Irman tehtyä alueella tuhojaan. Kuulemamme mukaan myöskään Shark Valleyn ja Ernest F. Coen välillä ei ole lainkaan bensa-asemia, mutta siitä meillä ei ole 100% varmaa tietoa.

Matkablogi

 

 

 

 

 

Welcome to Miami

Miami valikoitui meidän matkakohteeksemme alun perin ainoastaan siksi, että sitä kautta löytyi edullisimmat lennot Jamaikalle. Lina oli haaveillut Miamista jo pitkään, joten päätimme samaan konkurssiin sisällyttää kuuden päivän visiitin Miamiin. Vinkkinä kaikille Karibialla reissaaville: Miamin kautta pääsee lentämään todella edullisesti useille Karibian saarille! 

Tutkiessamme Miamia hieman tarkemmin matkakohteena, totesimme, että auton vuokraaminen on lähes välttämätöntä. Kaikki mielenkiintoinen mitä Floridalla on tarjota, on levittäytynyt hyvin laajalle alueelle, eikä julkisen liikenteen käyttö ole erityisen suosittua. Löysimme vuokra-auton kuudelle päivälle uskomattoman halpaan hintaan, noin 10 euroa päivältä. Saimme tosin taas kerran oppia kantapään kautta, että halpa ei yleensä ole se paras vaihtoehto. Vuokrasimme auton American car rental- nettisivuston kautta ja auton tarjoana oli meille entuudestaan tuntematon Green Motion.

Matkablogi

Miamin lentokentältä on ilmainen kuljetus vuokra-autokeskukseen, joten sinne siirtyminen oli erittäin vaivatonta. Green Motion ei tietenkään sijainnut siellä, mutta onneksi autonvuokrauksen hintaan sisältyi bussikuljetus vuokraamolle. Vuokrafirman tiskin takana meitä vastassa oli lipevästi virnuileva herrasmies.

Autoa varatessamme luulimme varanneemme kaikki mahdolliset vakuutukset kolari- ja varkausturvineen, mutta ilmeisesti meiltä oli jäänyt lukematta mikroskooppisen pieni präntti 2000 euron omavastuusta. Ja fiksuja ja filmaattisia kun olemme, luimme autovuokraamon palautteet vasta sen jälkeen, kun kosla oli jo maksettu. Lähes kaikissa arvosteluissa luki, että Green Motionin lierot veloittavat lähes kaikilta asiakkailta olemattomista naarmuista ja lommoista. Joissain arvosteluissa jopa luki, että vuokraamon työntekijät käyvät naarmuttamassa autoja asiakkaiden täyttäessä auton palautuslomakkeita sisätiloissa.

Autovuokraamon limanuljaska kauppasi meille todella sinnikkäästi 150 dollarin hintaista lisävakuutusta. Kun kieltäydyimme muutaman kerran, hän sanoi, että ”miten haluatte, mutta te joudutte vielä maksamaan 2000 dollarin omavastuun.” Arvostelujen lukemisen jälkeen emme uskaltaneet olla ottamatta lisävakuutusta ja lopulta myönnyimme vastentahtoisesti. Tässä kohtaa ”halpa” auto maksoikin jo yli tuplasti sen verran, kuin mitä alunperin piti.

Matkablogi

Seuraavaksi pääsimme vääntämään tietullimaksuista. Yhdysvalloissa on todella paljon yksityisomisteisia, maksullisia tulliteitä. Expressway-, Highway-, tai Turnpike- nimiset moottoritiet ovat etenkin Yhdysvaltain itärannikolla lähes poikkeuksetta maksullisia. Green Motionin työntekijä tarjosi meille 20 dollaria per päivä kustantavaa tietullipassia. Hinta oli aivan järjetön, sillä yksittäinen tietulliaseman ylittäminen maksaa yleensä alle 50 senttiä. Kieltäydyimme herran tarjouksesta kohteliaasti, mutta sitten hän totesi, että ellemme ota passia, joudumme maksamaan jokaisesta tullin ylityksestä 50 dollaria. Tähän hän vielä lisäsi, että Miamissa on täysin mahdotonta ajaa ilman, että ylittää tulliteitä. Tässä vaiheessa meillä alkoi hieman puntti tutisemaan, vaikka olimme kuulleet Miamissa reissanneilta kavereiltamme, että tulliteitä pystyy välttämään.

Matkablogi

Limanuljaska yritti saada kiristäen ja uhkaillen meitä ostamaan tullipassin. Hän jopa näki niin paljon vaivaa, että soitti todella falskilta kuulostavan puhelun eräälle ”asiakkaalleen” ja tivasi tältä 500 dollarin edestä tullimaksuja. Tästä huolimatta päätimme olla ottamatta passia ja se päätös lopulta säästi meiltä 120 dollaria. Mutta vastaavasti saimme istua noin 25 tuntia autossa kuuden vuorokauden aikana. Tulliteiden välttäminen oli kuin olikin mahdollista, mutta aivan järkyttävän hidasta. Lisäksi kartturina toimivan Linan verenpaine nousi vaarallisen korkeaksi Miamin järkyttävissä ruuhkissa. Esimerkiksi körötellessämme pikkuteitä 54 kilometrin verran kämpiltämme Little Haitista Fort Lauderdalessa sijaitsevalle BB&T Centerille, matkassa kesti lähes kaksi ja puoli tuntia.

Jos siis olisimme suosiolla vuokranneet auton vaikkapa Hertziltä, tai vastaavalta maineekkaalta vuokrafirmalta, olisi vuokraaminen vakuutuksineen lopulta ollut samanhintaista kuin budjettivuokraamona tunnetulta Green Motionilta. Lisäksi olisimme säästäneet paljon aikaa, bensaa ja hermoja, jos olisimme saaneet vapaasti ajella tulliteillä. Mainittakoon vielä, että esimerkiksi suunnittelemamme Key Westin reissu jäi meiltä kokonaan toteuttamatta, sillä sinne ei olisi päässyt Miamista muuten, kuin tulliteitä pitkin. Suosittelemme siis lämpimästi välttämään Green Motionia kuin ruttoa! 😀

Matkablogi
Matka Florida Panthersin kotiareenalle oli turhauttava, mutta sen arvoinen!

Ruuhkissa nököttämisestä huolimatta visiitti Miamissa oli erittäin onnistunut ja jopa erittäin kriittisesti Miamiin suhtautunut Antti yllättyi positiivisesti. Kuuden päivän aikana kävimme tutustumassa muun muassa Wynwood Art Districtiin, jonka upeita seinämaalauksia ihaillessa vierähti tunti jos toinenkin. Wynwoodin alue pursusi houkuttelevan näköisiä kuppiloita, putiikkeja ja baareja. Tällainen hieman rosoisempi alue yllätti meidät täysin, sillä mielikuvamme Miamista oli siloteltu pintaliitäjien paratiisi.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Tämä kuvaus sopikin sitten hieman paremmin Miami Beachiin, jonne teimme päiväreissun. Art Deco- rakennuksista ja luksusautoista tunnettu alue on tosiaan aivan oma kaupunkinsa, vaikka se aivan Miamin yhteydessä sijaitseekin. Osuimme Miami Beachille Pride- viikonlopun aikana, ja meininki oli todella hilpeä. Terassit olivat täynnä Minni Hiiri- asuihin sonnustautuneita, cocktaileja siemailevia miekkosia ja North Beachia valmisteltiin valtaviin rantakemuihin.

Matkablogi

Vietimme koko päivän kierrellen Miamia Beachia ilmaisella ratikalla, Miami Beach Trolleylla. Jätimme vuokra-automme erään kerrostalon pihasta bongatulle ilmaiselle parkkipaikalle. Ilmaisen parkkipaikan löytäminen Miami Beachilta ei olekaan mikään ihan helppo homma, joten ilmaista ratikkaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää kaupungilla pyöriessä. Trolley operoi aamukuuden ja keskiyön välillä päivittäin (paitsi sunnuntaisin klo 8-00), reitistä riippuen noin 15-20 minuutin välein. Jos olisimme suhanneet saarta autolla ympäri, niin olisimme todennäköisesti repineet jokaikisen hiuskarvan päästämme ruuhkissa jumittaessa ja parkkipaikkoja etsiessä.

Meidän molempien päällimmäiseksi tuntemukseksi Miami Beachista jäi ”ihan kiva”. Art Deco- alue oli upea ja ehdottomasti vierailun arvoinen, mutta maailmankuulu North Beach- ranta jäi mielestämme hieman vaisuksi kokemukseksi. Aivan tupaten täynnä, meluisa ranta ei houkutellut levittämään rantapyyhettä hiekalle. Tämä saattoi tosin johtua myös siitä, että olimme jo nähneet melkoisen monta rantaa reissun aikana ennen North Beachia. Ocean Driven ostoskatu olisi varmasti ollut oikea himoshoppaajan taivas, mutta valitettavasti meidän budjetti ei sallinut tässä vaiheessa reissua muuta kuin näyteikkunoiden kaihoisaa tuijottelua. Mutta ihan jo pelkästään Miami vice- fiilistelyn vuoksi Miami Beach kannattaa ehdottomasti sisällyttää Miamin reissuun!

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi
Miami Beachin Shake Shack ❤ Kuulutteko te In-N-Out Burger vai Shake Shack- leiriin? 😉

Kuuden päivän aikana meistä tuli todellisia Florida Panthers -faneja. Päädyimme katsomaan yhteensä kolme ottelua BB&T- areenalla (jonne siis ajoi sen reilu kaksi tuntia kämpiltämme). Floridassa jääkiekko on hyvin marginaalilaji ja vaikka käynnissä olivat kauden tärkeimmät pelit, halli oli joka ilta noin neljänneksen tyhjillään. Tästä huolimatta tunnelma oli aivan loistava ja Floridan fanit olivat lievästi sanottuna asialleen omistautuneita. Pääsimme jopa todistamaan suomalaisen Aleksander Barkovin uran 100. maalin! Löysimme peleihin todella edullisia viime hetken tarjouslippuja NHL: n nettisivujen Ticket exchange- osion kautta. Edullisimmillaan pääsimme otteluun vajaalla 20 dollarilla per pärstä!

Matkablogi
Terveelliset ottelueväät. 😀
Matkablogi
Let’s go Panthers!

Ehdoton suosikkimme Miamin reissulla oli kuitenkin Evergladesin kansallispuisto, jolle pyhitimme kaksi päivää. Mutta tämä stoori alkaa olla jo niin pitkä, että siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Matkablogi

 

 

Tehokas viikko Los Angelesissa

Vietimme Los Angelesissa yhden koko reissun parhaimmista viikoista ja kaupungista tuli kertaheitolla meidän koko porukan suosikki. Viikko- ohjelmamme näytti osapuilleen tältä:

Universal Studios Hollywood

Tätä paikkaa ei voi kuvailla tarpeeksi monella ylistyssanalla. Liput olivat kalliit, mutta joka sentin arvoiset! Suunnistimme Universal Studioille heti ensimmäisenä päivänä ja se olikin koko viikon ehdoton kohokohta. Universal Studios on elokuvastudio ja teemapuisto, ja varmasti yksi Los Angelesin suosituimmista nähtävyyksistä. Lippuja on saatavilla kolmea erilaista; tavallisten pääsylippujen lisäksi saatavilla on Express- ja VIP- lippu. Me päädyimme 179 dollaria kustantaviin Express- lippuihin, jotka oikeuttavat yhden jonon ohituksen jokaiseen laitteeseen. Liput olivat melkoisen tyyriit, mutta halusimme pelata varman päälle, sillä olimme lukeneet Tripadvisorista kauhutarinoita seitsemän tunnin jonoista laitteisiin. VIP- lipuilla laitteissa olisi päässyt juoksemaan rajattomasti jonojen ohi, mutta ne olivat jo sen verran hintavat, että niitä emme raaskinee hankkia. Kesäaikaan Express- liput olisivatkin varmasti olleet tarpeen, mutta me menimme studioille erittäin koleana maanantaina, joten porukkaa ei ollut niin paljoa liikkeellä. Päivän mittaan jonot alkoivat kuitenkin kasvaa, joten olimme tyytyväisiä, että maksoimme lipuista muutaman kympin enemmän.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Universal Studios ylitti roimasti meidän kaikkien odotukset! Etenkin Harry Potter Wizarding world- laite oli uskomattoman upea. Oli ällistyttävää huomata, mitä 3D- tehosteilla voikaan saada aikaiseksi, esimerkiksi Simpsons- laitteessa istuttiin käytännössä paikallaan olevan vuoristoradan vaunun näköisessä hökötyksessä, mutta ympärillä pyörivä 3D- animaatio sai meidät tarraamaan turvakaareen kaksin käsin. Aivan kuin olisimme olleet vuoristoradassa oikeasti! Studiokierroksella saimme nähdä upeita tehosteita ja esimerkiksi Desperate Housewives- sarjan kuuluisan Wisteria Lanen lavasteet.

Matkablogi
Meksiko- lavasteet…
Matkablogi
… ja pieni tulva. 😀 Oli uskomatonta nähdä ja kuulla, kuinka erilaiset luonnonilmiöt toteutetaan elokuvissa.
Matkablogi
Tässä kohteessa (Lina) sai kiljua! Walking Deadin hyytävä tunnelma oli käsinkosketeltava ”oikeiden” zombien jahdatessa. Kyseessä oli siis maskeeratut työntekijät ja ennen kohteeseen menoa meitä muistuteltiin kovasti, että zombit eivät pure, ja että heitä ei saa lyödä. 😀
Matkablogi
Tylyaho.

Matkablogi

Tätä paikkaa ei vain voi hehkuttaa tarpeeksi, kannattaa ehdottomasti sisällyttää Universal Studios Los Angelesin reissuun!

Late night with Conan O’ Brien

Los Angelesissa on mahdollista päästä seuraamaan esimerkiksi Ellen DeGeneresin ja Conanin nauhoituksia. Homma toimii näin (ainakin Conanin kohdalla): nauhoituksien yleisöön haetaan ohjelman nettisivujen kautta. Muutaman päivän sisään sähköpostiin saapuu vastaus, onko saanut paikan vai ei. Me saimme hyväksyvän vastauksen ja e-liput jo seuraavana päivänä, mutta se ei vielä takaa varmaa paikkaa yleisössä. Paikkoja nimittäin ylibookataan reilusti ja varsinaiset liput jaetaan saapumisjärjestyksessä. Sähköpostissa ilmoitettiin lipun noutamisen deadlineksi klo 15.30, mutta saavuimme Warner Bros. Studiosin parkkihallissa sijaitsevaan odotustilaan varmuuden vuoksi jo kahta tuntia ennen.

Paikalla olikin noin 50-60 henkilöä odottelemassa, eli moni muukin oli lähtenyt ajoissa liikenteeseen. Alueelle mentiin turvatarkastuksen läpi ja passi tarkistettiin kaikilta. Noin tunnin odotettuamme saimme rannekkeet ja sitten lähdettiin kipittämään turvamiesten perässä kohti studion portteja. Pian kökötimmekin TV: stä tuttujen lavasteiden edessä onnesta soikeina. Kyseisenä päivänä Conanin vieraina olivat Hangover- elokuvista tuttu Zack Galifianakis, naisten lumilautailun kaksinkertainen olympiamitalisti Jamie Anderson, sekä bändivieraana They might be Giants. Conanin nettisivuilta löytyy vieraskalenteri, josta pystyy jo hieman etukäteen taktikoimaan, keitä julkkiksia nauhoituksiin lähtee tiirailemaan.

Matkablogi
Kännykällä räpsäisty todiste siitä, että tosiaan oltiin Conanissa. Studioon ei saanut viedä kameraa. 😦

Conanin vieraana olo oli aivan mahtava kokemus! Meitä olisi kiinnostanut hieman myös Ellenin nauhoitukset, mutta kyseisen shown liput olivat loppuun varattuja jo useita kuukausia ennen Los Angelesiin matkaamista.  Ilmankos, kun Ellenin studiovieraat saavat lahjaksi taulutelkkareita ja etelänmatkoja, Conanin vieraat saivat Snickers- patukat. 😀

Santa Monica

Santa Monican laituri värikkäine huvipuistolaitteineen on epäilemättä yksi koko Kalifornian ikonisimmista nähtävyyksistä. Ja sinnehän mekin rynnistimme. Vietimme päivän laiturilla ja rannalla kävellen, ja koko viikon lämpöisimmästä päivästä nauttien. Kaupunki oli pullollaan toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita ja kuppiloita, mutta valitettavasti kovinkaan moni niistä ei sopinut pihistelybudjetillemme. Santa Monicaan pääsi kätevästi suoraan Hollywood Boulevardilta Metron punaisella linjalla.

Matkablogi
Santa Monica Pier.

Matkablogi

Matkablogi
Kyllä Antillakin oli oikeasti ihan kivaa.. 😀

Griffith Observatory

Väänsimme pitkään ja hartaasti, että mihin menisimme töllistelemään kaupungin ykkösnähtävyyttä, eli Hollywood- kylttiä. Paras tapa nähdä kyltti läheltä, on patikoida reilu 10 kilometrin verran edestakaisin Hollywoodin kukkuloille. Reittejä näille 15 metrin korkuisille, kuuluisille kirjaimille on useita, mutta jokainen niistä on pitkä ja hikinen. Pitkien neuvottelujen jälkeen päädyimme laiskamadoille sopivaan vaihtoehtoon, eli tilasimme Uberin Griffithin observatoriolle. Observatoriolta avautui upeat kaupunkinäkymät, mutta Hollywood- kyltin ihailuun se ei ollut paras paikka. Kyltti nimittäin sijaitsee observatoriosta sen verran kaukana, että sen ikuistamiseen vaaditaan astetta pidempi zoom- linssi. Meillä sellaista ei ollut matkassa, joten tämä nähtävyys jäi meiltä käytännössä kokonaan ikuistamatta. Observatorio oli kuitenkin jo itsessään vierailun ja näkemisen arvoinen, joten kyseessä ei missään nimessä ollut hukkareissu.

Takaisin kaupunkiin pääsimme Metron punaisen linjan pysäkin Vermont/Sunset ja observatorion väliä kulkevalla shuttle- bussilla, joka maksoi vain 50 senttiä per naama.

Matkablogi

Matkablogi

Beverly Hills

Beverly Hills tunnetaan julkkiksista, hulppeista luksusputiikeista ja ökyautoista. Vaikka meidän matkabudjetti ei salli luksusliikkeissä shoppailua, niin pitihän tämä julkkiksia pursuava kaupunginosa päästä näkemään. Beverly Hillsin kuuluisin katu on Rodeo Drive, jota pitkin käyskentelimme aivan äimän käkenä. Vastaan tuli toinen toistaan hulppeampia autoja ja onnistuimme jopa bongaamaan yhden julkkiksen; Leijonan luolan Robertin! Eräs Beverly Hillsin suosituimmista aktiviteeteista on julkkisten kotien tiirailu ja karttoja tähtien kartanoihin olikin tyrkyllä joka kadunkulmassa. Me passasimme kyseisen aktiviteetin, sillä se olisi tullut Uberilla melkoisen kalliiksi.

Matkablogi

Matkablogi

Matkablogi

Beverly Hillsin vierailuun kannattaa sisällyttää Sprinkles- muffinssiautomaatti. Jos ei muuten, niin ihan vain kuvan takia. 😀 Me herkkuperseet totta kai myös tilasimme masiinasta muffinssit kämpille vietäväksi ja hyviä olivat! Tämä vuorokauden ympäri herkkuja sylkevä automaatti sijaitsee vain kahden korttelin päässä Rodeo Drivestä.

Matkablogi

Matkablogi

NHL- pelit: LA Kings – Columbus Blue Jackets & Anaheim Ducks – Chicago Blackhawks

Jääkiekkohulluna Antin oli pakko päästä katsomaan muutama NHL- matsi. Suurta houkuttelua ja taivuttelua ei muidenkaan osalta tarvittu, joten varasimme jo hyvissä ajoin liput Anaheimin kotiotteluun Honda Centerille. Liput ostettiin NHL:n viralliselta lipunmyyjältä, Ticketmasterilta muutamaa kuukautta aikaisemmin. Los Angelesin kotiotteluun ostettiin liput ”yllättäen” edellisenä iltana Ticketmasterin ticket exchange- palvelun kautta. Siellä esimerkiksi kausikorttilaiset ja muut fanit voivat myydä omia lippujaan eteenpäin, mikäli eivät jostain syystä pääsekään peliin itse. Kyseistä palvelua suosittelemme lämpimästi. Lippujen osto on helppoa ja tiketit saapuvat sähköpostiin välittömästi. Kaiken lisäksi sitä kautta on mahdollista saada edullisempia lippuja hyville paikoille.’

Matkablogi
Let’s go Ducks!
Matkablogi
Honda Centerin ankkapatsas Anaheimissa.

Los Angeles Kingsin kotiareena Staple Center sijaitsee Los Angelesin Downtownissa, ja peleihin pääsee kulkemaan julkisilla edullisesti ja vaivattomasti, sillä Metron paikallisjuna ja -bussipysäkki on vain muutaman askeleen päässä. Ennen peliä käytiin illastamassa tyylikkäästi chicken wingseistä (ja tarjoilijoiden rintavarustuksesta) kuuluisassa Hootersissa. Ovella komeili tarjous, jota emme voineet ohittaa: kuusi wingsiä ja kaksi isoa olutta 10 dollarilla.

Matkablogi

Anaheimin kotiareena Honda Center olikin sitten hieman pidemmän matkan päässä kuin Kingsin areena. Sinne pääseminen osoittautuikin hieman haasteellisemmaksi tehtäväksi. Anaheim sijaitsee noin 45 kilometriä Los Angelesista kaakkoon. Metrolla sinne ei pääse, jonkinlainen bussiyhteys on olemassa, mutta sen hinta neljälle hengelle lähenteli jo taksin hintaa, joten päädyimme ottamaan Überin areenalle. Yhdensuuntaiselle kyydille hintaa tuli reilu 40 dollaria. Anaheimin peliä ennen käytiin jälleen Hootersissa wingseillä ja pelin jälkeen vietettiin muutama tunti The Outlets At Orange- ostoskeskuksessa. Iltaruoaksi löydettiin aivan loistava The Smoking Ribs- ravintola, jossa nautimme järisyttävän mehukkaita ribsejä. Iso suositus kyseiselle puljulle!

Näiden lisäksi vietimme yhden sateisen päivän Los Angelesin luonnontieteellisessä museossa, jonka eteen pääsi todella kätevästi Metrolla. Museon pysäkin nimi on Expo Park/USC ja sinne pääsee suoraan Hollywood Boulevardilta. Museo oli todella mielenkiintoinen, mutta jos totta puhutaan, niin tuskin olisimme eksyneet sinne ilman sadekeliä. Alun perin meillä oli suunnitelmissa lähteä tutkimaan Venice Beachia, mutta säällehän ei valitettavasti voi mitään. Jääpähän tekemistä seuraavallekin Los Angelesin reissulle!

Matkablogi

 

Vilunväreitä ja riemunkiljahduksia Los Angelesissa

Havaijin jälkeen jatkoimme matkaa Los Angelesiin. Reittiä suunnitellessa USA tuotti meille paljon harmaita hiuksia, silla nähtävää olisi niin paljon, mutta jos maata haluaisi lähteä koluamaan oikein kunnolla, niin aikaa ja rahaa kuluisi aivan tolkuttomasti. Päätimmekin jättää varsinaisen jenkkilän kiertomatkan suosiolla seuraavaan kertaan, mutta Los Angelesiin oli ehdottomasti päästävä käymään! Lina on himoinnut siellä käymistä jo pitkään ja onneksi Anttikin innostui ajatuksesta, kun vähän NHL- peleillä houkutteli. Saimme Los Angelesiin seuraksemme myös Linan pikkusiskon, Armin ja hänen poikaystävänsä Miikan!

Matkablogi

Ensimmäinen havainto lentokoneesta ulos astuessamme oli, että ei hitto miten kylmä! 😀 Toki tiesimme, että Kaliforniassa olisi talvi, mutta ihan moista hytinää emme odottaneet. Hupparin sai heittää heti niskaan ja shortsikeleistä ei ollut tietoakaan. Lämpötilat pysyttelivät koko viikon visusti alle 20 asteessa ja kylmimpinä päivinä jopa alle 10 asteen. Asunnossamme ei lämmitys oikein pelittänyt, joten pitkät kalsarit ja villasukat tulivat tarpeeseen. Lämmintä vaatetta kannattaa siis pakata matkaan, jos suuntaa Los Angelesiin talviaikaan.

Matkablogi
Walk of Fame.
Matkablogi
Vaikka pitkä pätkä Hollywood Boulevardia oli suljettu Oscar- gaalan takia, niin onnistuttiin löytämään Arskan tähti ❤

Valitsimme tukikohdaksemme West Hollywoodin. Kämppämme sijaitsi kävelymatkan päässä legendaarisesta In-N-Out Burgerista (tämä oli tärkeä valintakriteeri), sekä Walk of famesta ja Sunset boulevardista. Yleisesti ottaen majoituksen hintataso on melkoisen kallista, mutta onneksi Air b’n’b pelasti jälleen, ja onnistuimme löytämään uima-altaallisen asunnon neljälle hengelle viikoksi hintaan 840 euroa. Los Angelesista majoitusta varaillessa on hyvä muistaa, että kaupunki on VALTAVA. Kaupunginosat ovat myös hyvin erilaisia, joten enkelten kaupunkiin matkustaessa taustatutkimuksen tekemiseen kannattaa panostaa.

Matkablogi
Paikalliseen ruokakulttuuriin tutustumista.
Matkablogi
Paikalliseen ruokakulttuuriin tutustumista vol 2.

On myös hyvä pitää mielessä se, että kaikki Los Angelesin kaupunginosat eivät ole järin turvallisia. Esimerkiksi Inglewoodia kannattaa usean paikallisen neuvosta välttää kokonaan, vaikka se saattaisi edullisten majapaikkojensa vuoksi houkutella budjettimatkaajaa. West Hollywoodin koimme turvalliseksi, vaikka kaikenlaisia hämärähemmoja tulikin kaduilla vastaan. Kuitenkin aivan muutaman korttelin päässä asunnostamme sattui viikon aikana ainakin yksi ampumavälikohtaus, joten ihan jokaiselle pimeälle kujalle ei kannata lähteä vaeltelemaan.

On hyvä miettiä jo etukäteen, mitä nähtävyyksiä haluaa nähdä ja kuinka niihin kannattaa kulkea. Välimatkat ovat pitkiä ja tiet ovat jatkuvasti tukossa liikenneruuhkien takia. Me käytimme liikkumiseen suurimmaksi osaksi Uberia, silla se oli neljään pekkaan todella edullista. Jonkin verran käytimme myös paikallisjunaa, Metroa.

Matkablogi
Tämän parempaa kuvaa ei Hollywood- kyltistä saatu. 😀

Paikalliset eivät pidä julkisia kulkuneuvoja kovin suuressa arvossa, joten metro oli usein melko tyhjillään. Yleensä miljoonakaupunkien paikallisjunissa ei mahdu edes istumaan, mutta Losissa istumapaikoista oli jopa runsaudenpulaa. Vaikka LA: n paikallisliikenteellä ei ole erityisen hyvä maine, niin meiltä Metro saa ison suosituksen! Yksi matka maksoi 1,75 dollaria ja päivän passi seitsemän dollaria. Passeja sai ostettua myös viikoksi ja kuukaudeksi. Pienen hintansa lisäksi Metrossa positiivista oli nopeus, kun ei tarvinnut nököttää ruuhkissa. Aivan kaikkialle paikallisjunalla ei pääse, mutta esimerkiksi Santa Monicaan ja Downtowniin pääsi West Hollywoodista todella kätevästi. Ennen Uberin tilaamista kannattaa siis ehdottomasti tarkistaa, josko saman matkan pääsisi hurauttamaan Metrolla!

Matkablogi
Santa Monica.

Meillä oli ihan mahtava viikko Los Angelesissa! Kaupunki on USAn toisiksi suurin ja nähtävää olisi riittänyt vielä vaikka kuinka moneksi viikoksi. Joka päivälle riitti tekemistä ja näkemistä, ja paikasta toiseen juostiin tukka putkella. Kirjoittelemme piakkoin, että mitä kaikkea Losissa tulikaan tehtyä! 😉

Aloha Hawaii!

Uudessa-Seelanissa vietimme viimeisen viikon enemmän ja vähemmän sateisissa merkeissä ja aloimme päivä päivältä odottamaan enemmän Havaijille pääsyä. Alun perin meillä oli kaikenlaisia suunnitelmia Hvaijille saarihyppelystä sukeltamiseen, mutta edelliset kaksi kuukautta oltiin paahdettu menemään niin kauhealla vauhdilla, että väsy alkoi painamaan päälle. Etenkin viimeiset kolme viikkoa autoiluelämää Uudessa-Seelannissa jatkuvassa liikkeessä rupesi kiristämään tunnelmaa ja viimeinen viikko pohjoissaaren jatkuvassa sateessa uuvutti meidät totaalisesti. Havaijin suunnitelmat lyötiin romukoppaan ja lähdimmekin sinne lähinnä rentoutumaan.

Matkablogi

Havaiji tuli suunnitelmiin mukaan siinä vaiheessa, kun varasimme Hawaiian Airlinesin lennot Aucklandista Los Angelesiin, ja samalla rahalla sai stopoverin Oahun saarelle Honoluluun. Tähän tarjoukseen oli tietysti pakko tarttua ja venytimme välilaskun kymmenen vuorokauden mittaiseksi. Kuitenkin kymmenen päivää osoittautui vähän hölmöksi vaihtoehdoksi, sillä se vaikutti hieman liian pitkältä ajalta yhden pienen saaren tutkailuun, mutta toisaalta taas liian lyhyeltä ajalta kahden (tai useamman) eri saaren tutkimiseen. Havaijiin lukeutuu kahdeksan tuliperäistä saarta, joista todennäköisesti tunnetuin on juurikin Oahun saari. Havaijin osavaltion pääkaupunki ja taloudellinen keskus, Honolulu, sijaitsee Oahulla. Näin ollen Oahu on saarista myös turistisin ja helpoiten saavutettavissa. Olisi ollut mukavaa käydä esimerkiksi Big Islandilla ihailemassa aktiivisen Kilauea- tulivuoren purkausta, mutta lopulta olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä, että vietimme kaikki kymmenen päivää Oahun saarella rentoutuen. Saarihyppely jääköön sitten seuraavaan kertaan!

Matkablogi

Saapuminen maihin oli tuskastuttava. Lento lähti puolenyön aikaan Aucklandista ja olimme heränneet samaisena aamuna ihmettelemään auringonnousua viiden aikoihin aamulla. Takana oli siis todella pitkä päivä ja erittäin huonosti nukuttu yö lentokoneessa. Perillä Honolulussa oltiin yhdentoista aikaan aamulla ja rajamuodollisuuksissa vierähtikin toista tuntia. Väsyneinä ja hermoja kiristellen jonotimme jonosta toiseen ja lopulta tarkastukset läpäistyämme pääsimme maihin. Lentokenttä oli melkoinen kaaos, moisia jonoja ei olla nähty vielä missään.

Lähdimme liikenteeseen hieman huonosti valmistautuneina, sillä emme ottaneet etukäteen lainkaan selvää, kuinka päästä lentokentältä air b’n’b- asunnollemme. Selvisi, että julkisen liikenteen busseihin ei saa viedä suuria matkatavaroita ja lentokentän wifi ei toiminut, joten Überiäkään emme saaneet tilattua. Bussi olisi kustantanut vain 2,5 dollaria per naama, joten se olisikin ollut aivan ihanteellinen ratkaisu… Lopulta maksoimme 16 dollaria per pää Waikikin luksushotellien asiakkaille tarkoitetusta bussikuljetuksesta, jolla emme edes päässeet asuntomme eteen. Kun Lina alkoi bussissa selata kentältä hamstraamiaan esitteitä, huomasimme ensimmäisellä sivulla mainoksen 10 dollarin bussikuljetuksesta, joka olisi ollut saatavilla lentokentän toisessa päässä. Angstasimme luvattoman paljon tästä 12 dollarin tappiosta.

Matkablogi

Honolulu ja etenkin Waikiki Beach on melkoisen kallis kohde näin budjettimatkailijoille. Majoituksen varaamisen jätimme aivan viime tippaan auki olleiden suunnitelmiemme vuoksi ja tarjolla oli ainoastaan yli 150 euroa yöltä olevia hotellihuoneita tai 100 euron molemmin puolin per yö kustantavia Air b’n’b kämppiä, jotka nekin olivat vain yksityisiä huoneita. Päädyimme jälkimmäiseen. Asunto sijaitsi hyvällä paikalla lähellä Waikiki Beachia ravintoloineen. Asunnon isäntänä oli sattumoisin suomalainen tyttö ja häneltä saatiin kuulla paljon mielenkiintoisia vinkkejä ja faktoja Oahun saaresta. Meille täytenä yllätyksenä tuli se, että Air b’n’b- on kuulemma laitonta Honolulussa, sillä Waikikin ökyhotelleille halutaan taata tasaiset asiakasvirrat. Viranomaisilla ei ilmeisesti kuitenkaan ole resursseja tai mielenkiintoa valvoa Air b’n’b- toimintaa, joten onneksi meillä budjettimatkailijoillakin on sen turvin mahdollisuus asustella Honolulussa hieman edullisemmin ja ilman suolaisia resort fee- maksuja.

Waikiki Beachilla vietimme neljä yötä. Ensimmäinen päivä meni lähinnä toipuessa matkustamisesta ja seuraavina päivänä kiertelimme ranta-aluetta ympäriinsä. Aika kului syöden, juoden, nukkuen, rannalla lojuen ja Ala Moanan jättimäisessä ostoskeskuksessa pyörien. Oli mukava viettää päiviä tekemättä oikeastaan mitään. Vaikkakin välillä päässä ahdisti ajatus siitä, että eikö meidän pitäisi tehdä kaikkea mahdollista, olihan meillä Havaijille vain kymmenen päivää varattuna.

Matkablogi
Cream Pot- kahvilan ihanat french toastit ja pannarit kannattaa ehdottomasti testata! ❤

Onneksi kuitenkin maltoimme vain olla. Rentoutuminen oli oikea ratkaisu, ja Waikiki oli siihen oikea paikka. Siellä täällä ruskettuneet rantaveikkoset rämpyttelivät ukulelea ja ohikulkijat pysähtyivät juttelemaan niitä näitä. Mahtava paikka! Vaikka maailmankuulu ranta on toisinaan erittäin ruuhkainen, oli koko Waikikin alueella todella leppoisa tunnelma. Mikäli ihmismassat tuppaavat ahdistamaan, niin isoimman hotelliryppään edestä kannattaa siirtyä hieman sivummalle. Etenkin rannan kuuluisimman maamerkin, vaaleanpunaisen Royal Hawaiian- hotellin edessä oli usein niin paljon jengiä, että sekaan ei meinannut saada ujutettua edes varvasta. Kuhion ja Waikiki Bayn alueella ranta ei ollut läheskään niin tukkoinen.

Matkablogi

Matkablogi

Viimeisenä päivänä nostettiin ahterimme rantahiekasta ja jopa hieman sosialisoiduttiin, kun tavattiin toinen suomalainen matkapariskunta Tia ja Joonas (kannattaa tsekata nämä tyypit instasta @runawaywithbudget).  He olivat sattumoisin samaan aikaan Waikiki Beachilla ja sovittiin heidän kanssaan treffit pieneen kuppilaan, josta sai edukasta kaljaa. Heidän kanssaan yhteinen taajuus löytyi välittömästi ja ilta venähtikin pitkäksi muutamien oluiden ja huonon huumorin voimalla. Sen verran oli hauskaa, että sovittiin seuraavat treffit Jamaikalle reilun kuukauden päähän!

Waikiki Beachilta jäi mukavat fiilikset meille molemmille. Vaikkakin yleinen hintataso ei ihan meidän budjetille sopinutkaan, niin löydettiin kuitenkin suhteellisen edukkaita ja hyviä ravintoloita. Muutama hyvä happy hour- juottolakin osui matkan varrelle; Cheese Burger Waikikissa ei ole erityisen hyvät murkinat, mutta sieltä irtoaa häppärin aikaan erittäin maistuva pina colada vain viidellä dollarilla. Saaren parhaat burgerit sen sijaan löytyivät Teddy’s Bigger Burger- pikaruokalasta. Purilaiset olivat tosiaankin isoja ja täytteitä oli tarjolla joka lähtöön. Kymmenellä dollarilla nälkäisinkin saa mahansa täyteen. Erityissuositus pekonilla ja avokadolla höystetylle Bacado- hampparille!

Matkablogi
Amerikkalaista ruokakulttuuria parhaimmillaan!

Vinkkinä muille budjetilla matkaaville: paikallisissa ravintoloissa ruoka-annokset ovat JÄÄTÄVÄN kokoisia! Yhdestä annoksesta riitti meille mussutettavaa helposti jopa kahdelle eri aterialle. Monissa paikallisissa ravintoloissa on tapana tuoda take away- loota pöytään siinä vaiheessa, kun asiakkaat ovat saaneet pötsinsä täyteen. Erityismaininta hieman etäällä Waikikista sijaitseva Side Street Inn, jonka järkyttävän kokoiset ja herkulliset annokset muistamme vielä pitkään ja lämmöllä. Paikka ei näyttänyt ulospäin yhtään miltään, mutta onneksi luotimme TripAdvisorin arvioon ja marssimme sisään. Loistavan ja edullisen ruuan lisäksi (neljän hengen annos 15-20 dollaria) ravintolassa oli ihan loistava palvelu.

Waikiki Beach on erittäin kompakti paikka ostosmahdollisuuksineen, rantoineen ja hyvine ravintoloineen. Pitkä rantakatu on reunustettu luksusmerkkien liikkeillä ja toinen toistaan houkuttelevimmilla ruokapaikoilla. Mutta vaikka tykästyimmekin Honoluluun, niin lähdimme neljän päivän jälkeen innolla köröttelemään vuokra-autollamme kohti saaren pohjoisrannikkoa. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin. 😉

Matkablogi